Kommenteistanne

Toistaiseksi kukaan ei ole viitannut natsikortin yhteydessä argumentaatioon. Siihen ei ole viitattu, että Godwinin laki on tapana varustaa lainausmerkeillä: ”laki”. Puhe ei ole säännöstä, vaan sanonnasta – sananparresta.

Kysyin asiaa arvuutellen, kommentoiko kukaan argumentaatiota. Teen sen itse: tämä ”laki” ei sano mitään väitteen vakuuttavuudesta tai virheellisyydestä. Puhe on sen esiintymisen todennäköisyydestä. Natsikorttia vältetään aiheellisesti siksi, että se on muutamia vuosituhansia tunnettu argumentum ad hominem – sillä vihjataan: olet natsi. Onko toinen natsi vai ei on yhdentekevää. Jos kaksi tutkijaa, hetero ja homo, esittävät matemaattisen todistuksen matemaattisesta teoreemasta, suuntautuneisuudella ei ole merkitystä heidän todistuksiaan arvioitaessa. Jos joku esittää mielipiteitä käsiaseiden kantolupien rajoittamista vastaan, mielipiteen arvioinnin kannalta on yhdentekevää, onko hän ”natsi”.

Kortti kaatuu siihen, että sana ”natsi” on nimityksenä meidän maailmassamme jokseenkin sisällyksetön. Ase-esimerkissä mielipiteen esittäjän taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen on merkityksellinen asia. Ja selvästi on terveitä ja kunnollisia ihmisiä, esimerkiksi ampumaurheilun harrastajia, jotka vastustava aselupien rajoituksia.

Itse sivumennen sanoen pidän nyt työn alla olevia rajoituksia oikean suuntaisina mutta riittämättöminä. En pitäisi pahana, että pistoolilla amuuttaisiin tästedes kilpaa käyttäen heikkotehoisia ilmapistooleja. Tiedän että väkivaltarikoksissa vaarallisin ase on katkaisematon haulikko.

Esitin sievästi oikeudellisen kysymyksen ja jäin seuraamaan, miten moni on valmis ottamaan kantaa asiaan selvästi riittämättömien faktojen pohjalla. Faktoja ei ole edelleenkään riittävästi. Kun Israel on ilmoituksensa mukaan sodassa Hamasin kanssa, sillä on oikeus pysäyttää ja tarkastaa merikuljetukset epäillessään, että tulossa on sotatarvikkeita – aseita.

Merirosvouksesta epäillyn aluksen pysäyttäminen ja tarkastaminen kansainvälisillä vesillä on sallittua. Nyt Israel ei ole pelannut valttikorttiaan. Se voisi sanoa: erehdyimme. Aseita ei löytynyt. Esimerkiksi BBC:n eilisillan uutisista päätellen Israel ei itsekään uskonut aseita löytyvän. Se halusi estää humanitaarisen avun pitääkseen saarron kireänä. Se on kansainvälistä politiikkaa.

Professori Koskenniemi perusteli omaa Israelin menettelyn jyrkästi tuomitsevaa kantaansa suhteellisuusperiaatteen loukkaamisella. Tuo kansainvälisen oikeuden normi tarkoittaa, ettei alusta, jossa kukaties on aseita mutta myös siviilejä, saa muitta mutkitta ampua upoksiin. Luvatta ilmatilaan tullutta siviililentokonetta ei saa ampua alas, vaan se on pakotettava laskeutumaan. Ampuminen kohti on viimeinen keino.

Nyt ollaan sitä mieltä, että uutisten mukaan ainakin yhdeksän siviilin surmaaminen oli suhdatonta väkivaltaa. Israel vastaa tähän esittämällä erittäin epäselvän kahden minuutin videon, jossa joku huitoo kepillä. Voi olla, että jotkut huitovat rautatangoilla. Tämä oikeutti israelilaiset ilmoituksensa mukaan ampumaan ja tappamaan itsespuolustukseksi.

Kun vastakkain oli kommando-osasto ja siviilejä, argumentti ei vakuuta ainakaan minua. Jos aluksilla oli todellisia terroristeja, tuntuu oudolta, ettei heillä olisi ollut tuliaseita ja räjähteitä. Todellinen terroristi tietää, mikä häntä odottaa Israelissa.

Saatuetta on sanottu provokaatioksi. Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa. Jos se oli provokaatio, se onnistui yli odotusten. Minua kiinnostaa, miten maailman parhaisiin luettu Mossad ja aivan tavanomainen sotilastiedustelu epäonnistuivat näin pahasti. Toisaalta myös KGB oli erittäin taitava organisaatio, ja 1980-1991 se epäonnistui kerran toisensa jälkeen.

Puhe ei siis ole Israelin ja palestiinalaisten moraalista tai moraalittomuudesta. En tunne halua sellaisiin kannanottoihin. Mielestäni Suomi ja suomalaiset toimivat joskus väärin. En kirjoita siitä, kuka tekee, vaan siitä, mitä tehdään.

Hyvin heikko vasta-argumentti on viittaus maailman muuhun väkivaltaan. Viittaus Afrikan tolkuttomiin väkivaltaisuuksiin ei ole perustelu minkä tahansa muiden väkivaltaisuuksien hiljaiseen hyväksymiseen. Neuvostoliitto käytti juuri tuota perustelua mm. torpedoidessaan sairaala- ja pakolaislaivoja Itämerellä 1945. Koska oma armeija vuodatti vertaan, se sai tehdä mitä tahtoi.