Rootos

”Soita mulle Sorpas, onneen minut vienet. / Sitten kun sä lopetat, niin minä pistän pienet. / Kerran Rootokseen taas lähden / estää ei voi kutkaan. / Täällä alla pohjan tähden / mies vain viedään putkaan.” (J.W. Vainio)

Konkurssin alettua kaikki konkurssivelallisen saatavat erääntyvät. Jos pankki menee konkurssiin, kaikki myönnetyt lainat erääntyvät takaisin maksettaviksi. Esimerkiksi asuntolainaa ei yleensä myönnetä määräajaksi, vaan vaadittaessa maksettavaksi. Velkakirjaan liitetään lyhennyssuunnitelma, jonka mukaan toimitaan. Se ei kuitenkaan sido konkurssitapauksessa.

Konkurssilaki 3 : 9 ”Konkurssisaatava, joka ei ole erääntynyt, katsotaan konkurssissa erääntyneeksi velkojan ja velallisen välisessä suhteessa.”

Käytännössä viime pankkikriisissä juuri asuntolainat järjesteltiin toisille rahalaitoksille niin että velallisen kannalta vain maksuosoite vaihtui. Tämä oli valtion välittämä ”vapaaehtoinen” järjestely. Sangen moni velallinen joutui kuitenkin tuuliajolle.

Tämän takia konkurssiin ei voi päästä muita kuin pieniä pankkeja tai osan pankeista. Tämän takia – ei hyvyyttään – Obama pelasti pankkeja veronmaksajien varoin.

Myös Suomessa 90-luvun pankkikriisi johtui todistetusti pankkien omasta holtittomuudesta. Kun huonoista liiketoimista ei rangaista, pankkimiehille tuli tuomioita hyvin vähän. Tunnen asian läpikotaisin, koska kävin läpi satoja tapauksia. Omilla rahoillaan maksamaan saatiin vain sellaiset pankinjohtajat, jotka olivat olleet törkeän huolimattomia – myöntäneet puliukoille vakuudettomia lainoja.

Velallisen rikoksista on rikoslaissa määräykset. Kuten jo sanoin, epäonnistuminen liiketoimissa ja siitä seuraava konkurssi ei ole sinänsä rikos. Velkavankeuskin poistettiin laista yli 150 vuotta sitten. Roomalaisessa 12 taulun laissa (n. 451 e.Kr.) velkojat saivat paloitella velallisen saamistensa suhteessa, mutta lihan leikkaaminen lienee lakonalaista toimintaa tällä hetkellä.

Joku juristikin näytti haksahtaneen Rhodos-esimerkissä, jonka otin puheeksi osoittaakseni, että esimerkin käyttäjät ovat joko täysin tietämättömiä tai vilpillisiä. Kommenteissa julkisoikeus ja yksityisoikeus menivät sekaisin. Suomi ei omista Suomea. Suomen valtio omistaa tosin paljon maa-alueita Suomessa. Mutta nämä ovat aivan eri asioita.

Ovat valtiot toki ostaneet ja myyneet alueita. Kuuluisa on Louisianan osto Ranskalta 15 miljoonalla frangilla 1803. Kreikka voisi siis myydä Rhodoksen valtioalueenaan, mutta luultavasti kiinteistöt (eri asia) ja rakennukset eivät ole valtion, joten ostajaa voisi olla vaikea ostaa.

Onhan Suomessakin puhuttu Karjalan ostamisesta takaisin. Olen itse ottanut jyrkästi kantaa haihatteluihin Neuvostoliiton valloittamien kiinteistöjen vaatimisesta takaisin sotaa edeltäneille omistajille. Rauhansopimuksella luovutetun alueen ostamiseen ei olisi esteitä, mutta mielestäni kauppa olisi järjetön vaikka Venäjä myisi. Ei muuten myy.

Usea kommentoija luuli, että vakuus eli pantti tai kiinnitys luovutetaan velkojalle. Erehdys. Tilanteesta on ollut aikojen alusta lainsäädäntöä, tällä hetkellä ulosottolaki. Irtain tai kiinteä omaisuus muutetaan rahaksi julkisella huutokaupalla, ja samassa yhteydessä tutkitaan, onko pantinhaltijan oikeus vahvempi kuin etuoikeutettujen saatavien, esimerkiksi työpalkkojen.

Periaatteessa menettely, jota sanottiin ennen lankeamispantiksi, on tehoton – ”saat pitää pantin, ellen maksa”. Asiasta säädetään laissa takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta ja kauppakaaressa.

Vaikea kirjoittaa kuivaa asiaa, kun maailma mullistuu. Siksi totean uutisten välittämän tiedon, että Peter O’Donnell kuoli. Viimeisin Modesty Blaise, jonka käänsin, tapahtui Kreikassa (Dead Man’s Handle). Viimeistä kirjaa (The Cobra Trap) en suomentaisi, vaikka pyydettäisiin, ja kadun sen lukemista. Siinä Modesty sairastuu syöpään ja kuolee. Ja Willie Garvin myös.