4. syyskuuta 2010

Kumisaapas ja lattiaharja


Kumisaappaan käyttöliittymä on ylivoimainen. Astut kenkiin ja alat klompsottaa. Jalat pysyvät puoli tuntia kuivina, hyvällä villasukkatekniikalla kauemmankin.

Sukkia täältä löytyy, mutta Mäkipernaan Laimin tikkuamat sukat ovat kunniapaikalla vaatekaapissa odottamassa hetkeä, jolloin saan laitetuksi ne kehyksiin seinälle.

Kyllä minua hivelee Pielisen museon mahtavien hirsien kirveen jälki, mutta vähintään samaa sarjaa ovat villasukat, joissa kerrassaan kaikki on niin kohdallaan, että sellaiseen pystyy vasta 75 vuoden harjoittelun jälkeen.

Kumisaapas oli ylellisyystuote. Lapsuuden ympäristössäni käytettiin kumiteräsaappaita, kaikkialla muualla paitsi hautajaisissa. Olen tansseissakin nähnyt...

Niissä olivat terät kumia (Suomen Gummitehdas, nyk. Nokia) ja varret nahkaa. Sotatieteellisen teoriani mukaan JR 7 taisteli niin hyvin Siiranmäessä myös siksi, että Ohtan lohkolla eli suossa heillä oli kaikilla kumiteräsaappaat. Lähtö suurhyökkäyksen jaloista oli lopulta niin raju ja nopea, että useimpien varusteet ja vaihtovaatteet jäivät luhistuviin korsuihin. Siiranmäelle tultua, kolmantena päivän, useimpien jalat olivat niin paskana, ettei säikympikään mies pystynyt enää muuhun kuin pureutumaan asemiin, jotka olivatkin oikein betonia, tai niin kuin siihen aikaan sanottiin, simenttiä.

Tuo oli kauan kumijalkineiden kirous. Villasukkien tai aikaisemmin melkein yksinomaan jalkarättien kanssa niillä kyllä kulki, mutta tarkkana sai olla. Eikä puhettakaan, ettei nahkasaapas olisi ollut marssijalkineena parempi, paitsi suolla.

Tämä oli jälleen kerran maksuton mainos. Mennä talvena ostin Partioaitan alennusmyynnistä uudet kumpparit tehtyäni syksyn jäätämällä pihalla parit loirit. Vasta joitakin aikoja uusia saappaita käytettyäni (merkillä ei ole väriä, mutta kannattaa ostaa suhteellisen kalliit) käsitin, että nämä käyttävät nyt saappaan pohjissa saman tyyppistä kumiseosta kuin auton talvirenkaissa. Vanhat Nokian Kontioni olivat sitä vastoin vulkanoituneet todellisiksi luistimiksi. Hikeä kestäviä ja talvimalleja on, mutta niitä saa sitten kuivailla.

Kun olen nimimerkki ”Kiinnostunut henkilö Kirkkonummelta”, kävin parissakin kaupassa katsomassa huokeaa pölynimuria, kun se kallis ja aika uusi kieltäytyy yhteistoiminnasta – virtakytkin on sökö enkä tahdo saada aikaan viedä sitä korjaamoon, joka näyttää sijaitsevan jossain Porvoon seudulla.

Olin jo kummakseni todennut, että Verkkokauppa on ryhtynyt myymään myös pölynimureita ja niitä on sellaisiakin, joissa ei ole pölypussia. Imevät esittelyn mukaan paikatkin hampaista.

Taustaongelma on ilta-ateriani, tyypillisesti siivu spelttileipää tai jälkiuunireikää. Niistä tulee kovasti muruja, jotka vaeltavat omin voimin pöydältä lattialle ja yrittävät voimaantua yli kiinteistön.

Vastaus löytyi komerosta: harja ja kihveli! Juuri ne aseet, joiden käyttöön minulla on perunankuorimaveitsen ohella ammattitason koulutus asevelvollisuuteni loppuajoilta.

Olen vähän vastustanut tuota miesvoimistelua samasta syystä kuin Maupassant sukupuoliyhdyntää: ilo on lyhytaikainen ja asento naurettava.

