Ian Morris ja Timo Soini

Muukalaisvihamielisyys on ehkä perusteltua.

”Kansainvaellukset” on yksi kouluhistorian harhoista. Monelle jäi mielikuva, että se olisi ollut eräs tietty vaihe. Jouduin muuten muuttamaan mielipidettä, joka taisi olla virheellinen. Visigootit ja ostrogootit, ei länsi- ja itä, kuten meille opetettiin. Kantasanat ovat, kuinka ollakaan, viisaat gootit ja suurenmoiset gootit.

Kansainvaelluksia tapahtuu koko ajan. Joskus vieraat tulevat kerjäläisinä, joskus kuninkaina.

Filistealaiset muistetaan Raamatusta, Daavidin ja Goljatin taistelusta. Filistealaiset olivat ehkä ”merikansoja”, jotka kukistivat 1200-luvulla BCE kaikki Välimeren vahvimmat, rikkaimmat ja kukistamattomimmat valtiot, paitsi Egyptin, joka sai silti pahoja kolhuja.

Ian Morris käyttää jännittävää termiä, ”takapajuisuuden etu”. ”Suhteellinen etu” on taloustieteen perustermejä. M. Porterin ”kilpailuetu” on ollut vuosikymmeniä alan opetuksen kulmakiviä. Annalee Saxenianin ”alueellinen etu” selitti Piilaakson.

Sosiaalista muutosta ajatellen painopisteet voi näyttää kartalla. Rooma oli painopiste Caesarin aikaan. Lontoo oli, Amsterdam oli, Moskova oli. New York on vielä. Shanghai on jo.

Painopiste muuttaa maantiedettä. Berliini rakensi 1900-luvulla ehkä maailman parhaat tie- ja informaatioyhteydet. Ne ovat kaksisuuntaisia. Juuri nuo yhteydet tekivät siitä haavoittuvan. Ensin hyökättiin, sitten niitä väyliä pitkin tuli päälle puna-armeija. Kun Neuvostoliitto rakensi täydellisen poliittisen valvonnan eli väylien ja tietoväylien verkon Itä-Eurooppaan, seurauksena oli imperiumin romahdus. Köyhemmät ja pienemmät satelliitit voittivat suuren ja mahtavan, etenkin valtaamalla televisiotornit.

Neuvostoliittoa riivasi sama tauti kuin Assyriaa, heettiläisiä, Mykeneä, Akkadia. Korkea valta ja suuri rikkaus lisää byrokratiaa, tekee hallinnosta mutkikkaan, tiedonkulusta sekavan ja jähmettää puolustusjärjestelmän kaavoihin. Neuvostoliitto oli ehkä niin keskittynyt pitämään silmällä Natoa, että porttien sisäpuolella oleva vihollinen jäi siltä huomaamatta.

Morrisin ajatus on siis sama kuin lujuusopin. Jossain on kriittinen piste. Kun torni rakennetaan yli tuon pisteen, se sortuu. Väitetään, että maapallon korkein mahdollinen vuori on suunnilleen Mt. Everestin korkuinen. Pari sataa metriä lisää, ja se menisi maan kuoresta läpi. (Geologisesti maailman korkein vuori lienee Hawaijilla – kun muodostuma lasketaan meren pohjan tasanteelta.)

Valtion tuhon syy on valtio itse. Sosiaalinen muutos sisältää ne voimat, jotka tekevät sosiaalisen muutoksen tyhjäksi. Ei mikään puu kasva taivaaseen.

Jos islamin kansainvaelluksesta poistetaan islam, joka on tämän tarkastelun kannalta selityksenä tarpeeton ideologia, kaava on 10 000 vuotta vanha. Rähistyään aikansa Euroopassa ja Yhdysvalloissa nämä ihmiset huomaavat, että todellinen saalis on käden ulottuvilla Intiassa. Seuraavan iskun kohde on tietysti Kiina, jolla on tilaa perääntyä tyhjään mutta lämpenevään Siperiaan ja samalla vapauttaa Venäjä luonnonvaroista, joille se ei näy keksivän tehokasta käyttöä.

Islam uskontona ja elämäntapana on yhtä vähän vastuussa terrorista kuin buddhalaisuus. Tai kristinusko. Ulkopiirin (periferian) kansoilla on sama ajatus kuin eräillä tämän blogin kommenttien esittäjillä: kova ääni ja tietty röyhkeys peittävät asiatietojen puutteen. Mutta asiatiedoksi riittääkin se, että vihollinen tulee keittää mieluummin kiehuvassa öljyssä kuin vedessä. Muuan päällikkö lupasi kultaa ja piti sanansa. Kulta kaadettiin sulana saajien kurkkuun.

Jään odottamaan, milloin ensimmäinen Pariisin tai Kööpenhaminan seudun asuinalue julistautuu itsenäiseksi. Poliittisen johtajan ja gangsterin ero on aina, kun se on ollut havaittavissa, hienonhieno, muutaman mikronin luokkaa. En oikein usko, että esimerkiksi Euroopan rahakuljetukset ja arvoesineet olisivat tällä hetkellä suojassa terroristeilta. USA:lla ja EU:lla on henkilökohtainen ongelma Aasiassa. Pelkään että sen nimi on Pakistan. [Loppu.]