Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
19. heinäkuuta 2010
Kilparisti
Sakari muisti kesäkuulla, että kun ajeltiin partiopoikina maapallo-Taunuksella muun muassa Jämsään ja takaisin Kauhavalle, kaksikin asiaa piti virkeänä.
Urheiluseurat. Ensin oli kysyttäesä tiedettävä minkä tahansa paikkakunnan seuran nimi. Saarijärven Pullistus. Kokemäen Kova-Väki. Viipurin Urheilijat (Helsinki).
Tämän taidon mestari on Pertti ”Pepsi” Paloheimo eli Pispalan Tarmo. Pepsin voi vaientaa yhdellä lauseella – väittämällä, että hän on syntyisin haulitornin puolelta ja oikeastaan Pyynikin kaupunginosasta. En tiedä, onko se totta, mutta se harmittaa häntä.
Toinen viihteen muoto oli tietää tienristeyksiä. Se ei ole enää mahdollista. Tienristeyksillä ei yleensä ole nimeä. Näin Tievaltio on riistänyt meiltä vuosituhantisen myytin. Tienristeys oli merkittävä paikka. Roomalaisetkin pystyttivät risteyksiin jumalankuvia.
Risteyksen punaisessa merkissä oli kuvasta näkyvä soikea valkoinen kilpi. Jotkut risteykset olivat jännittäviä laulujen takia, kuten Kuoreveden Halli (Hallin Janne) ja Ylihärmän Rannanjärvi. Jotkut olivat muuten vain mieltä kiinnittäviä, kuten ainakin Lammilla oleva Kilparisti.
Tiedottajani (94 v.) kertoi Kilparistillä kummittelevan. Lisäksi joku pösilö oli tässä hiljan (1924) tavattu yöasuisena luudan kanssa lakaisemasta tienristeystä. Näkyä oli tietysti pidetty aaveena ja maailmanlopun merkkinä.
Pohjanmaalta ymmärrettävän mieleen jäävä oli Lapualla (Lapuan Virkiä) joen väärällä puolella jokea sijaitseva Raamatunkylä, Teuvalla (Teuvan Rivakka) oleva Myrkky, ja Alajärven (Alajärven Ankkurit) Möksy.
”Ootko vähän Möksystä kotoosin” tarkoitti möksähtänyttä eli murjottavaa. Kotipaikkaan viittaaminen oli helposti naljailua. Siinä ei ollut kehumista, kun joku sanoi olevansa ”Nurmoosta, herra paratkhon – oikeen sieltä periltä, jumala auttakhon”. Ainakin äitini tuntee hyvin myös henkilörekisterilain mukaan arvioitavan sanonnan ”Nurmoosta kotoosin ja kropsua evähnä”. Hänelle – ja lähes kaikille kauhavalaisille – kropsu on jotain ylimaallisen ihanaa. Toispaikkaiset eli verenkuliettamat (veden) eivät useinkaan ilkeä syödä tätä pannukakkua.
Kaada voidellulle uuninpellille ilman leivinpaperia taikina, jossa 4 rikottua munaa, 2½ dl vehnäjauhoja, 1 tl suolaa, 2 – 3 rkl sokeria ja ½ l ylipäiväistä maitoa. Anna turvota puoli tuntia. Paista ½ t 225 asteessa.
Lapsuuden kauhuista puheen ollen klimppisopan valmistusohje löytyy verkko-osoitteesta http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/11932/Klimppisoppa.