Kun kohta poistun kantamaan korsia tämän tasavallan kekoon eläkeläis-osapäivätyöntekijänä, jätän taakseni keittiön, joka kiiltää kuin orvon kyynel.

Joku viisaampi lääkäri on tainnut siitä mainitakin: tavalliset taloustyöt ovat terveellisiä. Minulla on mallina itse huushollaava äiti (87 v.) ja anoppi (93 v.).

Sanokaa: kiitoksia high tech –vihjeistä, ja tarttukaa harjaan! P.S. Löysin Munkkiniemestä kodinkonekorjaamon ja asioin. Jyskysiivoukseen tarvitaan kieltämättä kone.

31 kommenttia:

  1. Anopin kaapista löytyi pätkä Turun Verkatehtaan sarkaa.
    Ennen joulua on minulla uudet sarkaiset saapashousut, reväreillä, jos sopiva nauha löytyy.
    Sitten passaa taas saapastella monta vuotta.

    VastaaPoista
  2. Armeijan loppuunmarssituista nahkasaappaista saatiin aikoinaan oivia uusiojalkineita ompelemalla ehjiin varsiin kumiterät.
    Entinen presidenttiehdokas, pankinjohtaja Matti Virkkunenkin oli saapaslinjalla. Muistaakseni hän ehdotti jossakin vaihessa työllisyystöiksi saappaiden valmistamista armeijalle.
    Ihan hetken mielijohteesta tuli kuunneltua
    http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=4&t=123&a=1128
    joka ei mitenkään liity aiheeseen.
    Pitäisikö Virkkunen rehabilitoida?

    VastaaPoista
  3. Herrasmiehellä pitää olla myös kalossit. Etenkin syksyisin ne ovat kätevät jalassa. Ulkona. (Sisällä ne voi jättää eteiseen.)

    VastaaPoista
  4. Kannatan harjaa ja kihveliä. Siihen lisäksi moppi tai rätti tai molemmat. Pölynimuri nimittäin siirtyi koneiden taivaaseen yli kolme vuotta sitten. Ensin en vain saanut lähdettyä uutta ostamaan, ja sitten totesin, että ilmeisesti tullaan ilmankin toimeen - mies vihaa yli kaiken kaikkia kovaa pöriseviä laitteita, joten koneettomuus on rakkauden teko - pesukonekin sanoi suhteen irti, mutta taloyhtiössä on pesutupa.

    Ongelmana ovat ne johtovyyhdit, joita tietokoneiden, televisio/video/digiyhdistelmien ja jatkoroikkiin kiinnitetävien lamppujen omistajat keräävät, mutta samassa pulassa painiva ystävättäreni kehotti pitämään niitä sisustuselementtinä.

    VastaaPoista
  5. Kaikenlaisten kuivien murujen siivoamiseksi lattialta ehdottomasti paras ja vähiten muuta ympäristöä pölyttämätön vaihtoehto on kumilasta ; siivoustarvikeosastoilla kannattaa myös kierrellä katselemassa hyviä uutuusvälineitä! :) Ne pölypussittomat imurit vaativat omakotitaloa, jonka ympärillä on laaja pihamaa ja paikka, jossa roinat voi puhdistaa imurista pois. Paholaisen keksintö!

    VastaaPoista
  6. Kun joskus annodazumal omista nokialaisista oli pohjan kuvio kulunut alle sakkorajan, menin ja ostin uudet. Lähdin sitten pahaa aavistamatta tuoreilla saappailla Haltin keikalle. Muutaman kerran meinasi henki lähteä rakassa liukastellessa, kun pito ei ollut alkuunkaan samaa luokkaa kuin vanhoissa saappaissa. Palattua tein vertailevaa tutkimusta: kun uusien saappaiden pohjaa painoi peukalonkynnellä, kynsi taipui. Vanhoissa saappaissa kynsi jätti pohjaan syvän jäljen, joka hiljalleen palautui entiseen muotoonsa. Marssin kauppaan naama mutrulla, jolloin kerrottiin että kumiseos oli vaihdettu parempaan. Parempi tarkoitti kauppiaan mielestä samaa kuin kestävämpi. Epäilemättä näin olikin, vanhoissa oli enemmän kitkaa eli nopeampi kulumistahti. Vastasin että uusi seos takuulla kestääkin käyttäjän eliniän, joka ainakin Lapin tuntureilla jää lyhyeksi noilla saappailla. Sittemmin kumiseos on ilmeisesti vähin äänin vaihdettu lähemmäs entisenlaista.

