Vino ilme

Vajaa vuosi sitten esitin tässä ajatuksen, että Alpo Rusin rikos oli huono pärstäkerroin. Muuta moitittavaa hänestä ja hänen toimistaan ei löytynyt.

Eilinen kirjoitus Sauli Niinistöstä oli saman ajatuksen muuntelua. Väitän että perustellun käsityksen muodostaminen toisesta ihmisestä on hyvin aikaa vievää ja vaikeaa. Siksi sitä ei harrasteta oikeastaan lainkaan.

Nuorehkot parit huomaavat noin seitsemän vuoden yhdessä olon ja muutaman lapsen jälkeen, että parivuoteessa kääntyilee tuiki tuntematon ihminen. Tästä aiheesta on smirgelöity erilaisia elegioja, joissa on tapana urahtaa, että yksin oot sinä ihminen.

Herne nenässä häiritsee viimeistään kun tulee nuha. - Kuinka joku voisi tuntea minut, kun en tunne itseäni itsekään? Olen sanonut sinunkaupatkin irti ja kirjoitan kauppalistaan:” Herra Kemppisen tietoon ja sellaisia toimenpiteitä varten, joihin asia kenties antaa aihetta: leipää; herelmiä, tuorehia silakoita…”

Kun nyt annoin ymmärtää, että Niinistö näyttää hovioikeudenneuvokselta eli ikääntyneeltä vänrikiltä, jotkut kommentoijat ymmärsivät ajatuksen. Tarja Halonen ei ole käynyt tunneilla, koska hän on palannut miiniin, jonka me kaikki tunnemme. Hänestä on tullut taas nalkuttava eukko, eikä äänestäkään aina arvaa, oliko se Tarja vai eteisen ovi.

Joku ehti kauhistua puhettani harvainvallasta. Olisin kirjoittanut ”meritokratia”, mutta se on turhan puuteroitu termi. Meillä on kansanvaltaa ja lisäksi syvästi omien eettisten ajatusteni mukainen kuulemisperiaate. Tuohon pellolle ei saa rakentaa sikalaa eikä minua saa tuomita pahoista teoistani rangaistukseen ennen kuin olen saanut tilaisuuden tulla kuulluksi.

Valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa sangen monilla on tuo sama mahdollisuus. Se on sitten jokaisen oma asia, käyttääkö sitä vai ei. Itse en käytä. Olen sen sortin pasifisti, että jos tulee sota ja veriset vaatteet, menen hetekan alle piiloon. Jos olisi pakko äänestää, kirjoittaisin vaalilippuun: ”Herran siunausta teille kaikille ja voimia ankarassa työssänne.”

Suomen paras pärstäkerroin oli Mannerheimilla. Kuten Donner osoittaa dokumentissaan, kukaan ei tullut hänestä hullua hurskaammaksi. Suomen huonoin pärstäkerroin on Martti Ahtisaarella. Kukaan ei ole vieläkään inahtanut mitään, vaikka luullakseni 95 % kansasta ihmettelee, miten Nobelin rauhanpalkinnon voi saada noin lihava mies, joka ennen leikkaustaan kävellä vemputtikin niin vaikeasti. Rauhanpalkinnon saajien lista on surullista luettavaa, mutta mielestäni tuo palkinto on jonkin asteinen todiste siitä, että asianomaisen henkilön olemassaolo ja toiminta on pantu maailmalla merkille. Paasikivi ja Kekkonen sen kai olisivat mielellään saaneet, jos Neuvostoliitto olisi keventänyt kotiarestia yhden Oslon matkan verran.

Koivisto sen olisi ansainnut. – Täällä on joku kommentoija, joka osoittaa oikeaksi havainnon, että on aika ilahtua, kun toiset menevät henkilökohtaisuuksiin. Tämä todistelee, että minä en ymmärrä talousasioista yhtään mitään, ja se on kyllä tottakin. Olen lukenut kirjan ”Kansantaloustiedettä Suomen apukoululaisille, kirj. L. Harmaja”. Vai olisiko se ollut kasvioppia? Vai ehkä mittausoppi ja verranto?

Tosin kommentoija panee sinänsä erikoisesti samaan lauseeseen kirjanpidon ja taloustieteet unohtaen, että jälkimmäisen pariin hakeutuvan ne, joille kirjanpidon kuohuva maailma on liian kiivastempoinen ja jännittävä. (Lähde, UCLA, Taloustieteen laitos,”Economics” – luennoin siellä, kun Law & Economics oli uusi asia. Tenttikirjoina olen käyttänyt Cooter-Ulenia, Duncan Kennedyä, Friedmania, Posneria ja tietenkin Coasea Paul Samuelsonin pohjalta.)

Myönnän monen kommentoijan mieliksi, että Koivisto tuhosi Suomen kansantalouden, mutta tuo ulkopolitiikkakin taisi olla hänen aikanaan vaivalloista. Olen muistavinani, että presidentti hoitelee ulkopolitiikkaa mutta tarkka taloudenpito olisi puolestaan hallituksen heiniä. Voin tietenkin erehtyä.

Yhteenveto: takavuosien  missejä ja eturivin urheilijoita ei koskaan äänestetä suosituiksi suomalaisiksi kauneutensa / jäntereittensä ansiosta. Sama taitaa koskea poliitikkoja.  Pärstä kuluu ja kyllästyneisyys alkaa näkyä pahaenteisesti läpi niin kun joskus polkupyörän sisuskumi. Presidentiksi haluaisin henkilön, joka haluaa presidentiksi, itsekkäistä tai epäitsekkäistä syistä. Niinistö ei ole Mannerheim, jota piti aina käydä rukoilemassa valtiollisiin tehtäviin.