Sairaita miehiä?

Kirjoitin kerran, että luultavasti Matti Vanhanen on hallituksen älykkäin henkilö. Kommentoijien vastaanotto oli tyrmistynyt.  Jäin siinä vaiheessa odottamaan. Tänään entinen pääministeri oli perustuslakivaliokunnan kuultavana. Ainakin tiedotusvälineissä hänen aikaisemmin esittämänsä selitys erehdyksestä oli kadonnut johonkin. Selitys oli ollut seikkaperäinen.

Puoluevirkailija Mikael Jungner on julkaissut kirjan teoistaan ja toiminnastaan. Sen sisällöstä on kerrottu lehdissä.

Tämän vuoksi hetki tuntuu sopivalta jatkaa kirjoittelua ja keskustelua aiheesta. Olin kiinnostunut selvittämään, liittävätkö lukijat automaattisesti älykkyyteen muitakin myönteisiä ominaisuuksia. Kyllä näin näytti olevan.

Mestaririkollinen voi olla myös todellisuudessa huimaavan älykäs. Olen tavannut yhden sellaisen. Ei kai heitä vankiloissa ole kaikkiaankaan monta. Hirmuvaltias saattaa olla älynlahjoiltaan ylivertainen. Esimerkkejä löytyy paljon miettimättä.

Mielessäni oli silloin ja on nyt niin sanottu narsistinen persoonallisuusvaurio, ja käytän termiä tieteellisessä merkityksessä enkä puhekielen suosittuna haukkumasanana. Tiede myöntää, että ilmiö on hämmentävän vaikea, eikä siitä oikeastaan tiedetä kovin paljon. Joka tapauksessa vakavimmin narsistiset henkilöt ovat niitä samoja, joita nimitettiin vuosikymmen tai kaksi sitten psykopaateiksi.

Määritteleviä piirteitä ovat kyvyttömyys ymmärtää toisten tunteita, toisten ihmisten näkeminen pelkästään omien mielihyväpyrkimysten välikappaleina ja hauraan, kehittymättä jääneen itsetunnon aiheuttama kyltymätön kiitoksen tai muun palkitsemisen tarve, kyvyttömyys myöntää erehtymistään tai väärässä olemista ja arvostelun kokeminen loukkauksena myös joutavissa asioissa.

Tämä oireyhtymä on omiaan aiheuttamaan suurta kärsimystä muille ihmisille. Narsisti itse saattaa voida omasta mielestään oikein hyvin.

Kaikessa ystävyydessä: kun nykyinen muoti suosii narsistisia piirteitä, olisiko niin, että järjestelmämme on haavoittuva. Mitä tapahtuisi, jos kävisi ilmi, että Vanhanen ja Jungner, Väyrystä tässä yhteydessä mainitsematta, ovat vaarallisia psykopaatteja?

Narsisti voi olla tavattoman älykäs. Hän tarvitsee tuota luonnonlahjaa hurmatakseen ihmisiä, ja hän hurmaa ihmisiä saadakseen alistetuksi heidät valtaansa. Jungner on hurmaava. Olen tavannut hänet. Siinä vasta mies! Vanhanen ei ole hurmaava. Monien mielestä hän vaikuttaa ihmisenä jotenkin keskenkasvuiselta. Hänen ilmehtimisensä tuo mieleen opettajanhuoneeseen kutsutun koulupojan, sellaisen joka on kasvanut vain pituutta.

Arkikieli nimittelee joskus narsisteiksi ihmisiä, jotka ovat suuna ja päänä, pyrkivät seurueen keskipisteiksi. Nähdäkseni sellainen on normaalia käyttäytymistä. Ihminen  ja monet eläimet tuntee mielihyvää lajitoverien osoittamasta hyväksymisestä. Sitä tavoitellaan.

Tuo ei sisällä ylivallan osoittamista hinnalla millä hyvänsä eikä ihmisten alistamista. Joku nyt voi tykätä huonoa, kun ei saa suunvuoroa.

Jungnerin yhteydessä hämmästelen hänen koulupoikamaisia kertomuksiaan naishaaveistaan, sitä että hän ilmoittaa asian kummallisuutta itse kuulematta joutuneensa tunteidensa vietäväksi (rakastuneensa), kun olisi pitänyt hoitaa asioita Ylessä ja käydä taistelua päättäjiin kuuluneita tunnettuja kelmejä vastaan. Varmaan hän puhuu totta! Hänen demarina julistamansa rakkauden evankeliumi vaikuttaa falskilta. Jungner esittää itse episodin, joka on suoraan psykologian oppikirjasta – narsisti vyöryttää esimerkiksi työhönottohaastattelussa huimia visioita, vaikka työhön ottaja on tietenkin kiinnostunut saavutuksista eli jo tehdyn työn jäljestä.

Jopa Aku Ankka osaa sanoa:” Olin varmaan juonut sinä päivänä liikaa limonadia.” (”Vuoden kylmin päivä Karhujärvellä.”) Vanhanen ei osaa, siis myöntää virhettä.

Narsisti on kuin jääkiekkoilija, jolle on tärkeämpää taklata kuin tehdä maali. Eikö sellaisia ihmisiä ole syytä kaihtaa, varsinkin joukkuepeleissä?