Se henkilö, joka viimeksi eilen kyseli, paljonko saan Applelta palkkaa mainostamisesta, syyllistyy rikokseen. Jätän hänen kommenttinsa jatkossa julkaisematta. Tuollainen heittely sisältää väitteen petoksesta – kirjoittaisin muka-riippumattomia kirjoituksia jonkin yhtiön leivissä.
Ilmeisesti kommentoija on ruplanvaihtaja Nevan rannoilta. Vain sellainen, suoraan sillan alta naarattu, kuvittelee palkkioita ja hämäriä sopimuksia, jos kirjoittaja vaikkapa kehuu mieltyneensä Fordeihin ja karsastavansa Volkswageneita.
Toivon jatkavani keskustelua Sitran edustajan kanssa iPadeista ja vanhuksista osana mobiiliäänestämisen ja laitteisiin tukeutuvan yhteisössä toimimisen ongelmista.
Sähköinen äänestäminen Internetissä on helponlainen tehtävä – mutta haluaisin rakentaa kunnallis- ja järjestötason välineistön äänestää SMS:llä eli tekstarilla.
Kai Ekholmin ja Yrjö Revon ”Kirja tienhaarassa 2020” (Gaudeamus) teki vaikutuksen. Esimerkiksi tuon lähteen mukaan Japanissa hyvinkin suositut tekstari-romaanit panevat ajattelemaan. Luitte oikein. Nämä kirjoittavat ja lukevat kokonaisia viihderomaaneja tekstiviestitekniikalla.
Toinen ilahduksen aihe oli Suomen Tekijänoikeudellisen Yhdistyksen iltapäiväseminaari. Kummakseni en ole vieläkään saanut potkuja yhdistyksen hallituksesta. Niinpä menen kuuntelemaan, ovatko järjestöt ja kirjastot lopultakin päässeet eteenpäin.
Minusta ajan merkkejä luetaan takaperin, kun edes orpoteoksia ei eroteta kirjastojen omaksi alueeksi. ”Orphan work” on tullut sellaisen teoksen nimitykseksi, jonka tekijää ei löydä, vaikka itkisi. Olen itse etsinyt sanomalehtikirjoituksen tekijää ja valokuvaajaa – kysymys oli Helsingin pommituksista helmikuussa 1944. Sekä sanomalehdessä että erinäisissä liitoissa, temperamentista riippuen, siunailtiin tai haistateltiin. Tulos oli kaikkialla sama: ei aavistustakaan.
Eilen kirjoitin iPodin nimellä digitaalisista lukulaitteista ja sivuutin tahallani tekstin. Nytkin sivuutan kirjat inttääkseni aikakauslehdistä ja sanomalehdistä. Jos, mahdollisesti kun, saamme myös 1900-luvun suomenkieliset lehdet käytettäviksi digitaalilaitteilla samalla tavalla kuin vanhempi Fennica on jo, muokattavana on uutta informaatiota.
Project Gutenbergin veteraanit lähinnä naureskelevat sähköposteissaan, miten mm. Amazon ottaa kylmän rauhallisesti rahaa suoraan heiltä, vapaaehtoisjärjestöiltä, omimistaan digitoiduista kirjoista. Onhan se pieni häpeä.
Tätä nykyä Gutenbergista ja Lönnrotista saa vanhoja tekstejä monissa eri tiedostomuodoissa. EPUB näyttää vahvalta. Suosittelen sitä. Calibre on sopiva ilmaisohjelma tekstien käsittelemiseen.
Nimittäin olen niin nirso, etteivät minulla ihan kelpaa edes Kindle-kirjat. Olen hakenut ajan kuluessa sekä säädöksille, tuomioistuinten ratkaisuille että kirjoille mieleiseni muodon. Kaikki poikkeavat toisistaan. Tuossa itse järkeillyssä muodossa olen ajanut keskeisen aineiston lukulaitteeseen, joka sitten ajaa muistiinpanojen ja referenssin asian.
Kaikeksi onneksi jo nyt on käytettävissä useita erilaisia lukuohjelmia, joista Applen tarjoama ei ole läheskään paras. Uudet laitteet peittoavat joka tapauksessa Kindlen joustavuudessa. Tekstistä on päästävä esimerkiksi henkilöhakemistoon ja sitten juuri oikeaan paikkaan takaisin. Toisin sanoen lukuohjelmassa on oltava jotain yhtä nerokasta kuin postitarra, tämä korvaamaton liimautuva ja irtoava lappu.
