15. tammikuuta 2011

Tekniikan ihmemaailmasta




Q-Parkin pysäköintiluolaston sisäänpääsylaitteet on varmaan kehittänyt sama taho, joka on keksinyt yritykselle nimen. Kuupuisto tuo mieleeni Los Angelesin keskikaupungin, paikan johon poliisit kokoontuvat pieksemään humalaisia ja huonot naiset tarjoamaan hyviä palveluja.

Kadulta saattaa päästä hisseille syöttämällä paperilipukkeen lukulaitteeseen. Teoreettisesti sen voi panna laitteeseen neljässä eri asennossa. Onnistun pääsemään sisään keskimäärin kuudennella yrittämällä. Laitteessa on kuva, jonka mukaan lipun nuoli pitäisi olla mahaan päin, vaikka todellisuudessa sen pitää olla seinään päin.

Silmäiltyäni Pahkasika-albumia 3, johon ystäväni Reetta Meriläinen (HS), on kirjoittanut ansiokkaan esipuheen, epäilen että Pahkasian toimittajat ovat konsultoineet pysäköintifirmaa.

Keittiökapineiden kärrymyyjä Mr. Popeil, joka kuulemma myymällä jotain leikkuria tai raastinta tavaratalon ansaitsi edessä enemmän kuin tavaratalon toimitusjohtaja, kertoi haastattelijalle, miksi nyt sukupuuttoon kuoleva videonauhuri epäonnistui markkinoilla.

Nimi on väärä. VCR! Sopiva nimi olisi Olohuoneen Ihme tai Kamarin Keisari. Toiseksi: musta laatikko tuo kaikkien järkevien ihmisten mieleen lento-onnettomuuden ja hukassa olevan kojeen, joka sisältää kaameita tietoja. Juuri sellaisen kuin videonauhuri.

Kolmanneksi: vilkkuva numeronäyttö on jo kauan ollut turhautumisen ja arkisen epätoivon symboli. Käytettävissä olisi ollut sähkölieden tai munakellon systeemi. Vielä parempi olisi kierrettävä vipu, joka pyörisi vain yhteen suuntaan ja siirtäisi kellon näyttämään nauhoitusajan alkua. Toinen viisarikello voisi näyttää nauhoitusjana loppua.

Nauhoittamista ei pitäisi osoittaa ainakaan punaisella valolla joka on varoitus jostain eikä sanalla ”rec”, josta tulee mieleen rehtori ja jälki-istunto. Sopiva olisi punainen, sykkivä sydän tai Smiley.

Kun ihminen työntää nauhakasetin luukusta sisään, mieleen tulee postiluukku. Mikä tuonne menee, ei tule laillisesti takaisin. Usein ei tule muutenkaan, kun nauha menee solmuun vetoakselin ympärille.

Nauhan pitäisi näkyä. Oi entisiä tietokoneita ja avokelanauhureita! Kelat pyörivät niin että omistaja, joka oli maksanut itsensä kipeäksi jostain Revoxista, todella näki, että jotain tapahtuu. Aivan yhtä nerokasta kuin moottorin pörinä, joka antaa voimakkaita viitteitä siitä, että auto on käynnistynyt. Tosin varmasti perätön legenda väittää, että alokkaat kyselevät armeijassa pokasahan nähtyään, että missä tässä on poweri – mistä tämä pannaan käyntiin?

Äitini, joka virkkaa pitsiä 1½ virkkuukoukulla puolipimeässäkin, ja vielä kuviota, ei opi käyttämään kosketusnäyttöä. Hän on sukkapuikkojen ja kangaspuiden maailmasta, jossa kellarissa oli sorvi, seinällä vasara ja laatikossa nauloja. Hänelle ajatus merkin hipaisusta on yhtä omituinen kuin varmaan olisi Rubinsteinille tai Horowitzille hipaisukoskettimella varustettu flyygeli. En muuten ole nähnyt. Tämä vain vihjeenä Yamahalle…
Tarkemmin ajatellen viulunsoitonkin voisi rakentaa tietokoneavusteiseksi.