    VastaaPoista
  7. Kuulun siihen kastiin, jonka mielestä omilla tiluksillaan, mökilläkin, herrasmies kulkee nahkasaappaissa. Nehän ovat ylivoimainen jalkine syksyisessä metsässä.

    Kysynkin nyt asiantuntijoilta, että mistä sellaisia löytyisi?

    Kun edelliset, vasta 30 vuotta käytössä olleet, kun ovat alkaneet ihmeellisesti hajota. Kuvittelin aina, että kunnon nahkasaappaat kestäisivät isältä pojalle, mutta eipä vaan perkeleet kestäneet.

    VastaaPoista
  8. Meillä on käytössä tuikitavallinen pölyrätti-imuri-kalusto. Useimmat pölyrätit ovat mikrokuituisia, jotka tosin eivät sovellu suinkaan kaikille pinnoille. Imuri on ehdottomasti pölypussillinen (vertaisin tilannetta kahvinkeittoon - pressopannuilla saa hyvää kahvia, mutta miten ne puhdistaa tukkimatta tiskialtaan putkistoa?)

    Silloin kun viikkosiivoojalla on taukoa, tai kun on liian epäsiivoa viikolla, ihan sovinnolla teen siivouspuuhaa, jos olen paikalla lasten ollessa hereillä. Erilaisten suljettujen kuulosuojainkuulokkeiden tai vastamelukuulokkeiden (joista kuunnelkaa Yle Radio Ykkösen Tekniikan käsikirja -sarjan jakso) avulla pääsen samalla radioarkistoa tai äänikirjoja eteenpäin.

    Oppiriitamme liittyy järjestykseen: onko pyyhittävä ensin pölyt ja sitten imuroitava, vai juuri toisinpäin. Minusta vaikuttaa ilmeiseltä, että on suurempi riski tiputtaa pölyä pyyhittäviltä tasoilta ilmaan ja alas lattialle, kuin nostattaa imurilla pölyä tasoille ja ilmaan. Kuulemma tämä on aivan väärin ja kaikkien kotitaloudesta virallisesti annettujen oppien vastaista päättelyä. Epäilenpä, että kyseessä on jokin marttaliittolainen tupasiivousajattelu, siis jossa pölyt pyyhitään kosteilla kankailla ja lattioita imuroinnin asemesta pöllytetään kuivilla varsiharjoilla...

    VastaaPoista
  9. Pölynimuri on Dyson-merkkinen. Brysselin lentokentällä oli saman firman käsienkuivain. Enää ei tarvinnut pyyhkiä käsiä takin liepeisiin.

    VastaaPoista
  10. Keskuspölynimuri on paras ja äänettömin.

    Äänettömyys toki riippuu tietenkin siitä, minne kone on sijoitettu.

    VastaaPoista
  11. Johtoläjistä, kattokruunuista ja muista hankalista paikoista saa pölyt pois nykyaikaisilla pölyhuiskilla, joihin pöly tarttuu eikä leviä. Sanomme niitä hänniksi, sillä ne muistuttavat iloisen väriseksi värjättyä ketunhäntää. Niissä voi olla pitkä varsi, joten pitkä mies voi puhdistaa niillä pölyt vaikka katosta. Mummo ja äiti ripsuivat katot puhtaiksi kepin päässä olevalla katajaluudalla.

    VastaaPoista
  12. Kyllähän Maupassant sitten sortui naurettavannäköiseen lyhytaikaiseen iloon hänkin, vaikka jälkeenpäin varmaan harmitti, kun rupesi La Horla ottamaan aivolohkoissa komentoa.

    VastaaPoista
  13. "Kysynkin nyt asiantuntijoilta, että mistä sellaisia löytyisi?"

