iPad

En ole vielä oikein selvillä, mitä tällä kapineella tehdään. Olen nappikauppias, nappikauppiaiden sukua. Kalliit laitteet hirvittävät minua. Jos saisin paljon rahaa, jolta olen onneksi varjeltunut, tekisin aivan varmasti niin kuin se Raamatussa mainittu jäbä, joka kaivoi leiviskänsä maahan.

Paikankin olen katsonut. K-kaupan kassin (Pirkka) sijasta käärisin setelit öljykankaaseen. Se joku, joka ne löytäisi aikoinaan, toteaisi setelien käyneen arvottomiksi. Isänisälläni oli ullakolla säkillinen tshervonetseja. Hänen viimeinen tehtävänsä keisarikunnan solttuna oli ollut käydä ostamassa jotain, en tiedä mitä, ehkä saappaita, koko armeijakunnan tarpeisiin Pietarista. Pietariin päästyä kävi ilmi, ettei ollut enää armeijakuntaa eikä armeijaa. Niin se käy. Ja tsaarin setelit päätyivät ullakkokomeroon.

Luulen, että tämä iPad on nerokas kaupallinen tuote, joka merkitsee vaikeita aikoja Nokialle ja muulle suomalaiselle metsäteollisuudelle.

Kummakseni tosin huomaan, että Helsingin Sanomilla on hyvä ja nopea iPhone-sovellus, ja mikä merkillisintä iPadiin on ”Sanomalehdet” –niminen ohjelma, jossa näyttää olevan puolen sataa sanomalehteä, pieniä paikallislehtiä myöten.

Käyttö on niin paljon nopeampaa ja helpompaa kuin tietokoneella ja verkkoselaimella, että pelkään katselevani jatkossa päivän lehdet i-lehtiöllä. Sivunkääntö on helppoa: suosittelen harjoittelua ja harjoitteluun ilmaista pasianssia (iStore).

Hakukone Spotlight on todella hyvä. Se hakee sekä ohjelmat että esimerkiksi musiikkikappaleet.

Laite syö suomalaista sähköä. Välijohto on sama kuin iPhonen – koje – USB tietokoneeseen. Tuntuisi siltä, että lehtiön akku ole aivan yhtä kehno kuin puhelimen.

Suomalaisen näppäimistön puuttuminen ei ole ongelma. Sellaisen saa eri ohjelmani, mutta kojeen virtuaalinäppäimistö on nerokas. Painamalla esimerkiksi a-kirjainta ja pitämällä sen pohjassa, saa ponnahdusruutuun skandit ja vastaavat, ja liu’uttamalla sormea tekstiin tulee ä-kirjain. Sama muutettavat muuttaen. Tarpeen etenkin hakuruuduissa.

Pelkkänä musiikkisoittimina iPad on äänenlaadultaan vaatimaton mutta menettelevä. Kuulokkeilla se on hyvä, jopa muhkea. Ja käden ulottuvilla ei nyt ole muuta kuin Applen omat nappikuulokkeet, jotka eivät ole kehuja keränneet. Kun äänen laatu on tietenkin sama kuin lähteen – iTunes – stereoista ja isoista aktiivikaiuttimista kuuluu tietenkin hyvin – mutta juuri siihen käyttöön iPod on onnen omiaan. Sävellyksen ja kappaleen löytäminen on tosin iPadissa ylivoimaisen helppoa.

Laitetta myydään varmaan myös Suomessa valokuvien ja videoiden laaduilla. Latasin siihen kesän kuvia, pari sataa kappaletta. Laite optimoi ne, ja koska näyttö on suurenmoisen hieno, kyllä kelpaa.

Selitin itselleni törsäämisen sillä, että vanhempani katsovat kiinnostuneina kuvia, kun itse eivät pääse niin helposti liikenteeseen. Isä tosin innostuessaan lupaa soittaa taksin, kunnes muistaa, että toista jalkaa ei enää ole.

Digitaalikehykset eli kuvan näyttäjät ovat halpoja, mutta tietyn kuvan tai kuvajakson löytäminen niistä on tuskallista. Eikä kuvan laatukaan pane hihkumaan.

Tämä laite, jonka tarkoitusta siis en tiedä, ei ole tarkoitettu kirjoittamiseen, vaikka sekin onnistuu, ainakin jos ostaa Applen langattoman näppäimistön ja ehkä vielä päälle tekstinkäsittelyohjelman. Sitä vastoin itse laaditun tai vastaavan tekstin syöttäminen sujuu.

Minulla on nyt tässä pari – kolmesataa kirjaa, esimerkiksi koko Prousta ja Balzacin koko sataniteinen romaanisarja. Olen kopioinut ne Gutenbergista ja siirtänyt silmilleni sopivaan pdf-muotoon. Lisäksi mukana ovat kaikki Kindlestä ostetut kirjat, kuten Mark Twainin ja Charles Dickensin koko tuotanto ja joukko tieteellisiä teoksia. Ja Saksan koko yksityisoikeudellinen lainsäädäntö.