Ja miksi Nokia ei voisi kehittää puhelimen näppäinlukkoon jotain yhtä hienostunutta kuin pyykkipoika. Puhelinta pitää katsoa ja ”paina vielä *” onnistuu minulta käsineen riisumisen jälkeen yleensä puolenkymmenen yrittämisen jälkeen.

Saisipa viedä Nokian insinöörin ulkohuusiin ja pyytää heitä opiskelemaan, miten haka tai puinen linkku toimii. Korkeimman tason käytettävyyttä!

Ehkä hiukan kireä sävyni johtuu siitä, että erään sairaalaryhmän, jonka nimi saattaa olla HYKS, HUS tai sitten jotain muuta, potilashuoneiden puhelimia ei voi pidellä vanhoissa käsissä eikä niitä ainakaan onnistu laskemaan paikalleen niin ettei linja jäisi auki. Myös se tieto, mitä on näppäiltävä ”eteen”, että voisi soittaa ”ulkolinjalle”, lienee tarkoin varjeltu salaisuus.

Päivän vihje (jota kukaan ei näytä tuntevan). Sähköpostiosoitteiden tai puhelinnumeroiden kerääminen esimerkiksi Outlookista on kelju tehtävä, varsinkin jos anoppi hengittää korvaan.

Avaa Windows Explorer pitämällä pohjassa Windows-näppäin ja painamalla E. Mene haluamaasi hakemistoon. Paina Alt-P jolloin ennakkokatseluikkuna avautuu. Poimi Microsoft-ohjelmista, txt-, pdf-, html-tiedostoista hiirellä maalaten haluamasi tiedot, sivut tai muut. Siis maalaa ja Ctrl-C. Mene Wordiin ja avaa leikepöytä, clipboard (Home – clipboard taiC trl-C kaksi kertaa). Leikepöytä tulee näkyviin. Siihen mahtuu 24 eri leikettä eli äsken tekemäsi kopioinnit. Voit siirtää ne Wordin tekstiisi yhden kerrallaan tai kaikki, haluamassasi järjestyksessä.

Ajaa saman asian kuin MS OneNote, mutta on nopeampi ja havainnollisempi.

Windows 7, joka on paljon parempi kuin windowsit yleensä, sisältää hyvän hakuominaisuuden. Se on saman nappulan takana kuin ”sulje”. Kokeilin – kirjoitin ”paina”. 31 sekuntia ja Windows löysi 3108 tiedostoa, joissa esiintyy sana ”paina”.

15 kommenttia:

  1. Neuvotteluhuoneiden käyttäjät ovat myös nousemassa kapinaan, koska kukaan ihminen maailmassa ei oikeasti tiedä, miten niihin saadaan valot päälle tai pois, yleensä ei edes se sähköalan ammattilainen, joka systeemin on sinne suunnitellut. Monet ovat alkaneet vaatia, että jonkun on kehitettävä kytkin, jossa on asennot "päällä" ja "poissa", mutta asia lienee nykytekniikalla liian vaikea toteuttaa.

    AW

    VastaaPoista
  2. Ad Anonyymi: - Puhut asiaa. Sama tauti on levinnyt myös rappukäytäviin. Ensimmäinen ehdokas valokatkaisijaksi kutsuu hissi ja toinen palokunnan...

    VastaaPoista
  3. Nykyään, varsinkin modernin taiteen puitteissa - esim. Manet ja Monet muut - ei enää kehystyksessä kiinnitetä sanottavampaa huomiota varsinaisen taideteoksen ja sitä ympäröivän raamin viitekehykseen. Joku Degas tai Seurat saatetaan kehystämössä pyöräyttää hyvinkin vaatimattomaan, jopa yksiväriseen reunukseen.

