Vanhempi hovioikeudenneuvos

En tiedä, miksi en pidä Sauli Niinistöstä enkä arvosta häntä. Syy on hämärä. En ole kiinnostunut puolueista. Poliitikkoja kohtaan tunnen myötätuntoa, sääliä, arvostustakin. Kun näen valiokuntien paperipinkat ja kuulen seinänvieripenkillä istuen, miten yksi ja toinen on parhaansa mukaan yrittänyt perehtyä asiaan, josta olen tullut kakaisemaan jotain ja joka on vaikea minullekin, monissa tapauksissa käsillä olevaan kysymykseen ammattimaisesti pitkään perehtyneenä, en voi olla surkuttelematta, että on noillakin leipä lujassa. Ja lisäksi on vielä pakko käyttäytyä ihmisiksi ja kuunnella kärsivällisesti erilaisia kiusankappaleita, jotka esittäytyvät äänestäjiksi tai veronmaksajiksi.

Mahdollisesti Niinistön käyttäminen esimerkkinä johtuu hänen viikonloppuna antamistaan lausunnoista, jotka ovat mielestäni päättömiä ja populistisia eli toisin sanoen ennakoivat joitakin vaaleja.

Olin ajatellut otsikkoa ”Demokratia lopetettava” tai jotain sen suuntaista. Elämmehän kaikeksi onneksi harvainvallassa, jota tyylillisistä syistä nimitetään kansanvallaksi. Tietääkseni mikään kansa ei ole ollut koskaan vallassa missään. Jossain Ateenan torilla joillakin miehillä oli aikoinaan huvittavia seuraleikkejä, joissa kätkettiin kiveä uurnaan, mutta olisi niitä viisaita ihmisiä voinut karkottaa maanpakoon vähemmälläkin.

Puhetaito eli sanoilla vietteleminen on sata tuhatta vuotta vanha laji, tai ehkä hiukan nuorempi. Rikkaat ja etuoikeutetut ja heidän poikkeuksellisen nopeaälyiset avustajansa ovat kyhänneet viime vuosisatojen aikana julistuksia, jotka saattavat alkaa esimerkiksi sanoilla ”We the people…” Me, kansa.

Se on hyvin sanottu! He ovat kansa.

Luokkayhteiskunta – en väitä että se olisi mihinkään kadonnut – on tätä nykyä sopivana pidetty nimitys esimerkiksi Suomen 1800-luvun ja 1900-luvun puolikkaan sosiaalisesta rakenteesta. Köyhä aatelisneiti oli useimpien mielestä vaurastuneen hevoskauppiaan yläpuolella, useimmiten myös asianomaisten omasta mielestä.

Toinen maailmansota vaikutti enemmän kuin Amerikka. Ne henkilöt, jotka selittävät ihmisen käyttäytymisen rahalla tai halulla säilyä hengissä, eivät varmaan ajattele sotaa. Rahalla ei ole merkitystä ja lukemattomat esimerkit osoittavat, että esimerkiksi häpeän pelko voi voittaa kuolemanpelon, ainakin siinä määrin, että säilyy toimintakykyisenä.

Syntyi uudenlainen yhteiskunta, jossa varallisuus, työ tai puoluekanta eivät välttämättä vaikuttaneet asemaan yhteisössä. En puhu nyt sotasankareista. Kuulin pikkupojan korvilla monesta keittiömiehestä tai autonkuljettajasta, että siinä on kaveri, joka ”hoiti hommansa”. Ymmärsin että puhe oli ihmisen maineesta.

Hovioikeus oli esimerkki luokkayhteisöstä, vaikka tuomarikunnassa oli vain kaksi palkkaluokkaa, ylempi ja alempi (otsikko on tahallisesti väärä). Virkaikä määräsi kaiken, ja sen laskeminen oli suuri salatiede. Korkein oikeus nimitti joskus väkisin eli vastoin hovioikeuden kantaa omia esittelijöitään neuvoksiksi. Hovioikeuden silmissä esimerkiksi tohtorin tai dosentin arvo, oikeudellisten artikkeleiden kirjoittaminen ja osallistuminen lainvalmistelutyöhön komiteoissa ja toimikunnassa vaikutti vähemmän kuin kahden viikon ero virkaiässä. Tiedän. Tulin tyhmyyttäni kokeilleeksi, ja jäin alemman palkkausluokan neuvokseksi, kuten tietääkseni myös Sauli Niinistö, vaikka hän ei kyllä tainnut pahemmin tuomarina istua Turun hovioikeudessa.

Hovioikeudenneuvoksen homma oli kunniallinen. Kauhistuin suullisia käsittelyjä, jotka menivät alkuvaiheessa 1990-luvulla farssiksi. Osasyy oli tuomarien taidon puute. He osasivat pyöritellä papereita mutta pelkäsivät ihmisiä. Vingahtelin hiljaa, kun muuankin puheenjohtaja pahoitteli keskeytystä ja sitten pyysi puheenvuoroa asianajajalta. Puhun totta.

Suomen uudistavan ajattelun hyytyminen, johon on kiinnitetty viimein huomiota, johtuu huonoista perinteistä. Jopa tutkijayhteisöissä elää ajatus, että suoritusten painavuus ja siten lupa olla etevä olisi kirjoitettu näkymättömällä musteella palkkakuittiin. Voin vakuuttaa, että luulo on väärä.

Mutta Sauli Niinistö on tyypillinen hovioikeusmies. Hän olisi varmaan ollut loistava hovioikeudenneuvos. Presidenttinä hän ei olisi pärjännyt. Siis hovioikeuden.