Sata suomalaista

Nämä ihmiset ovat vaikuttaneet hyvin monen suomalaisen elämään. Juuri sillä perusteella heidät on listattu tähän.

Tässä näyttää olevan monen päivän teksti. Vaikka en aiokaan seistä sanojeni takana, ehkä tästä riittää puhuttavaa. Tarkoituksenmukaisuussyistä panen koko kupongin julki nyt, kerralla.

Aalto, Alvar, (1898-1976), brändimarkkinoijan uranuurtaja. Brändi oli Alvar Aalto, ajoittain myös Artek. Hyvin merkittävä arkkitehti.

Aarnio, Aulis, (1937-), aikansa johtava lakimies.

Ackté, Aino (1876-1944), oman aikansa Arja Saijonmaa.

Ahlqvist, August, (1826-1889), suomalaisen akateemisen perinteen (kielentutkimus) ja arvosteluperinteen luoja.

Aho, Juhani, (1861-1921), ensimmäinen ja viimeinen tavallisen kansainvälisen tason prosaisti ja rauhallinen kulttuurijohtaja. Hänelle tilatun Nobelin sai sitten Sillanpää, hyvä kirjailija hänkin.

Cajanus, Daniel (1703-1749) suurin suomalainen (ainakin 247,5 cm). Väinö Myllyrinne kilpailee tittelistä).

Donner, Kai (1888-1935). Tutkimusmatkailija, joka perehtyi Siperiaan kaiken varalta.

Erkko, Eljas, (1895-1965), ministeri, mahtimies ja mahtailija.

Gallen-Kallela, Aksel, (1865-1931), kotimainen taidemaalari ja teollinen muotoilija.

Haanpää, Pentti, (1905-1955), Kiven jälkeen ensimmäinen kirjailija, joka ajatteli aivan itse ja kirjoitti kovista asioista; tosin menestys merkitsi kesyyntymistä kuten melkein aina.

Haavikko, Paavo, (1931-2008), runoilija, myös prosaistina, liikemiehenä ja lehtikirjoittelijana.

Heinrichs, Erik, (1890-1965), jääkäreistä etevin, päämajan aivot, mies joka selviytyi mistä tahansa, jopa Mannerheimista (josta hänen väitetään sanoneen, ett siinä oli mies ilman kotia, uskontoa ja isänmaata).

Herlin, Pekka (1932-2003). Olisi suurmies, vaikka olisi epäonnistunutkin.

Hetemäki, Päiviö, (1913-1980), Suomen paras pataljoonan komentaja, reservin upseerina. Jäähdytteli sotien jälkeen pitämällä samanaikaisesti Kekkosen, työnantajat ja SAK:n yhteistyössä. Isänmaan isä.

Hirn, Yrjö, (1870-1952), akateeminen moniosaaja, esseen mestari, jostain syystä unohdettu.

Horn, Arvid (1664-1742). Sotakorvausteollisuuden käynnistäjä.

Hynninen, Jorma, (1941-), laulaja, taiteellisen tinkimättömyyden uranuurtaja.

Hynninen, Jouko Untamo, (1909-1973), Suomen paras pataljoonan komentaja (kadettiupseerina). Kenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari.

Ikola, Jaakko Oskari, (1887-1951), Vaasan-Jaakkoo, kadonneen perinteen edustaja, kiilusilmäinen oikeistopoliitikko ja leppoisan viinanhuuruinen humoristi, joka peitti Venäjän kirjallisuuden tuntemuksensa murteeseen. Valantehnyt kielenkääntäjä (suomi, ruotsi, saksa, venäjä).

Jansson, Tove (1914-2001), korkean kansainvälisen luokan kirjailija.

Jutikkala, Eino, (1907-2006), suomalaisen historiantutkimuksen isä. Pääteos ”Suomen talonpojan historia.” Suuri saavutus 30-luvun Suomen kulttuurihistorian I-V toimittaminen.

