1. tammikuuta 2011

Ei mitään lisättävää




”Herra puhemies, ensimmäiseksi meidän on ratkaistava keskustelun pohja. Voimmeko säätää lain yhteiseksi hyväksi vai emmekö voi? Onko käsillä tarkoituksenmukaisuuskysymys vai oikeuskysymys? Monet nykyisestä asiaintilasta kirjoittaneet ja aloitteita tehneet pitävät tätä oikeuskysymyksenä. Heistä luonnonoikeus määrää jokaiselle pyhän ja loukkaamattoman oikeuden omiin ajatuksiinsa, omien mietteittensä ja mielikuvituksensa tuloksiin. Lainsäätäjällä todella on oikeus viedä häneltä tuo omaisuus aivan samalla tavalla kuin voidaan säätää laki ja katkaista sen nojalla viattoman ihmisen kaula ilman oikeudenkäyntiä. Mutta sellainen laki olisi oikeudellinen murha ja vastaavasti muutos tekijän oikeuteen teokseensa olisi näiden herrojen mukaan oikeudellinen ryöstö.

Herra puhemies, jos näin on, näin toimittakoon, hintaan mihin hyvänsä. En ole suostuvainen alistumaan, toisin kuin arvoisa ja oppinut ystäväni, alistumaan tarkoituksenmukaisuuden sanelemiin näkökohtiin enkä harjoittamaan vääryyttä julkisen hyvän nimessä. Mutta minun on myönnettävä, että tuo teoria lentää huimasti yli käsityskykyni. Käsillä olevassa tilanteessa ei ole aihetta pohtia omaisuuden metafyysisistä perua; en liioin kiusaisi arvoisaa Parlamenttia mokomalle muutoin kuin äärimmäisessä hädässä. Tunnustan olevani samalla kannalla kuin Paley, joka mainitsee omaisuuden lain luomukseksi ja jatkaa, että omaisuutta luova laki on puolustettavissa vain tuolta pohjalta, eli että se on ihmisille hyväksi. Mutta tästä ei maksa vaivaa kiistellä. Jos nimittäin uskoisinkin omaisuuteen luonnonoikeutena, jolla ei ole tekemistä hyödyn kanssa ja joka on ollut olemassa ennen kuin lainsäädäntö, kiistäisin silti, että jokin tuollainen oikeus jäisi elämään oikeudenhaltijan kuoltua. Pelkään että harvat niistäkään, jotka ovat tutkineet moraalifilosofian eri koulukuntien syvimmin mystisiä ja tunteista kumpuavia lähteitä väittävät, että perimysoikeus olisi luonnonlakina vanhempi kuin mikään ihmisten antama säädös. Jos on toisin, silloin saamme oikaista paljon vakavampia vääryyksiä kuin kysymyksen tekijänoikeudesta. Tuo luonnon laki olisi yksi ja yhtenäinen, kun taas meillä Kuningattaren maissa on kaksikymmentä lakia perimyksestä. Pysyäksemme vain Englannissa maa siirtyy yleensä pojista vanhimmalle. Kentin kreivikunnassa pojat saavat maaomaisuuden yhteisesti ja yhtä suurin osin. Monissa paikoissa nuorin saa kaiken… Mikä näistä järjestelmistä on ikuisen oikeuden mukainen?

Tekijänoikeus ei ole järjestelmänä musta eikä valkoinen, vaan harmaa, kuten useimmat asiat varallisuusoikeudessa. Tekijänoikeusjärjestelmällä on suuria etuja ja haittoja, ja meidän tehtävämme on selvittää ne ja säätää sitten laki, jonka turvin hyötyjä tulee paljon ja haittaa mahdollisimman vähän. Väitän että kunnioitettavan ja oppineen ystäväni lakialoitteen vika on etujen jättäminen suunnilleen nykyiselleen ja haittojen lisääminen ainakin nelinkertaisiksi.

