Markuksen evankeliumi

”Suuri kansanjoukko kuunteli Jeesusta halukkaasti. Opettaessaan hän sanoi näin: "Varokaa lainopettajia! He kulkevat mielellään pitkissä viitoissa ja odottavat, että heitä tervehditään toreilla, he ottavat synagogassa etumaiset istuimet ja pidoissa kunniapaikat, mutta vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa."

Onko sitä ryhdytty vallan saarnaamaankin? Miksei niinkin, mutta oikeastaan ei. Kun kirjoittaa, olisi hyvä, jos olisi asiaakin.

Olen toistellut välillä, että en pidä oikeudenmukaisuutta riittävänä tavoitteena, eikä liioin riitä, että tekee velvollisuutensa.

Sitten he lähettivät muutamia fariseuksia ja Herodeksen kannattajia Jeesuksen luo saadakseen hänet puheistaan kiinni. Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja olet ihmisistä riippumaton. Sinä et tee eroa heidän välillään, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän maksaa vai ei?"

Jeesus tiesi heidän teeskentelevän ja sanoi: "Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää minulle denaarin raha." He ottivat esiin rahan, ja hän kysyi: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Tämä vastaus jätti heidät ymmälle.

Denarin toisella puolella oli hallitsijan nimi, tässä tapauksessa ”Divus Tiberius” eli Tiberius Jumala. Toisella puolella on jumalatar Tykhe, varallisuuden kartuttaja, kuten kuvasta havaitaan.

Vero oli kapinan johdosta määrätty ja se oli maksettava nimenomaan hopearahana, denareina, joka oli juutalaisille kova ja vastenmielinen määräys.

Lakeja on kahta lajia. Maallisen lain tehtävä on pienentää syntiä. Sen pitäisi vastustaa pahaa. Hengellisen lain tehtävä on suurentaa syntiä. Ihminen voi maksaa veroa tai velkaa maalliselle vallalle, mutta hengelliselle vallalle hänellä on antaa vain epätäydellisyytensä, riippumattomuutensa ja kelvottomuutensa.

Toinen puoli kirkossa kävijöistä ihmettelee mielessään, miksi synnintunnustuksessa sanotaan ”minä vaivainen, syntinen ihminen”. Kun itse asiassa olen aika vaivaton ja suhteellisen synnitön, ainakin noihin naapureihin verrattuna.

Siksi se synnintunnustus luetaan. Noin ajattelee lainopin opettaja (”kirjanoppinut”) ja fariseus. Toinen, radikaali ajattelutapa, ei pohjaltaan edellytä opinkappaleiden totena pitämistä eikä keskustelua siitä, onko Jumala olemassa.

Kun annetaan ymmärtää, että kirkon pitäisi tuomita riistäjäkapitalistit, niin samalla sitten homot, papinvirkaan hankkiutuneet naiset, maahanmuuttajat, alkoholistit, köyhät ja kunnottomat…

Luullakseni tuo ajattelutapa on perus-islamia. Jumalan ääneen tunnustava ja käskyt täyttävä on joka tapauksessa verrattomasti parempi ihminen kuin äänettömän epäilevä. Tai oikeastaan islamin välttämätön ydin on Jumalan tunnustaminen (http://www.islam.com ). Sitten tulevat velvollisuudet.

Jeesus on maanpäällinen ihminen, joka asetti kaksoiskäskyn. Jumalan lisäksi on ihminen, tai kuten on tapana kirjoittaa ”lähimmäinen”, vaikka yhtä hyvin voisi sanoa ”kauimmainen”. Kuka oli ryöstetyn miehen lähimmäinen? Se joka osoitti hänelle laupeutta.

Ihmiset luulevat parantavansa maailmaa parantamalla lakeja. Hupsuimmat heistä vaativat lisäksi kohtuutta. Niin kauan kuin vaatii itselleen jotain on pimeydessä. Ei kysymys ole siitä, että maailman olisi muututtava, vaan ihmisen. Ja kullakin ihmisellä on yksi ainoa ihminen, jota todellisuudessa voi muuttaa. Yritykset muuttaa toisia ovat lainkäyttöä, hallintoa ja politiikkaa.