Juusten, Paavali, (1517-1576), poliitikko ja diplomaatti, jäänyt Agricolan ja Porthanin jalkoihin yleisessä katsannossa. Kiinnostunut muinaisilmiöistä

Juutilainen, Ilmari, (1914-1999), urheilija.

Juva, Mikko, (1918-1904), arkkipiispa, yliopiston rehtori, vt. komppanian päällikkö, historiantutkija, poliitikko ja vaimonsa (Brofeld) omaisuuden turvin yksi maan vaikutusvaltaisimpia kulissimiehiä (PYP, Kymi).

Jylhä, Yrjö, (1903-1956) vuosikymmenensä johtava runoilija ja suomentaja, hyvä komppanianpäällikkö ja hyvin erikoinen ihminen.

Järnefelt, Elisabeth, (1839-1929), henkilöitynyt baltian-venäläisyys, o.s. Clodt von Jürgensburg. Ja niin vaikutusvaltainen nainen!

Järvenpää, iisakki, (1859-1929), oppi suulaisiltaan Juho ja Kustaa Lammilta puukonteon ja loi legendan.

Kaila, Eino, (1890-1958), oman aikansa Jörn Donner.

Kairamo, Kai, (1932-1988), vanhan suvun viimeinen vihanta.

Kalima, Eino, (1882-1972), suomalaisen teatterin uranuurtaja, Stanislavskin tuttava ja Tshehovin osaaja, joka piti ainoana venäläisyyttä esillä sotien välisenä aikana.

Karamzin, Aurora, (1853-1908), yksi aikansa harvoja kansainvälisen tason toimijoita. Suurlahjoittaja.

Kekkonen, Urho (1900-1986), koulu- ja työpaikkakiusaaja. Korkeushyppääjä.

Kivi, Aleksis, (1834-1872), nero.

Kivimäki, T.M. (1886-1968), Suomen von Papen, aina samaa mieltä kulloisenkin esivallan kanssa, keskinkertaisten juristien suojeluspyhimiys

Klemetti, Heikki, (1876-1953), nosti musisoinnin, nimenomaan kuorolaulun tason niin korkeaksi, että siitä voitiin myöhemmin tehdä musiikkia. Arvostelijana Seppo Heikinheimon suora edeltäjä, hyvässä ja pahassa.

Kokkonen, Joonas, (1921-1996), säveltäjänä toteutti viinan syömän Madetojan ja kesken tapetun Kuulan jälkeen kansanomaisen ja korkean yhdistämisen, frakki ja Reino-tohvelit.

Koskenniemi, Veikko Antero, (1885-1962), eläytymiskykyinen harrastelija kirjailijana, arvostelijana, professorina, kabinettivaikuttajana ja rehtorina, toisarvoisten vaikutteiden väsymätön välittäjä.

Kunnas, Kirsi, (1924-), nuorison kansainvälistäjä ja riimin renessanssin äiti.

Kuusi, Matti, (1914-1998), kansanperinteen tutkija monen vaikean miehen (Setälä, Haavio) jälkeen, porvarillisen Suomen ääni ja esseisti vaikean miehen (Kekkonen) loiston päivinä.

Kuusinen, Otto Ville, (1881-1964), Martti Ahtisaaren edeltäjä

Kärki, Toivo, (1915-1992), papinpoika, joka teki musiikista taidetta.

Leino, Eino, (1878-1926), tähtitieteellinen juoppo.

Leskinen, Juice (1950-2006), antoi sanat surulle.

Lindelöf, Lorenz Leonard, (1827-1908), nousi itse tiedemiehenä – matemaatikkona – hyvälle kansainväliselle tasolle ja veti perässään sukulaisia ja seuraajia toistaiseksi loppumattoman määrän.

Linder, Hjalmar, (1862-1921), visionääri liikkeenjohtaja, jonka uraa vävynsä Mannerheimin autonapumiehenä jatkoi etevästi Rudof Walden.

