Du gamla

Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
Suo sille armos runsaus.
Se kaikiss' että vaiheissansa
Ois oma kansas, valittus.
Suo mieli uskollinen meille,
Menestys Suomen heimon teille.

Oi Herra, siunaa synnyinmaamme
Runsailla taivaan lahjoilla,
Ett' ahkeralla työllä saamme
Ain elämämme tarpeita.
Sun armos halki aikain rittää,
Sua lastenlapsemmekin kiittää.

Tämä virsi on nykyisessä virsikirjassa hiukan muunnellussa muodossa. Mieleeni tuli, etteivät kaikki lukijat ehkä kumminkaan tiedä sen tausaa. Ottakaapa esimerkiksi YouTubesta ”How Glorious is the Lord in Zion”. Se on siellä mm. Donin kasakkakuoron esittämänä. Sama biisi.

Laulun oikeampi nimi on ”Kol Slaven”. Laulu oli hyvin suosittu ja lienee sitä edelleen – siinä rukoiltiin tsaari-isäselle seitsemää hyvää ja kahdeksaa kaunista. Hakuteosten (Wikipedia) mukaan siitä tuli vallankumouksen jälkeen ”emigranttien epävirallinen kansallislaulu”.

Sävel on siis tuon Suomen kansa –virren, ja syykin on selvä. Ennen kansalaissotaa ensimmäinen säkeistö alkoi ”Oi Herra siunaa ruhtinaamme”. Sijaan tuli sitten sattuneesta syystä ”päämies maamme”, ja 30-luvun henkeen ”Suomen heimo”, ei siis kansa. Ja mukana on mielestäni sekä historiallisesti että raamatullisesti hämmentävä ajatus suomalaisista Jumalan omana valittuna kansana. Juutalaisia kai yleensä pidetään valittuna kansana.

Olen hankkinut jostain levyn ”Basso Profondo from Old Russia”. Eräässä laulussa basso vetelee oktaavia alempaa kuin mikä on fysikaalisesti mahdollista. Tämä virsi on samalla levyllä, ja kyllä panee komeasti!

Sävelmien napsiminen on vanha hyvä käytäntö. Jopa ”Enkeli taivaan” oli alkujaan humalaisen renkipojan lemmenlaulu, kunnes Luther värkkäsi siihen uudet sanat.

Eiliseen ruotsin kieltä koskeneeseen aiheeseen taas liittyy sievästi se tosiasia, että Sibeliuksen yksinlaulut ovat suurimmaksi osaksi ruotsinkielisiin runoihin sävellettyjä – myös ”En etsi valtaa, loistoa”. Topelius oli Runebergin ohella Sibeliuksen ensimmäinen kirjallinen lemmikki, ja hän luki tietysti runot ruotsiksi. Sävellyksissään hän suosi Rydbergiä, Weckselliä, Josephsonia. ”Säv, säv, susa” on Frödingin. Ruotsinkielisiin sanoihin sävelletyistä kuuluisin on tietenkin ”Korsspindeln", "Ristilukki”, jonka Aarni Koudan käännös Adolf Paulin runosta vakiintui sitten osaajien ja osaamattomien perusohjelmistoon.

Teksti vaikuttaa kaikin puolin fasistiselta, mutta on nietzscheläinen. Eri lähteissä oleva tieto Eino Leinon suomennoksesta ja laulusta vastalauseena Bobrikoffille on väärä. Leino suomensi tekstin, mutta suomennosta ei liene ikinä käytetty. Koska sävellys on osa Kuningas Kristian –sarjaa vuodelta 1892, viittaus Venäjään on läpeensä virheellinen– Helmikuun manifesti annettiin 1899. Kristian II Tyranni oli paha mies, Tanskan kuningas, Tukholman verilöylyn toimeenpanija (josta on hieno kuvaus Waltarin ”Mikael Karvajalassa”).

Sinänsä huvittavaa, että kaksi Sibeliuksen ”lauantain toivottua” lyövät kättä. Laulu ristilukista katosi sarjasta ja alkoi elää omaa elämäänsä yksinlauluna. Sijaan Sibeliuksen suosituksi ilmenneestä tilapäismusiikista muokkaamaan orkesterisarjaan tuli ”Musette” (”Minä menen Kämpiin takaisin…").

Olin kerran seurassa, jossa joku – muistaisin että Tuomas Anhava – sanoi Snellmania tihulaiseksi. Olimme juuri omaksumassa germaanisen eli siis Eurooppaan johtavan äidinkielen, ruotsin. Ja sitten tämä pelle tulee rakentamaan meille äidinkieltä, joka sopii paremmin vaikenemiseen kuin puhumiseen, penkin päässä, karvat korvilla.

Ja sen tiedämme, että olemme geneettisesti kauempana muista eurooppalaisista kuin esimerkiksi baskit. En muistaakseni yhtynyt ajatukseen tuolloin, enkä tee sitä nytkään. Hauska heittohan se on. – Ja Sibelius – Kalevala, jota hän oli ensin tankannut ruotsiksi, sai hänestä suuriman tulkkinsa. Hän sai tämän kielen laulamaan.