Isoisäni tunsin tienristeysten lisäksi talot, juopot isännät, häijyt emännät, toisinkäsin tehdyt lapset. Lappajärvellä näytettiin mökkiä, jonka peltikaton omistaja oli viinanhimossaan käärinyt rullalle, myynyt romukauppialla ja juonut rahat. Ennen Nissiin tuloa oli Finnin Vihtorin sadan markan jytky. Asiakasta eli Vihtoria oli ottanut niin mukavasti mahanpohjasta auton töyssy, että hän oli kysynyt pirssin kuljettajalta, mitä maksaa, jos otetaan sama uudestaan. Hinta oli sata markkaa. Kauhavalta tultaessa oli Lummukan akan mutka, jossa maantie teki neljä 90 asteen mutkaa. Maan omistjaa, Lummukan akka, oli kuulemma rähissyt pakkolunastuksestakin niin pitkään ja tehokkaasti, että maantie linjattiin hänen metsäpalstansa ympäri.
Tulivat ne talot tutuiksi, kun jopa kantatiet kulkivat joskus talon pirtin ja navetan välistä, ja ainakin Kauhavan Varpulassa kulmakamarin nurkan ympäri. Kortesjärven Laukkasessa mentiin hienosti kahden epätavallisen tyylikkään pohjalaistalon välistä.
Joudun lopettamaan tämän yleissivistävän muistelman latteasti. Joku nuori ja lupaava henkilö kysyi hiljan, miksi maantiehen ilmestyviä kuoppia sanotaan nimismiehen kiharoiksi. Selostin kuoppien syntymekanismin – auton iskunvaimennus ei pysy perässä, vaan käytännössä jokainen auto syventää kuoppaa. Nimismies liittyy asiaan siten, että tiemestarin virat ovat uutta perua. Ennen maailmassa yleisten teiden kunnossapito oli nimismiehen vastuulla, ja asiaa avitettiin usein ”tiehuutokaupalla”, jossa talolliset ottivat laskuhuudoin korvausta vastaan tieosuuden hoitaakseen. Tilaisuudet oli tiettävästi tapana päättää yleiseen ja yhtäläiseen ryyppäämiseen.
Nimismiehen kiharoiden selitys menee yleisemmin siten, että tienpätkän kunnossapidosta vastasi aina tietty henkilö (perhe, suku). Tien kunnon tarkasti nimismies muiden hommiensa lisäksi. Ja taas kerran oli lanaus suorittamatta ja tie kärryn pyörän jäljiltä toisaan seuraavilla kuhmuilla. Ennen kuin nimismies ehti huomauttaa, ihasteli tienpitäjä näkyä että "ihan noista aalloista tulee mieleen nimismiehen tyttären ihanat kiharat".
VastaaPoistaSakkoa ei laitettu.
Ensimmäistä kertaa kuulen, että nurmoolaisillakin olsi kropsua eväsnä. Kurikkalaasilla kyllä on aina ollut ja sen lisäksi ämmän helemasta takin foori. Kurikkalaasen tuntoo myös siitä, että se sanoo päivää vaikka sydänyöllä.
VastaaPoistaTouko Mettinen
nimimerkki
Mikä voissi olla Suomen seksikkäin urheiluseuran nimi?
VastaaPoistaMiten olisi Kaarinan Ura?
Siinä Jämsän vieressä oli Korpilahden pitäjä, joka muinoin kuului Jämsään ainakin kirkollisessa mielessä, oli pitkään itsenäinen, kunnes kuihtui taloudellisesti teollisuuden puutteeseen ja olisi kuollut ja kuopattu, mutta yhtyi viime hetkillään Jyväskylään.
VastaaPoistaKorpilahden Murto oli seura, jossa pelasin jalkapalloa lupaavana juniorina - omasta mielestäni. Pelasimme myös Jämsää vastaan häviten joka kerta. Paras kaverini teki kerran maalin, joka kadehditutti minua suunnattomasti, koska olin mielestäni pelaajana Jaskaa parempi vasempana laitahyökkääjänä, kun taas Jaska huuhaili missä sattuu. Mutta yhtään maalia en saanut tehtyä ikinä. Huonoa tuuria.