    Kuvan triptyykissä on kuitenkin myös raamin suunnittelussa ollut taiteilijan intuitio mukana. Triptyykkihän on hiukan vanhempina aikoina ollut esimerkiksi kirkkojen alttaritauluna hyvin käyttökelpoinen pystyessään kuvaamaan pyhiä tapahtumia sarjakuvanomaisesti, kuten tämäkin vanhemman miehen ja häntä huomattavasti nuoremmalta vaikuttavan naishenkilön kohtaamisia esittävä maallisempi teos.

    Epävirallisten lähteiden mukaan teos olisi vaikuttanut voimakkaasti viime vuosisadan alkupuolen keskieurooppalaisen asenneilmaston kehittymiseen vaalean naiskauneuden ihannoimisessa.

    VastaaPoista
  4. Mielestäni suurimmat syylliset avuttomuuden lisääntymiseen löytyvät rekrytoinnista ja työhaastattelijoista.
    Kukaan ei esitä kysymystä: Mitä opit lapsuudessa?

    Joku kertoo lapsuudessa oppineensa koodaamaan jakäyttämään 30 erilaista sovellusta ja näin ollen istuneensa lapsuutensa tietsikan vieressä.
    Toinen kertoo leikkineensä Mekano rakennussarjalla, auttaneensa rakennuksilla, maatilalla ja tehneensä puuleluja.
    Toisen ottaisin heti töihin, koska luovuus on luultavammin lapsuussiittoista, ratkaisukyvystä puhumattakaan.

    Vaikka tämä iPad on mainio laite, huomaa käytännönkäytön olevan nörttien käsialaa. Mekano poika olisi nämä suunnitteluvirheet osannut ennakoida.

    VastaaPoista
  5. Lentokoneen "musta" laatikko on oranssin värinen. Kuten tietysti tiedät. (Saattaa se reissussa toki rähjääntyä.) Ennen kaikki oli paremmin. Ei ainakaan ollut näitä s-nan nauhureita. (Tai mitä nämä nykyisin on? Ei sev väliä. Olkoot vaan.) Mutta muuten olen samaa mieltä, kuten enemmistö. Ja meitä on PALJON!

    Ps. Isäni - joka palveli tykistössä -kertoi kun sinne hevostalleille (hevosethan niitä tykkejä siihen aikaan veti) tuli pari stadilaista alokasta. Toinen niistä sanoi: "Tarttis lainata hevonen." Isäni, joka oli alikersantti, sanoi "mikäs unohtui?". Se katseli ihan ihmeissään ympärilleen...? Isäni ehdotti: "herra alikersantti?" Ei se ymmärtänyt, eikä se toinenkaan, eikä isäni ilkeä ihminen ollut. Hän antoi heille hevosen. Ja vielä käyttöohjeet, esimerkiksi kun haluat HÄNEN pysähtyvän, sanot sille että "Pruut". Ja kun haluat että HÄN kääntyy, näytä sille kädellä että vasemmalle. Pojat lähtivät pollen kanssa pois. Mutta ei ne päässeet kuin lehmuskujan päähän: siinä tie risteytyi. Eikä se vanha tamma itsekseen tiennyt minne sen olisi pitänyt mennä... vaikka toinen niistä stadilaista huitoi kättä sen pään edessä ja huusi "vasemmalle, vasemmalle, vasemmalle..."

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: - kuva on huononläntä, koska se on itse huolimattomasti roiskaisemani. Suomen Pankin johtokunnan ruokailutila on... nähtävyys. Tämä toinen triptyykki, jota nyt on vilautettu myös rahvaalle, on siellä.

    Kuvituksessa se tietenkin viittaa tekniikan epäidenttiseen kaksoissisareen, taiteeseen.