Lindman, Åke, (1928-2009), elokuvamies joka syöpyi yhdellä hienolla roolityöllä kansakunnan muistiin. Jalkapalloilijana kovaotteinen mutta ihmisenä kiltti.

Linkomies, Edvin (1894-1963).  Mies joka voitti suuruudenhulluutensa.

Linna, Väinö (1920-1992), Runebergin kauan kadoksissa ollut kaksoisveli.

Lönnrot, Elias, (1802-1884), Suomen paras kustannustoimittaja.

Malmsten, Georg, (1902-1981), suomenruotsalainen huippulahjakkuus, vähän niin kuin Evert Taube Ruotsissa.

Manner, Kullervo, (1880-1939), onnenonkija ja suuri suomalainen suruntuoja.

Mannerheim, C.G.E., (1867-1951) seikkailija, pätkätyöläinen. Ymmärsi että oma kenraalikunta on ylipäällikön pahin vihollinen, joten piti sen jatkuvan epävarmuuden tilassa.

Maunu Tavast, (1357-1452), kaikkien aikojen suurin suomalainen.

Mäkinen, Eero, (1886-1953), Euroopan tärkeimpiin kuuluneen kaivoksen johtaja ja säilyttäjä.

Nurmi, Paavo (1897-1973), grynderi ja muutenkin ilkeä ihminen.

Nykänen, Matti (1963-), hävittäjälentäjä.

Oksanen, Sofi (1977-), korkean kansainvälisen luokan kirjailija.

Paasikivi, J.K. (1870-1956), suomen suurin opportunisti.

Palmén, Johan Philip, (1845-1919), aikansa johtava laki- ja hallintomies.

Palo, Tauno, (1908-1982), maailmanluokan näyttelijä ja suomalaisuuden perikuva – kasakkapäällikön näköinen mies, jonka perimä oli suomenruotsia ja Venäjää.

Paulaharju, Samuli, (1875-1944), kansankoulunopettaja ja itseoppinut perinteen kerääjä, ehkä siinä toimessa maailman paras. Suomen kirjailijoiden parhaita. Muiden ansioiden ohella Tuoma Anhavan äidinisä.

Pihkala, Lauri ”Tahko”, (1888-1981), omituinen mies, joka pani paljon matkaan etenkin urheilussa. Näkyvää kulttuurisukua, Gummerus.

Päätalo, Kalle, (1919-2000), kirjoitti sotaromaaneja siviilistä ja antoi kansalla kasvot, jotka tämä tunsi omikseen viisaampien varoittelusta huolimatta.

Rannanjärvi, Antti, (1828-1882), pohjalainen talollinen ja tapakulttuurin uudistaja.

Rautavaara, Tapio, (1915-1979), kitara, keihäs, jousi ja supersäteily, tiettävästi todellisuudessa julkista rooliaan tunnollisempi, jopa vaimonsa ja tyttäriensä mielestä miesten mies, ainakin selvänä.

Rautio, Markus, (1891-1973), kolmannen luokan kyky, joka viehätti kaikkia Markus-Setänä. Luultavasti vihasi lapsia.

Ruotsalainen, Paavo, (1777-1852), luonnonnero, Kierkegaardin aikalainen ja hengenheimolainen.

Ryti, Risto, (1889-1956), aina pinteessä, maan ensimmäinen ja viimeinen kansainvälinen juristi.

Saariaho, Kaija, (1952-), säveltäjä.

Saarinen, Eliel, (1873-1950), suunnitteli Telefunken-radion näköiset rautatieasemat Helsinkiin ja Viipuriin, ja alastonsetelit.

Salmela, Hugo, (1884-1918), vastuuntuntoinen sosialisti, luonnonlahjakkuus sotilaana, omien surmaama ”Koskelan Akseli”.

Salonen, Esa-Pekka, (1958), korkean tason kapellimestarikaartin (Saraste, Vänskä, lähes kymmenen muuta) ensimmäinen kaupallisen läpimurron toteuttaja.