    Nahkasaappaat eli nahkaiset saappaat?
    Armeijamallisia, mikäli kelpaavat, löytyy ainakin tietynnäköisistä kaupoista. Jos nämä eivät kelpaa, kuten hieman epäilen, pitää KVG, jota kautta näyttäisi löytyvän ihan pätevänoloisia tuloksia.

    VastaaPoista
  14. Tapsa:

    Mulla on vielä hyvässä kuosissa olevat isän "sotasaappaat" kiillotettuina komerossa. Muistaakseni vuodelta 1943. Kerran vuodessa harjaus ja kiilto päälle. Saappaat kertoman mukaan kaksi kertaa pissitty, kuten pitääkin.

    Täällä kämpässä on pakko käyttää pölyimuria, koska 300 vuotta vanhojen, äskettäin hiottujen lattialankkujen väleissä on 3-5 mm:n raot. Toki harjalla roskat väleihin ja kerran vuodessa imuroisi lankkujen välit, jos näin ajattelisi.

    VastaaPoista
  15. On ehkä hyvä muistaa, että Maupassantilla oli kuitti tuosta "lyhytaikaisesta ilosta" - ja sitä vastoin se oli pitkäaikaista sortimenttia.
    20-vuotiaasta häntä vaivasi aivokuppa, joka kuten tiedetään, myöhemmin aiheutti pahenevia mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta.
    Yleensäkin seksuaalikielteisyyden (tai ns. "maahanmuuttokriittisyyden") takana on jotain traumoja, tukahduttamista, sairaalloista mustasukkaisuutta tai sitten torjuttu oma suuntautuminen.
    Niin se vain on.
    Ja se on mahdollista myös kunnioittaa tätä voimaa, joka on "elämän syvä pohjavuo", kuten Algot Untola tuon muotoili.

    VastaaPoista
  16. Mem. Kemppinen kirjoitti tänään vaihteeksi kumisaappaista ja siivoksesta, siis aika keskeisistä asioista! Uudet kumisaappaani minä ostin Kittilästä noin 1990. En ole koskaan oppinut kävelemään niillä varvikossa.

    Minun kvartaalisiivoukseni tekee kookas ja meluisa naapurin rouva, joka on iskelmäradion ystävä. Hän pesee ja kuivaa lattian, ja vetää sen/ne saman kaltaisella lastalla, jolla ikkunoita pestään; pitempi varsi. Suosittelen!

    Imuria en ole perussiivoukseeni tarvinnut pitkään aikaan. Sama se on vähän Eroicankin kanssa!

    Iskelmä tai imuri, pakenen hyvin kernaasti molempia! "Mik' on tää rauha mun sydämessäin..?"
    .

    VastaaPoista
  17. Meillä kodinkonevastaava hankki moisen paholaisen keksinnön, pussittoman pölynimurin. Se vaatii todellakin omakotitalon - ääni on kuin pakoputken kadottaneen Stukan.

    VastaaPoista
  18. "Kun kohta poistun kantamaan korsia..."

    Ja sen jälkeen kasvamaan.

    VastaaPoista
  19. Kemppisen kumisaapasvinkkien luotettavuus ei ole parasta ykkösluokkaa, jos saappaiden ostaja haluaa soilla ja metsissä kunnolla samota.

    Tietenkin kävely omassa puutarhassa piippua poltellen ja runoja mietiskellen onnistuu hieman heikoimmillakin saappailla.

    Vakavalla mielellä, vienosti virkkoen, on todettava, että kumisaappaan täytyy tukea kunnolla jalkaterää eli saappaan pohjan on oltava tarpeeksi vahva.

    Järkytykseni olikin melkoinen, kun ostin n. 5 vuotta sitten Nokian Kontiot. Luulin ostavani laatusaappaat, mutta heti ensimmäisellä hilla-/sissikeikalla saappaat osoittautuivat täysin surkeiksi.

    Saappaan pohjaa oli kevennetty ja ohennettu niin, että tuntui kuin olisi vaellellut suolle villasukat jalassa. Jalan upotessa Rimpisuon pahimpiin kuoppiin jalkaterä taipui tuskallisesti, parhaimmillaan varpaat koskettivat sääriluuta ja se se vasta kipeää kävikin.