Tekijänoikeusjärjestelmän edut ovat ilmeiset. On oivallista, että valmistetaan hyviä kirjoja; tämä ei toteudu, elleivät kirjoittajat saa tyydyttävää korvausta; vähiten ongelmia aiheuttava korvausjärjestelmä on tekijänoikeus…

Tekijänoikeuden periaate on tämä. Se on lukijoiden maksama vero, joka peritään tekijöiden palkitsemiseksi. Vero on tavattoman paha asia; nyt verotetaan mielihyvästä, jota viattomampaa ja terveellisempää on vaikea nimetä; emme saa unohtaa, että viattoman mielihyvän verottaminen johtuu paheellisista mielihyvän hankkimisen keinoista. Myönnän, että nerokkuuden ja oppineisuuden on saatava palkintonsa. Sen vuoksi sopeudun vastalauseitta tähän kovaan ja raskaaseen veroon. Itse asiassa olen valmis korottamaan veroa, jos voidaan osoittaa, että näin palkkio kasvaa. Minua askarruttaa, että kunnianarvoisa ja oppinut ystäväni kaksinkertaistaa, kolminkertaistaa, nelinkertaistaa tuon veron lisäämättä mitään havaittavaa palkkioon…

On hyvä että tekijöitä palkitaan, ja keinoista vähiten epäluonnollinen on monopoli. Silti monopoli on pahaksi. Hyvän vuoksi meidän on taivuttava pahaan; mutta paha ei saa pysyä päivääkään pidempään kuin hyvän päämäärän tavoittaminen vaatii.”

Lordi Macaulay (1800-1859), tekijänoikeuden suoja-ajan pidentämisestä, puhe Alahuoneessa 5.2.1841. (Puhuja oli aikansa suosituimpia ja luetuimpia kirjailijoita – runoilija, esseisti, historioitsija ja lisäksi kuuluisa puhuja, kansanedustaja ja ministeri.)
Koko teksti osoitteessa:
http://yarchive.net/macaulay/copyright.html

8 kommenttia:

  1. MOI ! Toki saavat ihmiset sopimusvapauden nimissä,liberaalin yhteiskuntafilosofian peruspilari nro 1, sopia keskenään maksavansa
    toisilleen miten hyväksi näkevät. Kohtuuttomuudet ratkaisee tuomioistuin. Vrt. Nordean Mermaid -ihan tuore tapaus.

    Sopimukset nauttivat lainsuojaa ja tuomioistuinten pakkovalta poliiseineen ne täytöntöön panee,ellei jokin sopimusosapuoli
    noudattaisi lupaamaansa sopimusta.

    Tätä sopimusvapautta hyödyntäen isot finanssikonklomeraatitkin -taletuspankki+vakuutusyhtiö+investointipankki+rahastoyhtiö+...
    -ovat mahtinsa ja tarjontamonipuolisuutensa rakentaneet. On joitakin rajoja kuten ei voi vaatia maksua luonnossa,seksipalkkio
    muutettaisiin rahaksi jos toinen osapuoli avioliiton tms. solmittuaaan tulisi siveämpiin aatoksiin kuin vuosi sitten maalausurakasta
    päätettäessä oltiin vapaasti sovittu. Olisi kiva nähdä paljonko rahakorvausta raastuvanoikeus sopimusosapuolen lemmenlaivalomasta
    muuntaisi rahaksi. Huom. tämä esimerkki ei ole mitään hupia. Vaan että miten asioita viime kädessä yhteiskunnassa hoidetaan. Vanhempi
    tapa oli omankäden oikeus,siis tappo raiskaus ja ryöstäminen väkevämmän nautinnoksi. Juutas Käkriäinenkin tunsi tämän
    kulttuurihistorian -toisin kuin "akateemisemme" nykysurkean yliopiston jäljiltä. (Hyvä rippikoulu olisi sivistävämpi kuin uudet Aallot.)

    Tavallinen raha kulkee usein "laillisen rahan" nimellä ja maineella. Se tarkoittaa vain sitä että maksun saajan on pakko kelpuuttaa
    raha maksuksi ja korvaukseksi eikä vaatia jotain mistä välipuheesta oli ollut puhetta,mutta nyt maksuvelvollinen olikin tullut
    toisiin ajatuksiin,esimerkiksi työpavelusuorituksensa suhteen.