Sibelius, Jean (1865-1957), suuri säveltäjä ja luulosairauksien uhri, joka käytti kahta numeroa liian isoa paitaa.

Simonen, Aarre, (1913-1977), paras oikeusministeri. Moraalisesti värisokea aikana jolloin vaadittiin tunnustamaan, ei tunnistamaan väriä.

Sinisalo, Veikko, (1926-2003), suuri näyttelijä, jonka väheksyminen oli helsinkiläisen älymystön suosima harraste. Kun Sinisalo avasi suunsa, suomalaiset kuulivat oman äänensä, etenkin ne, joita ei yleensä haluttu kuunnella.

Snellman, J.V., (1806-1881), suomen toiseksi suurin opportunisti.

Sprengtporten, G.M., (1740-1819), viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen…

Ståhlberg, Kaarlo Juho, (1865-1952), aikansa johtava lakimies. Paasikiven kaveri.

Suolahti, Gunnar, (1876-1933), irtautui ensimmäisenä saksalaisen historiantutkimuksen perinteestä ja osoittautui myös loistavaksi esseistiksi.

Suomalainen, Kari, (1920-1999), suomalaisten ennakkoluulojen lujittaja, rasisti ja snobi, köyhien ihmisten halveksija ja – aika ajoin suurenmoinen humoristi ja loistava piirtäjä. Henkilönä hankala ja omituinen.

Svinhufvud, Pehr Evind, (1861-1944), pyysi armoa Leniniltä 1917 ja Vihtori Kosolalta 1930, molemmilla kerroilla vasten tahtoaan mutta maan onneksi.

Talvela, Martti, (1935-1989), bassolaulaja, tienraivaaja, luonnonilmiö.

Talvela, Paavo, (1897-1973), vakavasti luonnevikainen sotapäällikkö, joka uskoi, kun Mannerheim sanoi, että 1941 Suomen suurin vihollinen oli Saksa, joka oli torjuttavissa vain suurin uhrauksin käydyllä valloitussodalla. Tämä tilaus sopi Talvelalle yhtä hyvin kuin käsky vakoilijaksi Hitlerin päämajaan.

Tanner, Väinö, (1981-1966), käskynhaltija, mainio muistelmakirjailija ja etevä osuuskauppamies.

Tapiovaara, Nyrki, (1911-1940), suurlahjakkuus ja toisinajattelija aikana jolloin sellaisia sai hakemalla hakea.

Tarvajärvi, Niilo, (1914-2002), upseeri ja herrasmies.

Topelius, Zachris, (1818-1898), satusetä, lehtimies, Mauno Saaren edeltäjä.

Torvalds, Linus (1969-), entisen stalinistin nykyinen poika.

Tuomioja, Erkki (1946-), senaattori.

Waltari, Mika (1908-1979), syvä, väärin ymmärretty ja rakastettu, kirjoittajana kai ei meillä ole monitaitoisempaa nähty.

Vennamo, Veikko, (1913-1997), lakitieteen lisensiaatti, uuden poliittisen kulttuurin luojana tulevaisuuden airut.

Viren, Lasse, (1949-), kansanedustaja.

Wirkkala, Tapio, (1915-1985), suunnitteli mainiot setelit.

Virolainen, Johannes, (1914-2000), suuri organisoija, kieli keskellä suuta.

Ylinen, Arvo, (1902-1975), esimerkki suomalaisesta insinööriosaamisesta – lentokonetekniikka, lujuusoppi.

Ylppö, Arvo, (1887-1992), etevä lastenlääkäri ja vielä etevämpi mainosmies, jonka merkkituote oli Arvo Ylppö. Vaikea ihminen.

Ylöstalo, Matti, (1917-2002), aikansa johtava lakimies ja hallintoneuvostojen puheenjohtaja.

Yrjö-Koskinen, Y.S. (1830-1903). Vaikean ajan poliitikko.