Primus

Tämä lyhyt kirjoitus käsittelee Nokiaa, Applea ja Ruotsin historiaa jääkaudesta alkaen. Asiat liittyvät toisiinsa.

Frans Herman Lindqvist keksi Primus-keittimen 1892. Se oli yksi Ruotsin teollisuuden suuria ja erittäin nopeita pioneerikeksintöjä. Muutaman vuoden kuluttua valmistuksen alkamisesta eli ennen vuosisadan vaihdetta Primuksia myytiin Argentiinassa ja Australiassa ja niitä löytyi valitettavasti Etelämantereelta asti.

Retkikeittimien historia on mielenkiintoinen. Trangia taitaa olla melkein geneerinen nimitys oleellisesti erilaiselle mutta niin ikään kannettavalle keittimelle.

Lindqvistin kilpakumppani oli kehittänyt puhalluslampun. Keksintö on olennaisesti sama, paitsi patenttiviraston mielestä. Samoihin aikoihin AGA toteutti ja kehitti automaattimajakan, joka mullisti merenkulun. Jo aikaisemmin Nobel oli tehnyt keksinnön, joka lienee kaikkien aikojen menestynein: dynamiitti. Ilman patenttisuojaa tai oikeastaan amerikkalaisia patentteja loukaten toimi Lars Magnus Ericsson, pöljänpuoleinen maalaispoika, joka osoittautui teolliseksi ja kaupalliseksi neroksi. Puhelinkonetta tärkeämpi oli puhelinvaihde – verkkoliiketoiminta. Kansainvälinen menestystuote oli myynnissä jo 1800-luvulla.

Akateemisten historiantutkijoiden (minua lukuun ottamatta) yksimielisesti vähättelemä lehtimies Herman Lindqvist kirjoitti kymmenosaisen Ruotsin historian. Suomeksi ilmestynyt nide on yhdistelmä ja lyhennelmä ja kukaties lukemisen arvoinen. Suosittelisin silti kymmenosaista ruotsinkielistä. Sen osa 8, ”Ånga och dynamit” eli höyry ja dynamiitti tulee kertoneeksi melkein kaiken asioista, joita nyt ihmettelemme. Kirjoittaja tuskin on pannut merkille tätä kummallista yhteensattumaa.

Carl Grimberg (Kansojen historia) oli historian tohtori, mutta ei hänenkään päätään silitetty. Hänen teossarjaansa myytiin niin paljon, ettei se voinut olla sisällöltään kelvollinen, kollegojen mielestä. Lindqvistin teoksesta taas osoitetaan tosiasiavirheitä ja vääriä painotuksia, mikä on selvää, koska kirjoittaja on tumpelo journalisti eikä mikään homeen syömä ammattilainen.

Muuan kommentoija esitti todella hyvän kysymyksen: miksi nuoret naiset ja keski-ikäiset kyyniset intellektuellit ovat nyt innostuneet samasta asiasta eli i-kokjeista. Tapaus näyttäisi olevan ensimmäinen länsimaiden historiassa. Mutta ei se ole. Primus-keitin oli samanlainen. Ei niitä ollut metsätyömiehillä, vaan tutkimusmatkailijoilla, eräretkeilijöillä ja partiotytöillä tai sanottaisiinko naispuolisillakin partionjohtajilla.

Myös polkupyörä liittyy tähän kysymykseen. – Ensin oli teollisuus, joka aiheutti vapaa-ajan. Tuota ennenkuulumatonta vapaa-aikaa alettiin käyttää muun muassa retkeilyyn (ja sen ohessa luonnonsuojeluun), muihin  ns. harrasteisiin kuten esimerkiksi näppäilyyn (harrastelijavalokuvaus) ja aatteelliseen toimintaan (esimerkiksi raittiustyö).

Sitten tuli shokki. Parikymmentä vuotta sitten ihmisiä kiellettiin säästämästä, vaikka sen välttämättömän taidon osaavat oravatkin, ja kaikkia käskettiin kuluttumaan, vaikkei ihmisillä ole raateluhampaita.  Vapaa-aika katosi ja sen sijaan tuli ammattimainen kuluttaminen, joka näyttäytyy mm. ”shoppaiuna”.

Internet oli välttämätön keksintö (siis www). Varsinainen paholaisen keksintö oli ollut televisio, joka kasvatti kulutuksen ammattilaisista tyhmiä, eristyneitä ja yksinäisiä.  Yhdysvaltain, mutta myös Suomen, kumulatiiviset katsojaluvut ovat järkyttäviä.

Tämän takia nyt keksi-iässä olevissa ihmisissä on koko joukko aitoja intellektuelleja, jotka sanovat mielellään, että televisiota he eivät katso. Luultavasti suurin osa valehtelee, mutta muutos on julma. En oikein näe, että Ylellä ja BBC:llä olisi todellisia mahdollisuuksia pysyä perässä maailman muututtua näin pahoin.

Monessa mielessä vastenmielinen Apple on takonut monista tuotteistaan henkilökohtaisen vapauden symboleja. Apple ja nyt iPad toimivat myös televisiona…Ei enää valtalehden valmiiksi virittämiä uutisia ja artikkeleja mutta ei liioin netin viemäriverkostoa. Sieville tytöille ja lihaville miehille. Ja tämä on se Nokian dilemma: puhelin ei ole mikään jääkaappi, joka ostetaan jonkun valmiiksi suunnittelemana. Autoistakin on 100 muunnelmaa yhdestä mallista.