Suomalaista sataa

”Tämä sataa kokoomuksen laariin”, kirjoitetaan lehdissä harva se päivä. Kun isoisällä oli jyviä laarissa, niiden kastumista pelättiin. Laariin sataminen oli kauhea ajatus.

Ymmärrän että tarkoitus on vihjata ajatuksen ”sadon tästä korjaa lopulta X”. Jos näin on, näin voisi myös sanoa.

Joku oli laskenut naiset huolimattomatsi. Oli heitä. Lista ei ollut 100 suurinta suomalaista, vaan 100 vaikuttaneinta. En ihan iljennyt liittää listalle Hilja Riipistä, jonka vaikutus oli suunnaton. Hän oli Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja, ”Hurja-Hilja”, ja lähes puoli vuosisataa Lapuan yhteiskoulun lehtori. Olisin halunnut listalle kirjailija Hilja Valtosen, mutta te ette häntä tunne, ja hänen sankarinsa, kaikki pirtsakat kansankoulunopettajattaret ja muut, jotka panevat pönäköille herroille luun kurkkuun ja pupun pöksyihin, ovat menneisyyttä. Mutta hän oli aikoinaan todella suosittu, painosten kuningatar.

Laila Kinnunen olisi pitänyt panna listalle, Olavi Virtaa ei. Laila oli uskomattoman musikaalinen ja hän kykeni suoriutumaan erikoisista ja vaikeista kappaleista.  Virran kohdalla minuun iskee sama tunne kuin katsoessani levyä ”!00 kaikkien aikojen iskelmää”. Niin totta, niin oikein, mutta kun en jaksa kuunnella niitä! Vähän niin kuin Katri-Helena. Kaikki kohdallaan mutta jostain hiipii mieleen mikrossa lämmitetty pulla.

Olavi Virta on merkkimies. Vika on varmaan minun, mutta en kuule dramaattista eroa Reijo Taipaleeseen tai Eino Gröniin enkä edes joihinkin nykyisiin tangolaulajiin. Yleistenorina hän joutuu liian kovaan seuraan, siihen jonka kärkinimiä oli Mario Lanza ja itse asiassa myös paljon oopperan ulkopuolella keikkaillut Pavarrotti.

Saijonmaan sanoin ja heitin Acktén rinnalle selvästä syystä: taipumus suurisuuntaisiin järjestelyihin ja rajojen ylittämiseen. Ackté perusti sitten lopahtaneet Savonlinnan oopperajuhlat ja piti musiikkiherroja tohvelin alla. Arja liikkui kevyesti työväenlaulusta Theodorakisiin, Etelä-Amerikkaan, chansoniin jne. Karita Mattila, Soile Isokoski ja etenkin Taru Valjakka ja Anita Välkki ovat huippunimiä – mutta heitä on parisenkymmentä 1800-luvun lopulta alkaen. Vastaväitteen vastaväite: Kim Borg oli bassona maailman lavoilla, mutta lahjakkuudeltaan ehkä kapoisemman Martti Talvelan karisma oli jotain aivan muuta. Hänhän sai jopa opetusministerin itkemään ja pyytämään anteeksi kitsauttaan. Hän liikautti jopa Savonlinnan kepulaisten sydäntä, joka tunnetusti on kuin vesikivi Kyrönvirrassa.

Elokuvaihmisistä kauhistelin itsekin Kaurismäen puuttumista. Luulen sen johtuvan jonkin asteen lukkarinrakkaudesta vastavirran nousijoihin. Kaurismäki tuli oikeaan saumaan oikeaan aikaan ja tekee hienoa työtä. Tapiovaaraa – ja hänen veljiään – kunnioitan toisinajattelijoina.

Joku tarjosi Leniniä ja Stalinia. Niin totta, mutta puhe on suomalaisista. Jos siitä livettäisiin, mukaan tulisi Aleksanteri I ja sata muuta ulkomaalaista.

Sotilaista vaikuttamisnäkökohta oli edelleen keskeinen. Siksi pataljoonan komentajat ja siksi Talvela, joka koitui niin monen suomalaisen kuolemaksi. A.F. Airo oli tiedon mukaan päämajan aivot, mutta ahkerasti pengottuani en ole saanut selville, mitä merkittävää hän olisi tehnyt. Oesch puolestaan oli suuri sotilas, mutta konttoripäällikköpuolella. Kauniimmin sanoen: hänellä oli kyky pitää langat käsissään. Sama kyky oli Heinrichsillä mutta vielä yksi. Heinrichs onnistui tulemaan toimeen kaikkien kanssa, Oesch ei.

Jokin lentäjä on mukana samasta syystä kuin urheilija, nimenomaan mäkipomppaaja – kyky panna suomalaisten mielikuvitus lentoon, ilman koneita ja välineitä.

Tiede on aliedustettu, se on totta. En vain keksi. A.I. Virtanen rehuineen ja Valion lisäaineineen on menneisyyttä, tietotekniikan suuria nimiä tuntee niin harva ja muutoin tieteen ja tekniikan vertailussa häpeämme ruotsalaisten rinnalla. Heillä on sellainen määrä uranuurtajia (Celsius), soveltajia (L.M. Ericson) ja pitkän linjan toimijoita (Sven Winqvist, tietynlaiset kuulalaakerit eli SKF, Dalén, automaattimajakat eli AGA) sekä maailmanluokan keksijöitä (Nobel, nalli ja dynamiitti – varman maailman kaikkien aikojen innovaatiot, valitettavasti).

Kirjallisuudessa Veikko Huovisen puuttuminen on virheeni, Volter Kilven ei – jälleen vaikutus. Olen itse Kilven ihailija. Useimmat eivät ole.