Rakmaa meni rautaisesti

Yritän olla vaaraton besserwisser ja second-guesser ja välttää päivänkohtaisia aiheita, joihin luen etenkin puoluepolitiikan.

Besserwisser on henkilö, joka uskottelee tietävänsä asian paremmin kuin toinen, ja tuo mielellään tietonsa esiin. Jotkut tarkoittavata termillä ihmistä joka väittää tietävänsä asian kuin asian muita paremmin, ja räyhää siitä.

Second-guesser on ihminen, joka moittii tyyliä alkeelliseksi, kun toinen hyppää päälle pakkaavan auton edestä turvaan.

Eli Kreikan rauta.

Katainen on oikeassa ja oppositio kerää ääniä luottaen kansan vähäiseen ymmärrykseen. Rhodos pantiksi... Joku sanoi televisiossa, ettei valtionlainoista vaadita vakuuksia eikä pantteja. Tuo joku jätti sanomatta, että vakuus, josta ei voi ottaa saatavaansa, on arvoton. Tapa realisoida Rhodos tai Parthenon on nimeltään sota.

Kukaan ei ole sanonut riittävän selkeästi, ettei tässä ole kysymys eurosta eikä EU:sta. Molemmat ovat välineitä. Lusikka on ruokailuväline. Lusikan voi viskata nurkkaan. Jos sen tekee, keitto täytyy sitten juoda lautasen reunalta, jos on keittoa.

Ministerien lainapäätös on eräänlainen euron devalvointi. Se ei koidu esimerkiksi Ruotsin hyväksi, koska kruunu revalvoituu käytännössä.

Päätin lopullisesti olla pitämättä Arhinmäestä, vaikka hänessä on jotain vetoavaa. Julmistelu pankkien pelastsamisesta tarkoittaa kai, että pankkien olisi annettava kaatua. Kun pankki kaatuu, kuka kärsii? Ensimmäisinä velalliset eli esimerkiksi asuntolainan ottaneet. Konkurssin alkaminen eräännyttää saamiset. Sitä ennen tallettajat, jotka ovat kyllä yleensä nopeita nostamaan rahansa, niin kauan kuin niitä on.

Sen verran kuin yritykset kärsivät, kärsii työllisyys, eli ihmisiltä menee toimeentulo.

Keski-Euroopan pankeissa on pommi, ja sytytyslanka palaa.

Itse Erki Tuomioja sanoi, että antaa euron kaatua. En tiedä, mihin tuo ajatus viittasi. Pelkkä rahaliiton purkaminen on muutaman vuoden urakka, teknisestikin. Joku toinen sanoo, että antaa EU:n kaatua. Ajatus on kiinnostava ja houkuttelevakin, mutta purkaminen kestäisi sekin vuosia.

Jäljelle jäävä vaihtoehto on aivan selvä, ja siksi kukaan ei ole maininnut sitä: levottomuudet, mellakat, kapinat ja sitten sota. Arvaisin 30-vuotista sotaa, mutta saattaa myös syntyä pieniä tyrannivaltioita, jotka hakeutuvat esimerkiksi Venäjän suojaan tietämättä, miten heikko Venäjän talous on nimenomaan kriisin iskiessä. Valuuttaa ja talousliittoja tärkeämpi on talous.

Minua suoraan sanoen hämmästyttää yleisökyleisöjen yksimielisyys – ei apua Kreikalle. Ehkä se johtuu siitä, ettei kukaan ole uskaltanut sanoa aivan suoraan totuutta. Eduskunnassa muuan sanoi, että valinta tehdään ruton ja koleran välillä. Valinta tehdään nuhakuumeen ja ruton välillä.

Pankkien ja ennen kaikkea sijoittajien pahuudesta sopii puhua. Niiden toiminta ei parane puolustelust. Puhe on kuitenkin täsmälleen siitä samasta markkinataloudesta, jota useimmat muutoin kannattavat. Pankit ja sijoittajat toimivat optimaalisen tuoton toivossa, ja esimerkiksi Kreikka on ollut tässä mielessä järkevä lainoituskohde, varsinkin jos paperit on väärennetty taitavasti.

Mutta rahapiirien pahuudella ei ole merkitystä tässä tilanteessa, kuten ei ole palomiesten puolukannalla, kunhan letkut toimivat. Itse toivon pääseväni nyt viimein kuulemasta yllytystä kulutukseen – kreikkalaiset ovat järjestäneet itsensä tähän jamaan kuluttamaalla yli varojensa. Poliitikkojen kelvottomuus on pienempi ongelma – poliitikot voi vaihtaa, kansaa ei.