Valitsin eilen aamulla kahdessa minuutissa Finlandian voittajat. Rimminen, jonka Pussikaljaa minulle on kehunut niin moni, että olen päättäväisesti jättänyt sen lukematta, tähän asti, on enemmänkin kuin tämän vuoden mainittavin proosateos. Se on erinomaisen hyvää kirjallisuutta ja hauska. Mitä oikein on tapahtunut? Hyvää suomalaista proosaa, runsaasti!
Kindlen ja project Gutenbergin suhde on mielenkiintoinen. Menemällä Kindlen omalla selaimella oikealle sivustolle voi suoraan valita "Kindle" valinnan ja haluttu teksti tipahtaa valmiina luettavaksi. Ilmeisesti näistä samoista teoksista voi myös maksaa rahaa.
VastaaPoistaKysymys on kai samasta asiasta, että hotellihuoneessa on tarjolla televisiosta aikuisviihdettä "business package" -laskurivillä ja toisealta on tarjolla maksuton internet. Ehkä kysymyksessä on jonkin sortin älykkyystesti
Ennen kuin liitytään taputtajien joukkoon, luetaan näyte palkitusta kirjasta.
VastaaPoistaSauli Niinistö ja Mikko Rimminen -kaksi kirjailijaa- rupatteli radiossa viikko pari sitten, eilen tv osasi varhain aamulla jututtaa Rimmmistä etukäteen, ja sitten tuli galluppi Niinistön ylivoimaisesta suosiosta.
Ei tämä maa ole Pohjois-Koreassa päinkään, mutta silti Rimmisestä tulemme kuulemaan.
"Mitä oikein on tapahtunut? Hyvää suomalaista proosaa, runsaasti!"
VastaaPoistaHyvä kysymys johon vastaaminen veisi paljon aikaa mutta lyhyesti. Epäilen koulutusta. Monella muullakin taiteen alalla on pitkään ollut havaittavissa otteen ammattimaistuminen, kuten valokuvauksessa.
Poissa ovat takavuosilta tutut tuskataiteilijat ja suuret mestarit. Tilalle ovat tulleet asialliset ammattilaiset.
Erno Paasilinnan legendaarista lausetta "Itse oppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja" ei enää kannata ottaa ihan vakavasti. Omakin kokemus kantapääopistossa on osoittanut itseoppimisen vievän helposti harhapoluille. Ja kun elämä kuitenkin on raiteilla köröttelyä yhteen suuntaan, tärväytyy siinä jos ei muuta niin kallista aikaa.
Mutta jos olisin miettimässä ammatin valintaa, huomaisin että varsinaista kirjailijakoulua ei ole. Se on ihmeellistä kun sentään papiksikin voi opiskella.
(Blogivaeltaja)
Ei se tekstarilla toimiva äänestysjärjestelmä ole yhtään sen haastavampi toteuttaa kuin webbikäyttöliittymällä varustettu. Aika lailla samat ongelmat ovat molemmissa, ja ratkaisutkin luultavasti samoja. Nimimerkki yhden luotettavan webbiäänestysjärjestelmän toteuttanut.
VastaaPoistaOlen lukenut Pussikaljaromaanin tuoreeltaan ja kokonaan, joten lienen pätevä kertomaan mielipiteeni Rimmisestäkin.
VastaaPoistaHän on erinomainen kirjoittaja, koska kirja oli erinomaisesti kirjoitettu. Siinä on runsaasti nautittavan taiteellisia kohtia, hiljaista katujen huumoria. Tunnen monia - no, ainakin kaksi - kulmien kundia, joiden keskinäinen sanailu ja huumori on juuri sellaista kuin romaanissa kuvataan.
Noin hyvä kirjoittaja on takuulla palkintonsa ansainnut. Varmaan Salmelakin on omansa ansainnut, vaikka kaikki kirjallisesti sivistyneet tuttavani ovat olleet ymmällään kirjan suhteen - että mikä tässä menee heiltä ohi, kun kirja vaikuttaa... hmmm... huonolta? Itse en ole sitä lukenut, mutta aion lukea.
Mutta en ole varma luenko Rimmisen uusimman. Se on varmaan loistavaa proosaa, mutta koska en lue kirjoja taiteellisen nautinnon takia, en ole lainkaan varma koskettaako se minua. Kukaan ei ole täydellinen ja omat rajansa on hyvä tuntea. Ehkä luen, ehkä en.