Onneksi muutimme pois. Serkku pelasi Jyväskylän Tovereissa, mutta en arvannut vaihtaa liittoa. Ja taisin itsekin huomata huonouteni, joten ryhdyin juoksentelemaan ilman jaloissa pyörivää palloa. Ja pituutta hyppimään.
Iisi
Mainitut järjestöt toivat mieleeni tämän tarinan <A HREF="http://www.uusi.ihmiskunta.org/index.php?option=com_content&view=article&id=3169:laehestymiskielto-pohjalaiseen-tapaan&catid=67:ja-sitten-toisaalta&Itemid=34>lähestymiskiellosta Pohjalaiseen tapaan.</A>
VastaaPoistaiskunvaimennuksen laadusta riippumatta auto värähtelee tietyllä taajuudella ja siten vaikuttaa tiehen. kurvissa tulos on tiheämpää, suoralla harvempaa.
VastaaPoista"täydellinen" iskunvaimennus kuulostaa levitaatiolta, äärimmäiseltä epätodennköisyyskoneelta tahi muutoin melkoiselta energiasyöpöltä.
Tokihan te tiedätte, että pannukakkua on syöty koko maassa.Ei sitä tyhmällä nimellä saa mitenkään erityiseksi tuotteeksi. Ruoka-alalla on vähän todellisia erikoisuuksia.
VastaaPoistaAutossa ei muuten ole iskunvaimentimia ellei sitten puhuta jousista. Iskunvaimentimiksi tai iskareiksi kutsutut kapineet ovat nimeltään ja toiminnaltaan heilahduksenvaimentimet ja niiden tehtävä on autoa ajettaessa estää jousien aiheuttaman liikkeen jatkuminen.
Olihan niitä Sonkajärven Pahkaa, Maaningan Mahtia ja Nilsiän Nujakkkaa.
VastaaPoistaTästäkin tuli mieleen Albert Camus'n opetus: Ensimmäinen asia joka kirjailijan on opittava, on herättää lukijassa haluamansa tunteet. Aluksi se tapahtuu vahingossa, myöhemmin sen voi tehdä tarkoituksella.
Olen näet ollut huomaavani viime viikkoina monestakin yläsavolaisesta lehdestä ja Facebookista sikäläisten poliitikkojen ja julkkisten alkaneen kaivaa esille omia muistojaan muurinpohjalettujen paistamisesta!
Olisivatko kellokkaat lukeneet katkelman (s.11) ?
ad Jyrki Virolainen: Eikös kuolematon klassikko aiheesta ole Reisjärven Pilke.
VastaaPoistaMaitoauton teli pyrkii pompottalla hakkaamaan soratiehen nimismiehen kiharoita.
VastaaPoistaUrheiluseuroista jäi mainitsematta Lopen Uupuneet ja Vetelin Kuivat.
Meirän äireen tekemä kropsu on ku Himalajan vuaristo - eikä mikään pannukakku!
VastaaPoistaKropsua syödään myös Pohjois-Pohjanmaalla Ylivieskassa. Punainen hera on myös suurta herkkua siellä päin. Paikallinen erikoisuus taitaa olla myös verileivästä tehty puuro.
VastaaPoistaTulee mieleen Koskelan kattotalkoiden ilta, jolloin kraatari Halme yrittää puhua väelle naisasian tärkeydestä.
VastaaPoistaOnkohan tehty vertailu TUL:n ja SVUL:n urheiluseurojen nimien ylöskohottavuuden laadusta. TUL:n puolella taisi olla sellaisia nimiä kuten Kiila, Pallo-Toverit, Alku, Kehitys tai sitten vain Työväen Urheilijat tai Palloilijat. Mutta kuitenkin Sampoa, Mahtia, Pahkaa, Visaa, Jännettä jne. enemmän odotusarvoa sisältävää. Tuosta Pilkkeestä en ole varma. Kajo nyt kumminkin on.
Minun tuntemillani todellisilla nimismiehillä oli usein kiharoita omassakin päässä. Myös muutamalla naispuolisella apulaisnimismiehellä eli syyttäjällä.