    Parin vuoden päästä, kun on taas varaa ostaa uudet kengät, ostan laatusaappaat enkä nokialaisia.

    VastaaPoista
  20. Ad Tapsa.
    Saattaapi olla, että kevään korvalla SonParee tuo maahan pienen erän suht perinteisiä nahkasaappaita.
    Kestävyydestä en tiedä vielä sanoa.

    VastaaPoista
  21. ad Tapsa

    Esim. täältä: http://www.varusteleka.fi/product.php?show=_2IF13N13X&NVA+nahkasaappaat,+kaytetyt

    En omaa kokemusta k.o tuotteesta..
    -ttn

    VastaaPoista
  22. Ruikonperän multakurkku laulaa muistaakseni Hilma ja Onni -kappaleessa kauneimmin olettaakseni kumisaappaista miehen ikävöidessä Hilman mentyä Onnin matkaan: "Hajanaisten kenkies lotinaa naveltalta kuule minä en." Mikä rakkauden kuvaus ja kaipaus.

    VastaaPoista
  23. Ad Omnia: Goncourt-veljesten päiväkirjaan sisältyy mieleen jäävä kuvaus Maupassantista Flaubertin hautajaisissa. Se kuppa eli syfilis eli lues oli sangen pahana.

    Sivumennen: tästä usein mainitusta päiväkirjasta, joka muuttaa käsityksenne kirjailijoista ikipäiviksi, on ainakin Penguinilla sievästi tehty tiivistelmä. Alkuperäinen, nyt lyhentämättömä julkaistu sisältää kaikki joutavanpäiväsyydet ja ainakin itse käsittelemässäni laitoksessa oli vähintään 30 osaa.

    Mutta jos haluatte tietää, mitä Turgenev sanoi Zolalle erektiosta ja romaanikirjallisuudesta, katsokaa henkilöhakemistosta...

    VastaaPoista
  24. Nahkasaappaiden rasvaus on tärkeä juttu jos metsälle mieli tekevi.

    Pikkurasioissa myytävät vain ovat niin hemmetin kalliita ja saappaassa pinta-alaa riittää.

    Itse käytin nahkasaappaiden ja rakennuksilla turvakenkien rasvaamiseen Kokki-kookosrasvaa.

    Suutarikin kerran Treella kyseli (Koivistonkylän EKA:ssa ei Tokassa=Alko), että millaisella rasvalla olen saanut nahan pysymään niin kovin joustavana iäkkäissä nahkakulkimissa.

    On halapaa rasvaa ja ½ kg:n mötikkä vaikka pakastimessa säilytettynä kestää piiiitkäään...

    VastaaPoista
  25. En ole vieläkään tottunut kumisaapas-sanaan, olen nimittäin itse käyttänyt kumikenkiä, lähes päivittäin. Kumppareita kun ei mikään voita!

    Minulla oli ihania tätejä, neiti-ihmisiä, jotka vuosikymmenien ajan pitivät minut villasukissa. Niitä he kutoivat suuressa talossaan korkean vaaran laella pitkinä talvi-iltoina. Se oli välittämistä: maailmassa on niin paljon mukavampaa lämpöisissä villasukissa.

    -osku

    VastaaPoista
  26. Koska täällä kerran puhutaan imurista ja kirjallisuudesta, niin esittäisin pari yhteneväisyyttä.
    Seksiähän ei ole sensuroitu, joten ostakaa imuriksi Tenga.

    Ja kukas se 70-luvulla sensuroikaan Sariolan kirjaa Marskin ritarit?
    Jep.Kalevi Kivistöhän se oli, kirjallisessa kysymyksessään tuolloiselle hallitukselle. Seuraavilla sanoilla:

    Mitä törkeintä Neuvostoliiton vastaista kirjallisuutta on meillä tälläkin hetkellä myynnissä kirjakaupoissa eri puolilla maata. Neuvostoliiton vastainen hurmahenki ei rajoitu sota-ajan kirjallisuuteen vaan sananvapauden väärää harjoittamista on ilmennyt vielä 70-luvullakin.