Ongelma on se, että ivaa on helppo kasata hauskaksi kirjaksi jos sitä haluaa. Mutta tunnekieltä, eli sitä kieltä, jossa älyn ja emootion leikkaus kipinöi keskenään on vaikea kirjoittaa ilman sitä todellista tunnetta.
VastaaPoistaLiian moni kirjailija on surkea ajattelija ja silti kynä pakottaa kirjoittamaan (minä niistä ehkä yksi vaikka en ole kirjailja) mutta eettisyys eli miten ihmisiä pitää lähellään ja miten heitä etäännyttää ja miksi on aina outoa "toiseudelle" joka on se suuri mystisyys maailmassamme. Tästä pitäisi myös kirjallisuudessa olla kyse eikä tehdä häränpyllyjä omasta missiostaan. Kääntää käännetty kerralleen.
Miksi "toiseutta" on, miten sitä voisi vaimentaa miten kateutta saisi pois ja miten helpot tyylipisteet saavutetaan varastamalla toisten aitoa huutoa, aitoa tarvetta saada sanoa joka on kommunikaatiota eikä taidetta. Sama ongelma kuin sinun vertauksesi siihen, että sinä mukamas mainostat.
Minun ongelma oli monta vuotta se, ettei kuunneltu koska paha ja likainen herja ja mustamaalaamisen into jyräsi kaiken yli eikä ollut auttajaa tai avun tulkitsijaakaan: herja siirtyi kauneuden puolelle heti joka on mielestäni tämän ns. kultivoidun yhteiskunnan väärä piirre: ihan sitä mitä Saramago ihmetteli kun hän pohti miksi verellä, paskalla ja kuolemalla ei enää ollut varsinaista merkitystä: koska aito hätä oltiin nokkelasti saatu siirrettyä mediaan jonkinlaiseksi viihdykkeeksi. Siitä tuli vain yksi temaattinen osio muiden lisäksi....why boulder?
Realismin inhottavalle osalle oli löydetty ratkaisu kuin laastari puhkeavalle aortalle: pannaan ranttaliksi toisten hätä... eli mielestäni kirjallisuus on menossa porttolaan paraikaa olkoonkin että teksti on teknisesti kovaa ja kivaa on nauraa..(teatterilla on samat ongelmat).
Tuo kuvakin on varastettu idea: siinä pitäisi olla Lihapullat, Läskisoossi, Kylander, Eronen jne eli siinä oli alun perin tuoksut, joita sai eri kerroksissa.
VastaaPoistaLuovuutta ei enää ole: vihaa ja kateutta vaan ja teknisesti kova kynä.
En ole aikoihin lukenut edes Finlandia-ehdokkaita. Pitää olla jääräpäinen. Siis en ole luottanut valitsijoihin. Osaksi tietysti siksi, että kyse on kustantamoista, jotka ovat kaupallisia. Osaksi siksi, että en ole tiennyt mitä se diktaattori sitten edustaa.
VastaaPoistaTämän päivän Hesarissa Rimmisen sanastosta oli kyllä niin hyviä otteita että on ehkä syytä tarkistaa kantaansa. Olen ollut muutenkin huomaavinani että suomalainen proosa voi hyvin.
Stephen Fry, jonka tuoretta Fry Chronicles -nimistä elämäkerran osaa uskallan tässä vastikkeetta mainostaa (saatavissa paitsi paperilla, myös loistavana äänikirjana ja hauskana iLaite-appina), veti samasta asiasta herneen syvälle nenään, vaika hän on sentään kehunut Applea vuosikymmeniä (UK:n kolmas Macintosh-omistaja), tehnyt mainosten luentaa ja osallistui iPadin julkistustilaisuuteen. Fry lopetti verkkotoimintansa hetkeksi kokonaan.
VastaaPoistaEn malta olla heittämättä, että Nevasta naarattu on saattanut kokea mustien sopimusten merkityksen omakohtaisesti.
Finlandia-palkintoon ei huomauttamista kuin se, miten vähän huomiota on kiinnitetty siihen, missä määrin kyse on "diktaattorin" itseilmaisusta. Jotenkin jo valitun nimi on nimittäin ylen kovin valitsijansa näköinen. En vihjaa yhän mitään, vaan totean että tietysti kaikki päätökset riippuvat tekijästään, miten voisi ollakaan toisin.
Post-it-tarra. Syntyi vahingossa uutta paperiliimaa kehitettäessä epäonnistuneesta erästä - liima-aine ei tarttunut kunnolla oikein mihinkään. Patentoitu 90-luvulle asti.
