Poliittiset paikannimet

Mikä on Lahden kaupungin virallinen ruotsinkielinen nimi? Lahtis. Mikä Suomen kunta on ruotsiksi Gustaf Adolfs? Hartola. Missä sijaitsi Jaakimvaara? Se oli Laatokan rannan Jaakkima. Entä Idensalmi? Selvää ruotsia, suomeksi Iisalmi.

Wikipediassa joku – ehkäpä ruotsalainen kansanpuolue – on kunnostautunut, koska ruotsin kielellä löytyvät mm. hakusanat Lahtis ja Idensalmi. Valtion rautateiden aikatauluissa ja ruotsinkielisillä verkkosivuilla esiintyvät St. Michels (Mikkeli), Villmanstrand (Lappeenranta), Kajana (Kajaani) ja Nyslott (Savonlinna).

Kun jotkut ennustelevat kielitaistelua, tässäpä oiva lyömäase. Stängelåsens tävlingar vid Lahtis – Salpausselän kisat Lahdessa... (Katso kuvaa kisoista nuoruuteni aikana.)

Väittäisin kansakoulun maantiedossa opetetun, että Ruotsin suuria järviä olivat Venneri, Vetteri, Jelmari ja Meelari.

Hyvin yleisesti sekä kansojen että paikkojen nimet ovat naapureiden antamia eivätkä välttämättä mairittelevia. Yhtä yleisesti jonkin pienemmän seutukunnan nimi yleistyy tarkoittamaan suurta aluetta. ”Englanti” (Anglia) on myös osa-alue, ja nimitys oli erään pahansisuisen, tukevasti mantereella asuneen joukkion nimi (anglit). Se muuten tarkoittaa lahtelaisia, vaikka tiettävästi anglit eivät osallistuneet Salpausselän kisoihin ainakaan varhaiskeskiajalla. ”Skotit” taas tarkoitti, kuten järkevä lukija ymmärtää, irlantilaisia.

Suomi, Saame ja Häme saattavat olla sama sana ja alkuperä joko yleisindoeurooppalainen tai balttilainen. ”Suomu”-teorian henkiin herättäminen ei ole nostattanut suurempaa innostusta.

Suomen kielen sanojen syntyä koskevan mielenkiinnon tappaa tehokkaasti usein mainostamani Tapani Lehtisen ”Kielen vuosituhannet”. Joka tietoa lisää, se murhetta lisää. Siitä nyt viimeistään oppii, ettei sanojen nykyinen asu merkitse kovin paljon, ja voi oppia senkin, että kielihistoriasta tiedetään yhtä ja toista. Esimerkiksi kirjallisuuden maallikkoselitys suomalaisten muinaisesta suurvallasta, jota todistaa Venetsian nimi (Veneen sija), ei vakuuta. Kuten ei liioin Himalaja, ”Hiton matala ajaa”.

Mutta mutta mutta, kuten T. Anhavalla oli tapana sanoa. Tapa kääntää henkilöiden ja paikannimiä vaihtelee ja on kohdin poliittisesti arka. Sekä bolshevikit että natsit kiirehtivät vaihtamaan mahdollisimman paljon paikannimiä oikean kielisiksi ja sävyisiksi. Ja sitten niitä on muutettu takaisin. On minulla kartta, jossa on Syvärinniska ja Pellonlinna…

Eräistä paikoista pitäisi käyttää vakiintuneita nimiä. Minua hiukan harmittaa suomenkielisessä tekstissä ”Öresund” (Juutinrauma) tai ”Jutlandin meritaistelu” (Skagerakin meritaistelu). Myös Elsinoren kaunis kaupunki on harmillinen (Helsingör) suomea kirjoitettaessa.

Se on selvä, että riitamailla on kahdet nimet. Suomeksi sanotaan kai Elsass ja Lothringen, mutta ranskaksi Alsace ja Lorraine. Saksanpaimenkoira on englanniksi ”alsatian”, tai oli, koska käsitys koiran nimeen liittyvän ”Saksa” –sanan häpeällisyydestä on muuttunut. Nyt se on German Shephard Dog.

Leningradin sanominen Pietariksi johti poliittisiin nuhteisiin, kunnes kaupungin nimi vaihdettiin. Minä en uskalla käyttää viimeksi mainittua vieläkään. Entä tiedättekö, missä on erinäisisissä lauluissakin mainittu Rääveli? Se on Talllinna, ruotsiksi Reval. ”Tallinna” tarkoittaa viroksi ”tanskalaisten kaupunkia”. Se onkin osuvaa, koska juutit siellä jylläsivät 1219.

Mennäksemme tietokilpailujen puolelle, postimerkeissäkin esiintyi Nikolainkaupunki. – Vaasa. Kaupungilla on vaakunnassakin Vasa-suvun kuvio, joka lienee rynnäkössä valllihaudan täytteenä käytetty risukimppu. Esko Kivikosken kunniaksi – missä on Östermyra? – Seinäjoki. Ruotsinkielinen Wikipedia kertoo, että tangomarkkinat kuitenkin pidetään kaikilla kielillä Seinäjoella.

Hyödyllinen kirjoitus: nyt tulin selvittäneeksi, että erään tuntemani kaupungin nimi onkin Brugge eikä Brygge (eikä Brügge). Samalla huomasin, että Wpediassa on mukana alasaksa, plattdeutsch – se jota ei puhuttuna yhtään ymmärrä. Kiitos, minulle mieluummin keskiyläsaksaa, tarjoilija.