Ei ei ei

Nyt ei auta kerjätä ruotsiksi julkisella paikalla, jos on suorittanut siviilipalvelun. Arvoisat ja myös vähemmän arvoisat lukijat varmaan muistavat, että olen tähän mennessä julkaisemissani 1788 blogikirjoituksessa toistellut pelkoani, että meneillään on huono kehitys.

Jos tämä olisi luentosali, nimittäisin ajan henkeä fasistoidiseksi. ”Fasismi” on liian kulunut haukkumasana. ”Autoritaarinen” ja ”totalitaarinen” tarkoittavat eri asioita, ja ”natsismista” en halua kirjoittaa irrallaan saksalaisesta poliittisesta puolueesta, joka kasvoi kansanliikkeeksi ja ajattelutavaksi, vaikka sisälsi niin bisarreja käsityksiä, että niitten edustaja olisi tätä nykyä perustellusti toimitettu hoitoon. Viimeksi mainittu tarkoittaa, kuten olen sanonut monta kertaa, että sekä sotilaallisesti että taloudellisesti vähemmistöjen vainoaminen ja tuhoaminen oli räikeästi näiden vainomiesten etujen vastaista.

Siihen keskusteluun en pane lusikkaani (Savonia, puoli tusinaa kympillä), mutta vihamielisyys maahanmuuttajia kohtaan on liian ylimalkaista. Kaikki amerikkalaiset ovat (amerikkalaisittain) maahanmuuttajia. Kuuluisia suomalaisia maahanmuuttajia olivat mm. Mannerheim ja Svinhufvud, joiden sukujuuria haetaan Saksasta. Kuuluisia helsinkiläisiä maahanmuuttajia olivat Fazer, Paulig, Huber ja Sinebrychoff (Saksa, Sveitsi, Venäjä).

Olin havaittavasti harmistunut eilisestä lehtitiedosta, jonka mukaan työnantajat suhtautuvat nyreästi siviilipalveluna asevelvollisuuden suorittaneisiin. Satun nimittäin tietämään erittäin hyvin, että aseellisesta palvelusta vapautetuissa ja siviilipalvelun suorittaneissa on suorastaan paljon ihmisiä, joita armeija ei tarvitse ja jotka eivät tarvitse armeijaa. Nuori ihminen, jolla on hankala selkävika tai vaikkapa diabetes tai vaikkapa ilkeä allergia tai psoriasis löytävät varmasti sopivampia tehtäviä.

Vaikka olen itse sotakiihkoilija, siis joidenkin mielestä, ja kokeiltuani ainakin Kaliforniaa ja kykenevänä kielitaidon puolesta sijoittumaan moneenkin paikkaan Euroopassa ei tulisi mieleenikään pyrkiä täältä pois.

Panenkin piruuttani kuvaksi suomalaisuutta. Poikkesimme tuossa parin kilometrin päässä Hvitträskissä. Kamerasormeani syyhytti vallinnut uskomaton, valtava valo, joka oli saanut puut suunniltaan.

Suomalaisuutta on rakennettava, kuten vaikkapa Hvitträskiä (vaikka onhan se myös hiukan huvittava). Ei sitä löydy menneisyydestä. Ulkomailta on omaksuttu myös suhteessa sotavoimaan täyskieltäytyjien aate, jonka lippua kantoi vuoteen 1939 ja itse asiassa sen jälkeenkin Felix Iversen. Hänet leimattiin tältä osin höperöksi ja siten sopivaksi toimimaan ylioppilastutkintolautakunnassa.

Täys- ja puolipasifismi ovat sellaisia aatteita tai vakaumuksia, joihin en yhdy, mutta joille vaadin oikeutta. Jos joku on tuolla kannalla, ajatus on osa ihmistä, ja ihmiselle on annettava arvo.

Ovatko ruotsinkielisemme sitten ihmisiä. Jalanjäljistä päätellen ovat kyllä.

Olen samaa mieltä kuin Helsingin Sanomat, joka totesi kauniisti, että suomenruotsalaisen väestön osuus suomalaisuuteen on ollut suuri. Esimerkiksi Sibelius oli suomenruotsalainen, vaikka kävi suomenkielisen koulun. Hänen vaimonsa suku, Järnefeltit, olivat sangen suuressa määrin ruotsin- tai venäjänkielisiä, mutta taistelivat suomalaisuuden puolesta.

On humpuukia sekoittaa toisiinsa suomalaisuus ja suomenkielisyys. Oikeus äidinkielen käyttämiseen viranomaisten kanssa asioitaessa ei ole ihmisoikeuksien ydinaluetta. Äidinkielin hurja määrä on paha ongelma esimerkiksi eurooppalaisessa patenttioikeudessa – melkein kaikki näyttävät olevan sitä mieltä, että patenttihakemukset, jotka ovat tietenkin kansainväliseksi tarkoitettua tekniikkaa tai kemiaa, olisi aina käännettävä 28 kielelle. Ruotsin asema Suomessa on määrätty perustuslaissa. Sen muuttaminen on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Virkamiesruotsia pidän, kuten olen jo ennen sanonut, melkein huijauksena. Ei se tutkinto riitä mihinkään mielekkääseen käyttöön. Se on turhaa silmänpalvontaa.

Huomautan varovasti osaavani itse islantia lukuun ottamatta kaikkia skandinaavisia kieliä ja niiden muinaisversioita erittäin hyvin, passiivisesti. Saan siis selvän tekstistä kuin tekstistä ja olen julkaissut suomennoksia myös norjasta ja tanskasta, joten puhun tässä omia mieltymyksiäni vastaan.