Markat miljoonaksi

Ei sitä ole kukaan suoraan sanonut, mutta joskus tulee mieleen, että blogissa täytyy myös hupattaa.

Isäni arvioi jääneensä jotain vaille, ja lupasin tulostaa hänelle parisataa liuskaa blogeja ja kommentteja, jotka hänenkin mielestään ovat erittäin mielenkiintoisia, enimmäkseen.

Omat aiheeni taas ovat kuulemma enimmäkseen asiaa.

On tavattoman suuri vaiva kirjoittaa upotettua tai laminoitua lausetta. Eilen kävi niin, että olin juuri lukenut ”Kirahvin kyyneleet”, kun televisiosta tuli ”Naisten etsivätoimiston” samasta niteestä tehty televisiosarjan jakso, joka kenties ei ollut vakuuttava. McCall Smith pääsee ajoittain aitoon liikatunteellisuuteen. Minkä kirjailija sille mahtaa, jos tapahtumat ovat kuohuttavia ja hänen keksimänsä henkilöt ottavat ne raskaasti? HBO taas myi katsojille ystävyyttä ja solidaarisuutta, eikä sellainen tunnu hyvältä.

Kirja neljästä erillisestä juonikuviosta oli täysin ymmärrettävästi pudotettu kaksi pois, ja samalla oli kadonnut kirjasarjan tämän osan moraliteetti: mielipahaa ei pidä juosta pakoon. Se juoksee kuitenkin kovempaa, kuin puhveli.

Kirjassa ei sanota näin. Lukija vain ymmärtää sen.

Olin kovin mielissäni kommentista, jossa sanottiin, että suomalaiset veikkaajat pitivät alun alkaenkin kovasti Arsenalista, koska sen nimi alkaa a-kirjaimella ja on helppo ääntää. Toinen miellyttävä tapaus oli Tottenham. Varmaan juuri samasta syystä minusta tuntui henkilökohtaiselta loukkaukselta, että Ipswich pelasi tasapelin tai jopa voitti. Ja Nottingham herätti tietenkin kysymyksen, mitä paikkaa sheriffi pelaa.

Minulla on näissä kirjoituksissa joskus vaikeuksia, koska on päteviä syitä olla vihjailematta, että tietää asiasta enemmän kuin sanoo. Joskus tulee suoraa syytöstä, jota ei voi torjua. Asianajajilla on – pitäisi olla – sellainen tapa, etteivät he edes sano, ketä heillä on asiakkaina. Luullakseni se tieto on ollut lehdissä eri yhteyksissä aika usein, että Veikkaus Oyj on toistuvasti kääntynyt Boreniuksen toimiston puoleen, mutta se taas ei kuulu kenellekään, että olen perehtynyt aika syvällisesti Fixtures-oikeusjuttuun, jossa asiamiehenä oli nuorempi veljeni.

Ellen nyt aivan erehdy, emme olleet ihmeemmin yhteistyössä tuonkaan asian yhteydessä, mutta nyt voi silti olla oikea hetki varoittaa lukijoita, että Borenius & Kemppiseen tavalla tai toisella liittyvissä asioissa kirjoituksiini ei voi jatkossakaan luottaa. Minulle on kerrottu, että firmasta jo jonkin aikaa palkkaa nostanut nuorempi poikani, sama mies, joka vihitään tulevalla viikolla kristilliseen avioliittoon, aloittaa tammikuussa toimiston lakimiehenä. Kirjoituksen kuvassa hän valitsee juuri tehtävään sopivaa työasua.

Eli Fixtures-jutussa käytiin oikeutta siitä, onko jollakulla, kuten Englannin liigalla ja vedonlyöntitoimisto Walter Hillillä yksinoikeus ottelukalenteriin. He näet kovin mielellään ottaisivat Veikkaukselta rahaa siitä, että heidän ottelukalenteriaan käytetään tässä maassa vedonlyönnin kohteena.

Kun olen näitä papereita tutkinut, käsitykseni mukaan sekä Veikkaus että Raha-automaattiyhdistys toimivat hyvin pätevästi ja varmasti ilmoittamiensa päämäärien hyväksi. Valtion omistaman Veikkaus Oy:n liikevaihton on yli 1,5 miljardia vuodessa. Valtion budjetti oli viimeksi 46 miljardia, sosiaali- ja terveysministeriön osuus siitä n. 15 miljardia.

Tieto- ja tietoliikennetekniikan patenteille kuuluu huonoa, kiitos kysymästä. USA:n patenttiviraston hakemusruuhka on valtava. Ylimmät tuomioistuimet ovat yleisen arvion mukaan kiristämässä selvästi patentin myöntämisen edellytyksiä. Asiasta on tullut aivan viime viikkoina muutamiakin merkittäviä ratkaisuja.

En lakkaa ihmettelemästä talousasiantuntijoita, jotka esittävät ennusteita tietämättä paljonkaan patenteista. Maaliskuussa Apple aloitti patenttijutun HTC:tä vastaan olennaisesti Androidista. Patenttipooliin otetaan mukaan ne, joilla on arvokkaita patentteja. Mannerlaattojen törmäys tapahtui, kun GSM ja CDMA jäivät pysyvästi eroon toisistaan. Ydinkysymys on siis standardi.