Pahuus viruksena II

Otsikko tarkoittaa, etten kaiken jälkeenkään halua sanoa pahuutta ihmisen lajiominaisuudeksi, joka erottaa meidät miekkavalaista, ahmoista, minkeistä ja rotista. Mieli kyllä tekisi. Pahuus tarttuu.

Snyderin kirjan karvain johtopäätös – lukijan päätelmä – on etteivät saksalaiset olleet erikoisen pahoja ihmisiä eivätkä esimerkiksi juutalaiset erikoisen hyviä. Vaikka loistavat poikkeukset otettaisiin huomioon, niin hirvittävän paljon riippui olosuhteista. Ehkä yhden käytännön opetuksen voisi eristää. Tietyn, perinteisen liberalismin katoamista Euroopasta ei ole syytä surra. Tilannen luista niiden hallinnasta, jotka väittävät pitelevänsä suitsia ja kykenevänsä käyttämään outoja voimia hyväkseen.

Jos vertaa ei-mielisairaiden saksalaisten erikoisjoukkojen ja siihen aikaan NKVD:ksi (myöhemmin OGPU, GPU, KGB) nimitettyjen venäläisten yksikköjen toimia toisiinsa, eroa on vaikea nähdä. Tosin Snyder kerää sitovasti yhteen todisteet, että joukkomurhat eivät olleet erikoisjoukkojen työtä, josta ”tavalliset sotilaat” eivät olisi tienneet. Tavalliset sotilaat osallistuivat niihin, vaativat niitä, iloitsivat niistä. Juutalaisten puuttuessa muutkin ali-ihmiset kelpasivat uhreiksi.

Suomalaisia – joukossa muutama omakin sukulaiseni – surmattiin ennen sotaa Stalinin käskystä ensin kulakkeina eli rikkaiksi väitettyinä talonpoikina ja sitten suomalaisuuden vuoksi noin yhdeksän tuhatta. Yksi ampumispaikka oli Pietarin Levashovo, josta on näytetty kuvia televisiossakin. Osa oli kaivamassa Stalinin kanavaa, lapiolla. Työ oli mitoitettu niin, ettei siitä selvinnyt hengissä.

Snyderin kirjaa en yritä referoida. Kun se on olemassa, on turha väittää, ettei tiedä erinäisiä asioita. Toisaalta nämä julmuuden maailmanennätykset on kyllä selvitetty pääpiirteissään oikein helpommissa ja lyhyemmissä lähteissä. Edes Wikipedian artikkeleissa ei ole tältä osin pahemmin vikaa, tiettyä yksipuolisuutta vain.

Minulle selvisi pari keskeistä asiaa. Olen ikäni ihmetellyt, mitä suomalaiset ajattelivat Leningradille tapahtuvan. Syksyllä 1941 näytti erittäin todennäköiseltä, että kaupunki kukistuu hetkessä, ja Moskova kohta.

Meillä laulettiin ja veisattiin, että ”Uraliin”. Mitä tällä tahdottiin sanoa? Hitlerin Saksan selkeä ja johdonmukainen tarkoitus oli tuhota Leningradin kaupunki ja surmata kaikki sen asukkaat. Saksalaiset onnistuivat surmaamaan vain 1,5 miljoonaa, ja yli puoli miljoonaa kuoli evakuointien yhteydessä. Se on edelleen maailmanennätys.,

Käsittivätkö suomalaiset tämän? Luulen että harva ajatteli asiaa. Yhtään suurkaupunkia ei ollut tuhottu jatkosodan alkaessa – erittäin kovia oli kokenut vasta Varsova. Luulen etteivät poliittiset johtajamme käsittäneet hankkeen koko mielipuolista laajuutta. Kukaties he miettivät, että ”luotettava osa” leningradilaisista valkaistuisi omia aikojaan, kun Stalinista olisi päästy. Tosin osa äärioikeistoamme intti, että ”kuollut ryssä paras ryssä”. Kyllä meilläkin olisi riittänyt niskaan ampujia. Aseettomien teloittamista oli harjoiteltu jo 1918.

Mannerheim pysäytti etenemisen Kannaksella ennen Leningradia, ja siitä alkoi asemasota.  Saksalaiset juoksivat pyytämässä toimia kaupunkia vastaan. Siihen ei suostuttu. Ja niinpä saksalaiset eivät voineet saartaa kaupunkia pohjoisesta ja luoteesta, koska siellä oli Suomen armeija. Puna-armeija reagoi heti suomalaisten pysähtymiseen siirtämällä voimia etelään, saksalaisia vastaan.

Se toinen kysymys on, miksi suomalaiset etenivät Syvärille ja Ääniselle. Mannerheimin selitys pelinappulasta rauhanneuvotteluissa on niin huono että hävettää. Uskottavampi selitys on pelinappula neuvotteluissa voittoisien saksalaisten kanssa. Mannerheim tiesi vanhastaan ja muut johtavat poliitikot olivat jo nähneet1939-1941, mitä liittolaisuus Saksan kanssa merkitsiee: alistumista siirtomaaksi. Saksalaisilla oli aivan liikaa joukkoja Lapissa, eivätkä he saaneet aikaan juuri mitään. Aunuksen kautta Laatokan kiertäminen olisi voinut onnistua. Siellä ei ole pelottavia metsiä.

Suomalaiset etenivät Kiestinkiin mutta eivät olleet pääsevinään Louheen. Se olisikin siirtänyt länsiliittoutuneiden tavarantoimitukset Arkangeliin. Ajatukseni on, että Suomi piti Saksaa hyvin vaarallisena liittolaisena jo 1941 ja että kun Mannerheim ja Ryti lopettivat kaiken etenemisen 8.12.1941, asiaan vaikutti Neuvostoliiton kaatamisen viivästyminen, jonka ainakin Mannerheim arvasi kohtalokkaaksi. Miekantuppipäiväkäsky oli tarkoitettu saksalaisille – me hoidamme tämän tontin, valloittakaa te Moskova. Ja Saksa lunasti kymmenien tuhansien suomalaisten verellä kirjoitetun vekselin kerran toisensa jälkeen. Ilman Saksan apua emme olisi selvinneet jatkosodasta kuiville.