    Tältä osin mm. paikallisraha ja sen sopimusverkko,muodollinen tai tosiasiallinen kun kerta käyttää, toki osuu monella kohdin
    harmaalle vyöhykkeelle jos riitoja syntyisi renkaan eli paikallisrahapiiriläisten kesken.

    Anglo-amerikkalaisessa ja yhä tavallisemmin EY oikeudessa sovelletaan yhteiskunnallisessa oikeustajussa tapahtuneita muutoksia
    eli elävän elämän kehitystä tuomiosta päätettäessä. Tämä common law eli terveen järjen perusta lautamiehineen eli aitoine juryineen
    on toinen haara kilpailevia oikeusfilosofioita. Se toinen on kirjaimellinen lainkirjain ja sen lähde on keisarin (roomalainen oikeus)
    tahdonilmaus.

    Jos meillä olisi sitä paikallisrahaa ja paikallis-erityisiä sivistyskouluja maailman parhaan pisavinon sijasta, ei meitä vedätettäisi kuten nyt.
    Tietäisimme että on useampia tapoja järjestää ihmimillistä. Ja varsinkin että on vapautta -liberte m.1789 ! -tehdä kreatiivisia innovaatioita
    instituutioihin eli parantaa elinoloja.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  2. MOI ! Täältähän rupeaa pursuamaan tietoa ja tahtoa ja ideoita.

    Tuommonen WIR taitaa olla samaa juurta kuin monasti juttelemamme "Kuopion porvarien ja Minna Canthin" porvarisvalat ja
    kauppiasoikeuksien saanti muun kauppiaskunnan hyväksynnän pohjalta. Näillähän taisi olla oma bittiäkin näkymättömmpi
    ja aineettomampi raha kun kunniallisuuteen kuului ja vaadittiin olla saamamiehinä ja velkaantuneina toinen toisillensa kaiken aikaa
    ja isonevin luvuin. Renkaaseen kuului myös kaupungin "Kuopion" ulkopuolisia tukkuliikkeitä. Näin ne valikoituivat kuopiolaisten
    tavaranhankkijoiksi.

    Maaseudulla oli omia ruplan tai markan ulkopuolisia järjestelyjä. Näistä kertoo Santeri Alkio Murtuvia voimia romaanissaan.
    Vallesmanni ruumiillisti murtavan voiman eli Helsingin markan pakottamisen käyttöön,verottamisensa kätevöittämiseksi.
    Häijyt nousivat vastarintaan paikalliskulttuurinsa puolesta ja sen murtamista vastaan. Heidät nujerrettiin kahleisiin ja Vaasan
    linnaan ja parhaat Siperiaan.

    Nujerruksissa pitäminen jatkuu mm. siten ettei oikeata ja autenttista historiaa pidetä esillä vaan klingeläis-meinanderilainen
    eleganssi häikäisee meidät typerykset kumartamaan vääriä edistysjumalia.
    Jukka Sjöste

    VastaaPoista
  3. Termi "oppinut ystäväni" on yksi hauskimpia ikinä.
    Käytän sitä usein.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Filmi: Pohjanmaa
    Telkkarista tuli tama filmi. Tekijanoikeudet lievat olleen jarjestyksessa,
    Mutta taydensi niin somasti taman blogin kuvaa kauhavalaisista sankareista.

    VastaaPoista
  6. "Learned friend" on osuvakin tuomioistuimessa asianajaja (/barrister)monopolin oloissa, mutta mietin mikä konteksti tässä on ollut - "honourable friend"/ "honourable gentleman" olisi kaiketi tavanomaisempi tapa, jolla MP viittaa miespuoliseen kolleegaansa ainakin nykyään.

    VastaaPoista
  7. Sikäli kuin muistan oikein, muutamalla brittiläisellä suvulla on edelleen oikeus lyödä omaa rahaa, mutta heillä on sopimus kruunun kanssa, etteivät he käytä sitä, niin vastaavasti kruunu ei sitä oikeutta heiltä vie.

    VastaaPoista
  8. Mitenköhän suomalaiset "kansan"edustajat saisi kuuntelemaan järkipuhetta?

    VastaaPoista