    VastaaPoista
  7. Meidän Bemböle kylän sutari hankki aikanaan moponsa jälkeen Rätti-Sitikan kulkupeliksi. Sen käyttöliittymä oli taivaallisen mukaansa tempaiseva. Minua on aina viehättänyt sen Miekka-vaihde. Yksi hantaaki ja siitä koko komeus totteli eteen ja taakse.
    Olihan siellä polkimiakin kuten muissakin autoissa.
    Ja lisää hyvää insinööritaitoa, huoltokin kuulemma onnistui jakkarilla ja ruuvarilla,
    Huippu designia.

    VastaaPoista
  8. Kun itse olen pääasiassa toisen käyttöjärjestelmän miehiä, en ihan ymmärtänyt tuota tarvetta ja tapaa saada Outlookista osoitteita ja numeroita: eikö siitä voi tuottaa simppeliä tekstitiedostoa ja sitä muokkaamalla saada haluamansa datan? Toisissa (kehittyneimmissä?) systeemeissä vastaavat tiedot voi tallentaa *.vcf (vCard)-muodossa ja manipuloida sitä sitten teksturilla tai vaikkapa Excelillä haluamansa listat.

    Vielä kommentti eiliseen Word-kikkailuun. Sattuu olemaan jonkun verran kokemusta Wordistä raportointivälineenä. Se ei ole siihen hyvä, pitäisi kieltää. Jos on monta kokkia, ongelmia tulee. Ärsyttävää on MS:n turhat arvailut tekijöiden tarpeista, esim. juuri pallukoineen ja sisennyksineen. Kaikkien tyylit ovat lopulta sekamelskana lopullisessa raportissa, parhaassa tapauksessa vielä piilossa kaikkien korjaukset (track changes!). Jos raportin koko kasvaa selittämättömällä tavalla, epäile tätä, on kokemusta. Tyylejä en sinänsä vierasta, kunhan ei päästä niitä "saastumaan".
    Paljon parempi on esim. FrameMaker, joka on oikea julkaisuohjelma.

    VastaaPoista
  9. On se kummaa.Läpi Suomen kaikissa sairaaloissa sama puhelinongelma.Tässä tekniikan ihmemaassa.

    VastaaPoista
  10. http://en.wikipedia.org/wiki/Luna_Park

    VastaaPoista
  11. Mts:

    Kyllä Outlookista saa yhteystiedot siirrettyä txt-tiedostoksi pilkuin tai sarkaimin erotetettuna helposti Tuo ja vie... toiminnolla Exceliin jne...

    Mitä tulee tuohon Wordin käyttöön raportointivälineenä - on se loistava siihen tarkoitukseen. Teen noita parisensataa vuodessa. Voin itse määrittää millä muotoiluilla ja vastaavilla muut voivat raportoida. Voin määritellä tyylit mitä muut joutuvat käyttämään.
    Voin myös omassa Wordissani estää kaikki pallukat ja sisennykset ja muut vastaavat muutamalla napsautuksella.
    Eli, MS:n arvailut voi helposti ja nopeasti poistaa käytöstä.

    VastaaPoista
  12. Ad Mts: - tietysti Outlookissa on nuo ominaisuudet ja niillä on käyttöä. Puhe ei ollut siitä.

    VastaaPoista
  13. Miten niin videonauhuri epäonnistui markkinoilla? Sehän pieksi laadullisesti paremman Betamaxin, jolla on paljon hienompi nimikin. Videonauhurihan oli markkinoilla varsin kauan.

    VastaaPoista
  14. Jälkijättöinen kommentti: Noksuissa on useissa nykyään erillinen lukitsemiskytkin sivussa, siis juuri kuin tuo haka.

    VastaaPoista
  15. Miten niin videonauhuri epäonnistui markkinoilla? Sehän pieksi laadullisesti paremman Betamaxin, jolla on paljon hienompi nimikin. Videonauhurihan oli markkinoilla varsin kauan.

    Betamax ei ollut videonauhuri? Lepään salkkuni.

    VastaaPoista