Kuka kerjää turpaansa?

M. Scheinin ja T. Ojanen ovat viisaita miehiä, Kimmo Sasi taas ei ole.

Nyt käy kumminkin niin, että ensin mainitut asiantuntijat ovat väärässä julkaistuissa lausunnoissaan. Puhe on kaavaillusta kerjäämiskiellosta, joka olisi heidän mielestään romaneja – Romanian romaneja – syrjivä ja siten ehdottomasti ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain vastsainen.

Sasi, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, on arvioinut, ettei kielto liippaisi perustuslakia. Hän on jo saanut korvilleen ennenaikaisesta kannanotosta, mikä on kyllä sinänsä aiheellinen moite.

Scheinin ja Ojasen johtopäätös on virheellinen: koska romanit kerjäävät, kerjäämisen kieltäminen kohdistuisi arvattavalla tavalla heihin ja olisi siten syrjivä.

Jos pesäpallo kiellettäisiin lailla – hyvä ajatus mielestäni – olisiko tällainen laki vimpeliläisiä syrjivä?

Katsotaan lakia. Rikoslakiin syrjimiskielto on kirjoitettu siten, että erinäiset rajoitukset ovat kiellettyjä, jos niihin on päädytty rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden,sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella.

Vimpeliläiset eivät siis mahda mitään. Myöskään namusedät eivät voi vedota ihmisoikeustuomioistuimeen, kun he eivät saa harjoittaa seksiä lasten kanssa. Mutta miksi? Onhan kysymyksessä väljästi tulkiten sukupuollinen suuntautuminen.

Otan vahingonkorvausoikeudesta käyttöön termin, joka selvittää asiaa: toisintoimimismahdollisuus. Tällä upean pitkällä sanalla on siivottu vapaan tahdon mysteerit näkymättömiin. Hyvä niin. Jos sää muuttui äkisti ja ilman ilmatieteen laitoksen lupaa yöllä, voi käydä niin, että joku taittaa jalkansa odottamatta ilmenneessä mustassa jäässä aamulla kello 5. Taloyhtiä ja huoltomies pääsevät ehkä vastuusta, koska heillä ei järkevästi toimien ollut toisintoimimismahdollisuutta. Jos liukastuminen tapahtuu kello 9, korvaus menee. Isännöitsijän ja huoltomiehen on turha selittää olleensa matkalla tädin syntymäpäiville. Heidän tehtäviinsä kuuluu todeta joka aamu, onko säätila omiaan aiheuttamaan vaaraa jalkakäyhtävää kiinteistön kohdalla käyttäville. Kun syytä ilmenee, heillä on mahdollisuus priorisoida eli toimia toisin. Heidän oli määrä tehdä tätä tai tuota, mutta nyt onkin ensin hiekoitettava.

Väännetty rautalangasta, eh?

Syrjimiskiellot liittyvät hyvin usein asioihin, joille asianomainen eli kohde ei mahda mitään. Sellainen on ihonväri. Sellainen on etninen alkuperä (johon vimpeliläiset voisivat tietenkin vedota).

Romaneja ei aiota sortaa siksi, että he ovat romaneja, vaan siksi että he kerjäävät. Kerjäämisen käsitettä on kiirehditty sotkemaan. Ei siitä ole monta päivää, kun viehättävä, nuorehko rouva kysyi minulta kolikkoa raitiovaunuun – kassit ja kortit olivat jääneet kotiin. Saa tätä sanoa kerjäämiseksi, mutta Sasi ja hänen eduskuntansa tarkoittavat kerjäämistä elinkeinona. Ennen puhuttiin ammattimaisesta tai tavanomaisesta rikollisuudesta.

Voi sekin olla kerjäämistä, että on jatkuvasti vonkaamassa tuttavilta tupakkaa, ryyppyä tai mieltä kiehtovaa seksuaalista palvelua. M. Luther sanoi ja körttiläiset toistavat olevansa ”armon kerjäläisesti” ja juuri Lutherin väitetään lausuneet viimeisinä sanoinaan:” Totisesti, olemme kaikki kerjäläisiä.”

Mielestäni tämä ei ole ihmisoikeusasia. Se mitä ihminen tekee tilanteessa, jossa hän voisi toimia toisin, on harvoin ihmisoikeusasia. Se, mitä tai mikä ihminen on, taas kuuluu syrjintäkiellon suojaamiin seikkoihin.

Jos kerjäämiskielto kirjoitetaan niin, että se koskee kaikkia, myös suomalaisia, perustuslaillista estettä ei ole. Säännös ei ajatuksellisesti eroa minkä tahansa haitallisen, tekijän kannalta valinnaisen toiminnan kieltämisestä rangaistuksen uhalla – esimerkiksi ampuma-aseen tai puukon kantamiseen julkisella paikalla. Ei puukkokieltokaan loukannut Suomen romaneja eikä kauhavalaisia.