Jees, Mouhijärven juustoa

Aikaansa seuraava lukija huomaa oitis, että otsikko on Armas J. Pullan merkki- ja menekkiteoksesta ”Jees, Nurmijärven mämmiä, sanoi vääpeli Ryhmy”. Sarjan lähinnä seuraava nide oli myös nimeltään muistettava, ”Jees, leskiyli-insinöörskä, sanoi vääpeli Ryhmy”.

Olin juuri päättänyt noudattaa Nassim Talibin ohjetta ja lakata lukemasta sanomalehtiä. HS:n asiantunteva taho ilmoitti, että uhkaus on aina laiton, liittyen erääseen käräjäoikeuden ratkaisemaan juttuun. Siinä sen kuulitte. Jos lapsi sanoo, ettei mene nukkumaan, ellei lueta iltasatua, tapahtuu rikos. Kysymyksessähän on selvä uhkaus.

Me pöljät juristit olemme opettaneet toisillemme, että rangaistavaa on tahallaan uhata toista lainvastaisella teolla, esimerkiksi surmaamisella. Ja se tahallisuus voi olla joskus ongelmallinen todistaa. Olen itsekin varmaan kirjoittanut, että ministeri NN tai hänen kaimansa professori NN olisi työnnettävä pää edellä pärehöylään. Mennäpä laittamaan siihen oikea nimi! Ei kunnian kukko laulaisi.

Kukoista tulevat tietenkin mieleen nutipäät, joka on lempeä pohjalainen haukkumasana ja tarkoittaa nykykielessä kyyttöä. Kyytön puoletaan pitäisi tarkoittaa juovikasta itäsuomen lehmää, mutta tätä nykyä se tarkoittaa lehmää, joka ei ole essiiri eikä Hereford. Ajat ovat muuttuneet. Vielä 1920-luvulla Lapualla käytiin suu mytyssä ryssää, pirua ja essiiriä (Ayrshire) vastaan. Ei enää.

Mouhijärven juustoista Väinö on suosikkini, mutta myös Hilma on oivallista. Olen ihastuksekseni löytänyt näitä K-marketeista, samoin kuin Riitan juustolan tuotteita. Helsingin lasipalatsin talon maatilakaupassa niitä kumminkin on. Ja, ilmoitan ääntäni madaltaen, Stockmann herkussa.

Valkohomejuusto on tietenkin parasta, kun se on sellaisessa kunnossa, että se saattaa tulla yöllä ovella vastaan tai vähintään kuljeskelee omia aikojaan pitkin keittiön pöytiä.

Olen yleensä suhtautunut ylimielisesti ja pilkallisesti dieettivillityksiin, minkä kieltämättä näkee perinteisestä vartalonmallistani, mutta tämä lähijuusto osui kyllä käteen ennen kuin siitä tehtiin numero itsenäisyyspäivän linnajuhlissa.

Asiahan näetsen on niin, että esimerkiksi S-ryhmän Mikkelin leipomon juuritaikinaruislimppu on taivaallista, varsinkin nykyisinä kolkkoina aikoina, kun Elannon häälimppua ei enää saa.

Tämä kirjoitus on vastaisku sanomalehtikirjoitukseen, josta ymmärsin, että lehtijutussa mainittu Valio on keksinyt ilmaisen mainoskanavan, Wikipedian. Ei tunnu oikein reilulta. Artikkeli ei myöskään ole rehellinen. Oivariini-kohdassa viitataan EU-lainsäädäntöön mutta ei korkeimman oikeuden ratkaisuun 2010:12, jossa Valio ajoi tavaramerkin loukkauskannetta Arlaa vastaan merkeistä Voimariini ja Oivariini.

Ovatko viittaukset asiallisia – otsikoita ”Valio – maailmanluokan edelläkävijä”, ”Joensuussa tehdään menestysjuustoa”.

Suomalaisen Wikipedian artikkelit ”maito” ja ”juusto” ovat asiallisia. Englantilaiset artikelit McDonalds ja Unilever ovat nähdäkseni tasapuolisia – yhtiöistä kerrotaan ikäviä asioita, kuten yhtiön riita Merriam-Webesterin sanakirjan kanssa – McJob on sanakirjan mukaan heikosti palkattu työ, joka ei edellytä mainittavaa ammattitaitoa eikä tarjoa ylenemismahdollisuuksia. Yhtiö oli erimieltä. Sanakirjan kustantaja piti päänsä.

Siis: www.pienjuustolat.net on rehellinen sivusto, jossa esitellään lähijuustoja ja kerrotaan, mistä niitä saa.

Valion Wikipedia-artikkelista jäin kaipaamaan myös nuoruusvuosieni tuotetta, joka tunnettiin yksinomaan nimellä Varpaanvälijuusto. Paketissa tosin luki Koskenlaskija. Vaikka Valion baarit mainitaan, maininnatta jää niiden merkittävä tehtävä sukupuolisen kanssakäymisen ja tupakoinnin edistäjänä. Satun muistamaan, kun näitä alkoi tulla. Siihen aikaan sana ”baari” kuulosti kovin oudolta, mutta äkkiä kuitenkin äkättiin, että jäätelösooda on juoma, joka hämää pimut. Jäätelöä (esanssi), sitruunasoodaa ja olisiko siinä ollut kokkare vispikermaa.