    Tällä Kivistö tarkoitti juuri Marskin ritareita. Ja jatkoi:

    On todella hämmästyttävää, että sodan vihanpäivinä ja fasististen haaveiden kyllästäminä ja tämän päivän todellisuutta tajuamattomien äärioikeistolaisten kirjailijoiden tekemiä kirjoja markkinoidaan meillä tälläkin hetkellä yleisessä myynnissä

    Ja Kivistöhän valittiin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi vuonna 2005. LOL =)
    Sananvapauden erektiopatsas.

    VastaaPoista
  27. "Yleensäkin seksuaalikielteisyyden (tai ns. "maahanmuuttokriittisyyden") takana on jotain traumoja, tukahduttamista, sairaalloista mustasukkaisuutta tai sitten torjuttu oma suuntautuminen.
    Niin se vain on."

    Onkohan tuo nyt noinkaan, veli rh?

    Entä jos maahanmuuttokriittisyyden takana onkin vain realistinen maailmankatsomus ja matematiikka?

    Maahanmuutto-ongelma ei ole kvalitatiivinen eli kysymys ei ole siitä, minkä värisiä ihmiset ovat.

    Kysymys on kvantiteetista. (RH, Siis Määrä eli kvantiteetti on ominaisuus, joka on lukumääräisesti mitattavissa.)

    Eli tästä on kysymys:


    Etiopian väestökehitys

    1960 - 24,169
    1965 - 26,192
    1970 - 29,469
    1975 - 32,976
    1980 - 36,036
    1985 - 42,227
    1990 - 48,397
    1995 - 55,550
    2000 - 64,165
    2005 - 74,980
    2010 - 88,013

    Kokonaiset ovat siis miljoonia ja maahanmuutossa on kysymys siitä, että porukka jossain Afrikan kolkassa kiimaantuu ja lisääntyy liikaa, ja kyseisen maan väestö kasvaa yli alueen kantokyvyn.

    Afrikan Liikaväestö purkautuu Eurooppaan, ja punavihersokeat älyköt pitävät sitä rikkautena ja gravitaatioon verrattuna luonnonlakina.

    Tällainen asenne on älyllistä epärehellisyyttä ja idealistista harhaa.

    Siksi allekirjoitan kirjailija Michel Houellebecqin sanat: "En pidä tästä maailmasta. En todellakaan pidä."

    VastaaPoista
  28. Nahkavarusteita käyttävänä ja hoitavana moottoripyöräilijänä olen huomannut hilpeän seikan. Mikä tahansa tuote, jossa on mainittu mp tai moottoripyörä, hon hinnoiteltu ns. reilusti -yläkanttiin. Koskee myös erilaisia rasvatuotteita nahan hoitoon. Jos nielee ylpeyden ja menee markettiin tai hevostyttöjen suosimiin hevostarvikekauppoihin, voi ostaa esimerkiksi yleistuotetta nimeltä valjasrasva. Tuo mehiläisvahasta ja talista/sianrasvasta valmistettu kellertävä hoitoaine on laittamatonta nitisevän nahkahousun hoitoon. Hinta on noin kolmasosa erikoismoottoripyörävarustenahanhoitoaineesta ja ½:n kilogramman purkki riittää loppuelämäksi.

    VastaaPoista
  29. "...älyköt pitävät sitä rikkautena ja gravitaatioon verrattuna luonnonlakina."

    Jaa, kyllä mä luulen että fobinen vastapeluri tota vain jauhaa.

    VastaaPoista
  30. Kiitos saapasvinkeistä. Käytetyt käy hyvin, jos ovat hyvät.

    VastaaPoista
  31. Luinpa tuossa Eino Säisän "Kuvat kertovat"-tarinakirjaa (Tammi 1983). Kirjan lopussa aitasta löytämänsä vanhat kumikengät houkuttavat hänet kertomaan yhden muisteluksen nimeltään "Kumikenkien tarina".

    Kirjan lähtöideaksi Säisä kertoo olleen rasiallisen vanhoja valokuvia.

    Ei mitään merkillistä, mutta seesteistä Säisää kummiskin.

    VastaaPoista