Esimerkin ihminen

Häntä kysyttiin kauan sitten jopa lautamieheksi. Hänellä olisi ollut saapashousut diagonaalista ja sopivat saappaat.  Kun hän kävi keskikylällä, kuulumiset tulivat vaihdetuiksi liikoja lisäämättä ja olennaista unohtamatta. Jos hän kävi kirkossa, kuulutuksista tuli selko. Valtuustoon hän ei mennyt, vaikka kolme puoluetta oli pyytänyt. Riittävää äänimäärää pidettiin eri tahoilla varmana.

Jos asentajat eivät saaneet koneita toimimaan, hän kunnosti vaikka junan. Kun joku toi haapalautoja, hän sanoi, että kyllä niistä veneen saa. Elinkeinoa hän ei tehnyt siitäkään, vaikka kuudessa pitäjässä tiedettiin, että hänen veistämänsä veneet olivat harvinaisen kevyitä soutaa, eikä kiikkeryydestä ollut tietoakaan.

Hän oli papin ja kunnanlääkärin tuttava. Ylikonstaapeli kävi joskus, mutta mitä he puhuivat kamarissa, siitä ei ollut tietoa. Nimismiehen asialla siinä oltiin joka tapauksessa.

Hänen talonsa, viljelmänsä ja metsämaansa eivät olleet millään muotoa suuria, mutta ei niitä sanottu myöskään pieniksi. Raveissa maakunnan miehet poikkesivat vaihtamassa pari sanaa, vaikkei häntä nähty kaviouralla. Hevosottolautakuntaan hän oli suostunut puheenjohtajaksi. Kenenkään toisen ei arveltu tuntevan sadan kilometrin säteellä työhevosia ja ravureita kantakirjaa ja sukutaulua myöten.

Hän ei halveksinut muitakaan kilpailuja eikä tilaisuuksia, koska yleisön joukossa hän oli pidetty. Pesäpallo-ottelussa hän taputti muutaman kerran käsiään vierailevan joukkueen suorituksella, jos se edellytti suosion osoittamista, eikä kukaan pannut sitä pahakseen. Häissä ja maahanpanijaisissa hän istuksi tavallisesti seinänvierustan penkillä, josta hänet poikkeuksetta käytiin pyytämässä kamarin puolelle.

Etenkin menneinä vuosina kävi liian usein niin, että maantiellä tapeltiin ja aidaksien seassa saattoi välähdellä puukko. Hän oli se mies, joka käveli riehuvan joukon läpi. Hänelle tehtiin tilaa. Hän saattoi nykäistä malttinsa täysin menettäneen toisen päältä ja rauhoittaa hänet katseella. Tappoa koskevissa asioissa hän joutui kaksi eri kertaa todistamaan valan päältä, ja kertoi asian mutkittelematta. Lapseneläkeasioihin joku keksi haastaa hänet todistajaksi, mutta hän sanoi, juuri tekemäänsä valaan viitaten, ettei hän osannut sanoa tästä asiasta sitä taikka tätä.

Hänen vaimonsa oli siisti ihminen ja kotona viihtyvää lajia. Vasta hautajaisissa, jossa pappikin osui sanomaan, että tässä lasketaan lepoon esimerkin ihminen, kylällä käsitettiin, että lapsista kaksi oli vuosien kuluessa kouluttautunut lääkäreiksi, ja toisen huhuttiin olleen pitkällä opissa, dosentti. Kotona käydessä heissäkään ei ollut havaittu sellaisesta merkkejä, ei edes puheissa.

Mies jätti jälkeensä rahaston. Pitäjästä oli kirjoitettu ja hän oli itse kertonut korvaamattoman kiinnostavia asioita. Kihlakunnan historia oli sellainen tavallinen ja maakuntaa oli käsitelty ristiin rastiin.

Kai asiasta oli sovittu rintaperillisten kanssa, koska kaikki omaisuus pantiin myyntiin ja rahat, jotka alkoivat vielä karttua toisista lähteistä, pantiin palvelemaan hanketta.

Oli laadittava pätevin voimin paikkakunnan ja sitä ruokkivien vesistöjen ja teiden monipuolinen historia hänen kuolinajastaan eli 1960-luvun alusta eteenpäin. Hän oli sitä mieltä, tämä esimerkin ihminen, että molemmat ovat tarpeen, mennyt ja tuleva. Tulevaiset ajat vaikuttavat menneisyyteen.

Suomalaisten ihmisten historia on vielä kirjoittamatta, tai ainakin julkaisematta. Nykyhetki, kuten esimerkiksi jokin joulunpyhä, joka panee istahtelemaan ja miettimään, miten eri ihmiset, ennen ja nyt, se on kuin humala. Tukkaan se kihoaa, mutta kun myöhemmin muistelee, voi hyvin olla, että mieleen palaavat veneet ja niihin nostetut kalat, maat ja niihin lasketut ihmiset, mutta kiihkon ja vimman ajat osoittautuvat myrskyiksi, joita niiden asetuttua ei muista, ellei sitten ole tullut vasiten merkinneeksi niitä almanakkansa.

Käden jäljet ovat mielen kirjoitusta, silloinkin kun työkaluna ei ole kynä, vaan kirves. Ja se sellainen tulevaisuuden lyhyt historia olisi niin kiinnostava kirja, että sen mielellään lukisi.