Edesvastuutonta minulta

En keksi, miksi myös televisio tuottaa korkeatasoisia asiaohjelmia. Eilen katsoin taas Enbusken ”Sivistyksen käsikirjan”. Minulta on käynyt tottuminen hänen ja joidenkin muiden toimittajien tyyliin hitaasti.

Ei siitä mihinkään pääse, että ohjelma on hyvä. Se on myös hyvin tehty. Jopa haastateltavat  - asiantuntijat – on löydetty sävyyn sopivasti. Sovitaan että kun tarkoitus on saada asia läpi, jokainen porukka hakee keinonsa.  Oma tyylini – samoissa välineissä – heijastelee alamaisyhteiskuntaa, jossa ylimielisyys on keino osoittaa oma sijaintinsa (sellaisena kuin sen itse käsittää).  Enbuske puhuu nuorille ihmisille, eikä varmaankaan yliopisto-opiskelijoille.

Donnerin Mannerheim kääriytyi taidokkaasti kotiin, vaikka talvisota-jaksosta Mannerheim pääsi unohtumaan. Tässä se asia on. Kirjallinen, tarvittaessa rääväsuinen, kiteyttävä, lennokas ja joskus hyvin vaikeasti käsitettävä kulttuurijournalismi / essee, Donner, Meri, Haavikko, Linkola, Paasilinna on minun perintötekijöissäni. En usko että Enbuske on innostunut heistä.

Ja niin on hyvä.

Otsikon edesvastuuttomuus puolestaan on tässä: entä jos Tunisian ja Egyptin eli siis seuraavaksi Saudi-Arabian kapina on sama ilmiö kuin perussuomalaiset, piraattipuolueet ja erilaiset, luultavasti hyvinkin fiksut ryhmät, joita sanotaan varmuuden vuoksi huligaaneiksi, anarkisteiksi tai terroristeiksi?

Vuosina 1789, 1830, 1848, 1870 ja 1917 hurjat vallankumousaallot pyyhkivät Eurooppaa ja vaikuttivat nopeasti koko muuhun maailmaan, kuten Intiaan, Kiinaan ja Japaniin. Ja 1968 ja 1989-1991.

Luettelin Ranskan ja Yhdysvaltojen vallankumoukset, heinäkuun ja helmikuun vallankumoukset, kommunardikapinan, lokakuun vallankumouksen, ”opiskelijalevottomuudet” joihin liittyivät elimellisesti Prahan kevät ja aseellinen vasemmistolaisuus, sekä Berliinin muurin ja Neuvostoliiton romahtamisen.

Näille kaikille on hyviä ja anteeksi annettavia syitä. Ne on esitetty oppikirjoissa. Haluan esittää yhden syyn lisää. Koulutustason nousu. Ehkä kaikkein umpeen liimautuneimmat taantumukselliset olivat ja ovat oikeassa. Jos kansan opettaa lukemaan, siitä seuraa pelkkää onnettomuutta.

1800-luvun merkittävin tapaus oli se, ettei Englannissa tapahtunut vallankumousta, ja 1900-luvulla se, ettei USA:ssa. Neuvostoliiton romahdus oli jälkikäteen ennustettavissa. Miten USA:n käy nyt, sitä en uskalla arvailla. Oikeastaan Neuvostoliitto ja USA ovat saman ajatuksen ilmentyviä: järjestetään jokaiselle ihmiselle mukana kannettava vankila ja opetetaan heistä vanginvartijoita itselleen. Aseena on maaorjuus ja hellittämätön propaganda eli markkinointi.

Panittehan, lukijat, merkille, miten vaivattomasti EU:n taloudellinen kriisi helpotti heti kun arabimaissa alkoi soida?

Kansa valitsee hallituksen! Politiikkaa ei tarvita. Vallankumoukset ovat kummallisella tavalla politiikan vastaisia liikkeitä. Jos ne voittavat, ne alkavat heti politikoida. Vallankumous ei lähde ylhäältä, esimerkiksi lukeneiston piiristä, vaan alhaalta. Jos minä ja edellä luettelemani hengenheimolaiset saisivat päättää, perustaisimme toimikunnan ja laatisimme seitsemän vuotta mietintöjä, jotka lähetettäisiin seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi lausunnolle.

Me emme saa päättää. Onneksi.

Meidän juristien ja kaikkien helvetin tohtoreiden tehtävä on pestä ruumiit ja luututa lattiat. Puhun kuvaannollisesti. Kansa, mikä se lieneekin, tulee pisteeseen, jossa se on koulutettu niin pitkälle, että se käsittää ahdinkonsa, ja silloin keskustelu naisen asemasta, lukiolaisten sakottamisesta tupakoinnista ja taukoriipunnasta työpaikoilla loppuun kuin seinään. Ja kansanedustajat tai kansan edustajat vertaavat viimein itse itseään huoltomiehiin tai käyttöinsinööreihin eivätkä herroihin ja herrastelijoihin tai yleisiin siipimiehiin. Ja jokainen rollaattori varustetaan kosketusnäyttöä tottelevalla pikku tietokoneella, joihin valtio ja kunnat ovat ostaneet suomenkielisen sisällön.