Koskelo ja Halonen

Se on oikeuspoliittista keskustelua, että minä arvostelen korkeinta oikeutta ja pidä sen presidentin menettelyä suhteessa eduskuntaan asiattomana; puhe on valtion rakenteiden tasapainosta. Se ei ole oikeuspoliittista keskustelua, että presidentti Koskelo arvostelee perustuslakivaliokunnan lausuntoa numero 57/210 vp. Hän sanoi, että lautakunnalla on ollut paljon töitä viime aikoina ja ettei lausunto ole loppuun asti harkittu. Hän oli tätä mieltä eilenkin.

Se olisi oikeuspoliittista keskustelua, että perustuslakivaliokunnan lausuntoja sanottaisiin yleensä tai usein heikosti ja hätäisesti tehdyiksi. Samoin se, että maassa pitäisi olla valtiosääntötuomioistuin.

Presidentti Koskelo perääntyy nyt. Se on aiheellista. Tuomarien osallistumista oikeuspoliittiseen keskusteluun on edistetty vuodesta 1970 presidentti Kekkosen virittämässä oikeuslaitoskeskustelussa Lakimies-lehdessä ja laajemmin. Nyt Koskelo vetosi tavallisten ihmisten etuun – polttavaan pysäköintiongelmaan on saatava ratkaisu. Eikö näitä polttavia ongelmia ratkaisekaan eduskunta säätämällä lakeja, vaan KKO?

Kekkonen otti ensimmäisenä sanoja säästämättä esiin sen ongelman, että tuomarit hautuvat omassa liemessään liian miedossa lämmössä. Kekkosen sohaisu ei johtanut merkittäviin muutoksiin. Koskelo (syntynyt 1956) ei tätä muista mutta lienee kuullut. Halonen muistaa senkin, että edelleen keskustellaan väitetystä Mauno Koiviston konklaavista eli toimeenpanovallan ja tuomioistuimen suhteesta. Tänäänkin on puhe valtiovallan ja tuomioistuimen suhteesta. Sama asia mutta toisin päin.

Halosen Koskeloa tukeva haastattelulausunto uutisissa jäi hämäräksi. Minulta jäi ymmärtämättä, miten valtiosääntötuomioistuimen puuttuminen vaikuttaisi korkeiden viranomaisten vapauksiin suhteessa perustuslakivaliokuntaan.

Olisi tolkutonta, jos hovioikeuden presidentti arvostelisi julkisuudessa sellaista korkeimman oikeuden ratkaisua, jossa hänen hovioikeutensa hyvää tuomiota on muutettu. Nythän kävi niin, että perustuslakivaliokunta kieltäytyi tulemasta korkeimman oikeuden linjoille erään pysäköintiasian tulkinnassa. Ja Koskelo on sitä mieltä, että valiokunnan lausunnossa oli vikaa.

Suosittelisin presidenteille jatko-opintoja. Tuomareilla ei ole sananvapautta. Oikeudenkäymiskaari on lähes 200 vuotta kieltänyt heitä puhumasta mitään siitä, mitä tuomiota harkittaessa on keskusteltu. Tuomioistuimen sisäinen kirjeenvaihto – osa muistioista ja jäsenten niin sanotut laput – ovat pysyvästi salaisia.

Ehkä KKO:n presidentti saa sanoa, että PerVL:n puheenjohtaja Sasi on pölvästi, eikä arvostelu ole välttämättä edes virheellinen. Minä saan sanoa, että KKO:n jokin tietty ratkaisu oli virheellinen. Pysäköintijutusta olen jo sanonut, että sen voi järkevästi ratkaista suuntaan tai toiseen. Itse olisin eri mieltä kuin KKO, mutta ketä se kiinnostaa. En edes tunne jutun yksityiskohtia.

Mutta saisiko KKO:n presidentti sanoa julkisesti, että jokin KKO:n ratkaisu oli virheellinen? Esimerkiksi sellainen, jossa hän itse jäi äänestettyä vähemmistöön? En tiedä. Sellaista ei ole tapahtunut. Toistaiseksi.

Tuomareilla ei ole sananvapautta – tuomareina. Virkamiehinä ja lakimiehinä on, mutta silloinkin heidän on pidettävä suu soukalla virkaa sivuavista asioista.

Sekin jäi minulle hämäräksi, miksi terävä keskustelu liittyisi eduskunnan ja tuomioistuinten vaalien jälkeen rauhoittuviin, perinteisesti hyviin suhteisiin, kuten presidentti Halonen sanoi. Miten vaalit vaikuttavat tuomioistuimiin, joiden pitäisi olla epäpoliittisia? Saadaanko parempi eduskunta? Koskelo sanoi, että poliitikot eivät saa sorkkia tuomioistuinten ratkaisuja asianosaisten oikeusturvan takia. Tämä oli outo oppi. Minä olen luullut, että vallan kolmijako on kaikkien suomalaisissa tuomioistuimissa ehkä asioivien takia. Kuka uskoisi tuomarien puolueettomuuteen, jos poliitikot tai vaikkapa poliisit voisivat kuiskia heille kahden kesken niitä ja näitä tai ilmaista julkisesti korkean tahtonsa vireillä olevien juttujen ratkaisemisesta? Oikea vastaus olisi ollut: perustuslaki takaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, joka ei toteudu, jos asiattomat hosuvat jutun ympärillä.

Olen ajatellut keskittyä seuraavaksi neulekintaiden tekemiseen. Äidilläni on siihen tarvittava neula, ja tekniikan opin isoäitini äidiltä, joka oli karjalaisia.

Entä jos rouvat liittyisivät seuraan?