Esteellisyys eli jäävi

Ei minun ole pakko työntää partaani jokaiseen postilaatikkoon. Se sattuu. En liioin ole mikään kansantribuuni.

Nyt muuan toimittaja esitti asiallisen kysymyksen. Luultavasti pontimena on ministeri Lehtovaaran lähipiirin osakkeenomistus.

Sisäpiirintieto on lain mukaan sisällöltään täsmällistä tietoa, jota ei ole julkistettu tai joka ei muutoin ole ollut markkinoilta saatavissa.

Toisin kuin lehdissä väitetään, osakkeen hintahistoria on ministerille vaaraksi, tammikuun 370:sta maaliskuun 450:en. Uraanihankkeen julkistaminen näkyy osakekurssissa, vaikka ei paljon.

Vahinko, että Finanssivalvonta aloitti toimintansa vasta viime vuonna, ja sen edeltäjä Rahoitustarkastus ei loistanut ammattitaidolla eikä aktiivisuudella.

Nopeasti paheneva ongelma on helppo esittää yhdellä lauseella: pääoman liikkeet ovat kansainvälisiä, valvonta oikeastaan ei.

Tässä yhteydessä sopii ajatella, että Ruoholahdessa toimii erittäin suuria monikansallisia toimistoja, esimerkiksi tilintarkastajia. Samoin voi ottaa huomioon, miten Kreikan valtio vei EU:n valvojia kuin litran mittaa.

Siis kysymys ei ole ministeristä eikä puolueesta, vaan poliittisen järjestelmän jälkijättöisyydestä.

En ota kantaa asiaan, jota viranomainen tutkii. Voi olla ettei kysymys ole paljon mistään. Nyt on muotia ja myyvää pöllyttää puolueita. Siihen otan kantaa, että sisäpiirinrikos on turhan mutkikas ja sisäisesti ristiriitainen säännös rikoslakiin. Onko se sisäpiirinrikos, jos Aatos Erkko päättää tehdä merkittävän yrityskaupan, siis ostaa tai myydä, ja sijoittaa tässä yhteydessä yksityisiä varoja yhtiöön, jota hän lähipiiriläisineen hallitsee? Vanhassa kunnon kapitalismissa osakas ohjaa yhtiöstä saamaansa voittoa takaisin yhtiöön esimerkiksi ostamalla sen osakkeita. Jos yhtiö menestyy, teko on rikos. Jos yhtiö ei menesty, teko ei ole rikos. – Ei kai tällaisessa ajattelussa ole mitään järkeä?

Yhtiön johtoa taas voidaan palkita monilla muilla keinoilla kuin osakkeilla, esimerkiksi maksamalla selvää rahaa palkkana tai optioina. Ministerin ja virkamiehen esteellisyydestä on jo esitetty liioiteltuja tulkintoja.

Silti teen ehdotuksen, oikeastaan lainsäädäntöaloitteen. Tässä on paljon aiheellistakin levottomuutta jäsenyyksien ja luottamustehtävien ympärillä.

Otettakoon viimeinkin käyttöön angloamerikkalainen trusti. Omaisuutta siirretään tiukkojen sääntöjen mukaan toisen hallintaan – eräänlainen määräaikainen säätiön tapainen järjestely.

Yhdysvalloissa on tapana, että korkeaan virkaan nimitetty siirtää ainakin arvopaperinsa ”sokeaan trustiin” (blind trust). Hän siis omistaa edelleen saman kuin ennenkin ja voi saada tuottoa, esimerkiksi osakkeita. Mutta hän ei määrää tuosta omaisuudesta, ja kun trusti on ”sokea”, hän ei edes tiedä, mitä trustissa on. Asioista vastaa valtuutettu, joka on usein juristi tai pankkiiri.

Koska osakesäästäminen on sallittua ja suositeltavaa, myös tuomareilla (ja ministereillä) voi olla sijoituksia. Sokeaan trustiin siirtämisen jälkeen heille ei voi tulla esteellisyysongelmia. Kukaties he omistavat GM:n tai sitten Fordin osakkeita – mutta he eivät tiedä sitä.

Kun he eivät tiedä, heidän ratkaisuihinsa ei voi sekoittua epäasiallisia vaikutteita.

Mediakin saisi miettiä. Olinko minä esteellinen ratkaisemaan rutiiniasiaa, jossa Osuupankki oli mukana, kun palkkani tulee Osuuspankkiin? – Joku tolkku saisi olla.