VastaaPoista"Kyllä kaikki kropsua söis, mutta ei kukaa ohoraa leikkaasi." Näin sanottiin synnyispaikkakunnallani Kauhajoella. Siellä tunnetaan ohorakropsu ja perunakropsu. Omaan makuuni tuo perunakropsu on makoisampi. Se tuntuu maistuvan näilläkin tanterilla, joille olen päätynyt vanhempia päiviäni viettämään.
VastaaPoistaHakolan Iikkoo
Paavo Rintalan 'Sodan ja Rauhan äänissä' esiintyy
VastaaPoistaristeyksen nimenä niinkin erikoinen kuin
'Neljän Tien Risteys.'
Lieneekö vasta intelligentsia tai kartanoppineet keksineet nimen Portinhoikka?
Vielä on mainitsematta mainehikas hämeenkyröläinen uimaseura Kyröskosken Pärske. On se komiaa kun verkkatakin selässä on lyhenne KyrPä.
VastaaPoistat. Maajussi
Hitto, nyt blogi syö kommentteja. Yritän uudestaan.
VastaaPoistaKylmäsi, kun kuulin uutisista Saksan ja Venäjän satojen miljardien kauppasopimuksesta. Kukaan ei tiedä, mistä tarkkaan ottaen sovittiin, kuten ei Adolfin ja Stalinin sopimuksenkaan aikana tiedetty.
Kun Saksa ja Venäjä syleilevät toisiaan Venäjän saaapas potkii pientä Suomea sen kuin ehtii. Lapsiasialla nostatetaan tunteellissa venäläisissä suoranaista vihaa Suomea kohtaan. Ja sitten puutullit, elintarvikeselkkaus, kännykkäselkkaus, jatkuva rekkaliikenteen sabotointi jne jne. Mainilan laukauksissa käytettiin kranaatteja, nyt rahaa.
Olenko vainoharhainen, kun tunnen vilua näiden uutisten edessä?
"Sotakamreeri"
Moon Nurmoosta kotoosi ja kropsua evähänä. Teen kropsua vieläkin äiteeni ohjeen mukaan. Joskus kun kropsu uunissa kohoili komeasti, sanottiin notta emäntä on menny kropsuhun.
VastaaPoistaKatsoin linkin ja tunnistin klimppisopan Mannilan emännän klimppisopaksi. En tykännyt siitä, koska siinä oli lihaa. Paljon parempaa oli Huumoon emännän klimppisoppa, se oli makeampi, maitopohjainen.
Kyröskosken Pärske -nimistä urheiluseuraa ei liene ollut olemassa, Reisijärven Pilke sen sijaan vaikuttaa edelleen. Mutta kyllä tuossa "Kaarinan Urassa" on minusta kuitenkin enemmän hohtoa...
VastaaPoistaKyröskosken Ponsi on edelleen toimiva urheiluseura. Sen tunnetuin edustaja on kuulantyöntäjän, voimistelunopettaja Matti Yrjölä (synt. 1938). Hänen isänsä Paavo Yrjölä oli olympiavoittaja, mutta edusti muistaakseni Tampereen Pyrintöä.
VastaaPoistaPietarsaaren JaRo, maineikas Jakobstads Rostfri.
VastaaPoistaSen suomenkielinen jaos ei koskaan tainnut ottaa tulta. Olisihan se ollut holjaa kantaa verkkaria PieRu.
Muille pieni, teuvalaisille suuri oikaisu: Myrkky sijaitsee Karijoella, ei Teuvalla!
VastaaPoistaVaikka nykyinen asuinkuntani Teuva siis on myrkytön, on syntymäkotikuntani Kauhava edelleen se maailman paras paikka ja isun kropsu ja kaljavelli maailman parhaimpia ruokia.
Faari syö fiiliä farilta