VastaaPoistaTiesin kyllä Rimmisen Mikon saaneen palkinnon. Karjalaisesta Osakunnasta en tietääkseni tunne ketään, mutta Pientä Puukelloa olen selannut.
VastaaPoistaSen pitää olla joko jännitteistä kuin Tuuri parhaimmillaan, tai räävitöntä & ruokotonta kuten taas Seppälä parhaimmillaan - ei mitään puolivillaista, itsesääliä tihkuvaa maalailua.
VastaaPoistaJeps, Simple stories -albumnini ilmestyminen siirtyy ensi vuoden puolell. Liian hyvä kiireellä pilattavaksi.
Pienillä paikkakunnilla kunnallisvaaleissa taistellaan yhdestäkin äänestä joten vanhusten mobiiliäänestämiseen kuten tiedetään liitty mahdollisuus ulkopuoliseen vedätykseen äänestystilanteessa. Tätä on muistaakseni epäilty tapahtuneen nykyisessä ennakkoäänestämisessäkin.
VastaaPoistaTekniikka toimii mutta ihmisiin ei voi luottaa.
koska blogi etäisesti sivua tietotekniikkaa, tarjoutuu minulle jälleen tilaisuus lyödä luita erinäisiin kurkkuihin. ostin mutsille koneen. edullisuuden selitti vitsi - käyttöjärjestelmä. oikeastaan Aaaaaargggghhhhh!!!! kertoo kaiken. Saisinko nyt sen finlandian. Vae victis... tai suomalaisittain voi vit....
VastaaPoistaIlmeisesti kommentoija on ruplanvaihtaja Nevan rannoilta.
VastaaPoistaEtkö puolestasi syyllisty tässä herjaukseen? (No, mitäpä tällainen amatööri laista ymmärtäisi, mutta kysyn kuitenkin.)
"Poissa ovat takavuosilta tutut tuskataiteilijat ja suuret mestarit. Tilalle ovat tulleet asialliset ammattilaiset."
VastaaPoistaTavallaan vähän sama kuin sanoa "hilloa ei enää tehdä, mutta purkkeja siirrellään hyllyllä entistä taitavammin".
"Ongelma on se, että ivaa on helppo kasata hauskaksi kirjaksi jos sitä haluaa. Mutta tunnekieltä, eli sitä kieltä, jossa älyn ja emootion leikkaus kipinöi keskenään on vaikea kirjoittaa ilman sitä todellista tunnetta."
Näinpä. Kommentissa, josta tämä otos on peräisin, oli muutenkin paljon hyvää!
Ad Anonyymi - ruplanvaihtaja - kyllä se herjauksen tunnusmerkistön täyttää, mutta ei ole rangaistava teko, kun kohde on herjaajalle (minulle) ja lukijoille tuntematon eli yksilöimätön.
VastaaPoistaToissijaisesti pyydän lievää rangaistusta.
Ad Anonyymi - tuskataitelijat - tuossa sanoit eli siteerasit tärkeän asian. Rimminen näyttäisi olevan tätä, tunnetilanteiden kuvausta. Mielestäni esimerkiksi Tervo sortuu paksuissa kirjoissaan nokkeluuksien, yllätysten ja herjojen paketointiin. Tulos ei ole romaani.
VastaaPoistaSamaa mieltä Tervosta, huippuhyvästä kirjoittajasta. Hän tekee kirjan samalla tekniikalla kuin Remeskin, mutta kirjallisemmin. Remekset ovat selvemmin tuotteita.
VastaaPoistaItse asiassa Oksasen Puhdistuskin on tehty samalla tavalla - mutta siinä on enemmän oikeaa sisältöä, tai ainakin se sivuaa totuutta koskettavammin.
Tämä tekniikka on peräisin sarjafilmeistä.
Kafka oli kognitiivisesti haastava - rakenteeltaan absurdit kehykset toimivat siinä konseptissa, sillä se tyyli tavataan kaikissa tekstinpätkissäkin, kuin vuoropuhelunmuotona yksilössä.
VastaaPoistaEn osaa selittää, mutta tunnistan missä on yritetty samaa. Itse idean, yksilön erillisyys-vierauskokemuksen kuitenkin useimmiten hukkuessa johonkin ....
Oletkos kokeillut lukea käännöksiä niistä japanilaisista tekstarein julkaistavista "romaaneista" tai muusta sikäläisestä nykykirjallisuudesta? Tuntuu näin asiaa tuntemattomasta, pari viimevuosina palkittua teosta pläränneenä, olevan kokonsa huomioiden aika heikoissa kantimissa tuon kielialueen antimet.
VastaaPoista