Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
4. toukokuuta 2010
Puuroa ilmalla
Olin erikoislaatuisen maalainen ja päätynyt tilapäistyöhön kustannusliikkeeseen, joka oli ollut vuosikymmeniä Boreniuksen konttorin asiakas. Pelkille yliopplaille järjestyi työtä, eikä hanketta haitannut kiinnike eli eräänlainen nepotismi. Tämä oli hyvänlaatuista nepotismia, koska nuorta väkeä tuli ja meni, eikä siitä pidetty erikoisemmin lukua.
Luulen että naishenkilö, josta sitten 1960-luvulla tuli vaimoni, oli päätynyt samaa tietä hankkimaan ansioita konttorityöstä tietosanakirjan toimituksesta.
Nepotismista kävi sekin, että osasi pukeutua, käyttäytyä ja puhua ihmisiksi. Työhönotto ei ollut varsinaisesti prosessi. Muistaakseni vaimoni palkkasi L. Arvi P. Poijärvi ulsteria riisuessaan. Hän oli riuska mies liikkeissään.
Olin alempaa keskiluokkaa – sitä suurta joukkoa, joka oli juuri ponnistamassa keskiluokkaan. Isältäni puuttui keskiluokkaisuuden sinetti, joka olisi ollut kunniallinen virka, esimerkiksi oppikoulun opettaja. Asianajaja ei ollut kunniallinen ammatti.
Tuleva vaimoni oli ylempää keskiluokkaa tai ehkä yläluokkaa, professorin tytär, jonka mielestä oli selvää, että heillä oli ollut äiti kotona ja lisäksi keittäjä ja sisäkkö. Epäilen vakavasti, että sisäköllä oli musta työasu ja se sellainen hassu tärkätty kapine hiuksissa. Kysymyksessä ei ollut vanha kulttuurisuku, mutta maan noin kymmenen kouluttava kirurgia pitivät itseään ylhäisinä ihmisinä, kuten ilmeni keskustelussa vilahtelevista nimistäkin, Brofeldt, Palmen, Ollonqvist, Krogius.
Olimme varmaan naimisissa, kun keksin kysyä, miten vaimoni oli ylimalkaan tullut katsoneeksi minuun kahdesti.
Vastaus oli: äidin tekemät voileivät.
Normaali lounas oli kaurapuuro Liukon baarissa, myyjättären mukaan maidolla, voilla tai ilmalla. Viimeksi mainittu oli siis kaurapuuroa au naturel.
Painoin silloin armeijasta tultuani 57 kiloa, ja pituutta oli 180. Ehkä sen takia, ehkä muuten vain minulla oli omat voileivät isän vanhassa salkussa, jossa oli muutoin Kivimäen – Ylöstalon Siviilioikeuden oppikirja.
Näky oli siis huvittava. Omat voileivät oli duunarin merkki. Työpaikkaruokailua ei ollut keksitty ja työpaikkajuopottelu oli vain alan miesten harraste.
Olen joskus hämmästynyt, kun olen kysymyksen johdosta joutunut sanomaan, että olin tosiaan 22-vuotiaana valmis oik. kandi, armeija käyty, ollut koko opiskeluajan töissä, puolitoista vuotta kahdeksasta neljään Mainos-TV:ssä, ja lisäksi oli vaimo ja lapsi.
Asia on näet niin, että sain kaiken tarjottimella eteeni, koska olin syntynyt -44 ja mennyt vielä kuusivuotiaana kouluun. Hyvät opettajat, oppikoulussa uusi koulutalo ja erittäin hyviä, nuoria opettajia, perässä koko ajan suuret ikäluokat, joista siis suurin oli -47 syntyneet. Yliopistolla vanhan ajan helppo meininki mutta mainiot tilat (Porthania) ja kohtuulliset ryhmäkoot, ja kaikille järjestyi heti työpaikka.
Isälläni oli ollut sama veikkausvoitto, koska hän on synyt 1921 ja oli tosi opiskelun aloittaessaan seitsemän vuoden armeijasta olosta huolimatta aika nuori, 23. Ikäluokka oli pieni; Helsingissä oli tavallisinta mennä töihin asutushallitukseen miettimään lupaavaa työpaikkaa.
Tuollaisissa oloissa oppi väkisin sosiaaliseksi ja sai samalla pelisilmää.
Tämä muistelma liittyy usein toistamaani teesiin, ettei ihmisen tarvitse olla lahjakas. Täytyy vain syntyä oikeaan aikaan. Partioleireiltä tutuista Vaasan Metsänkävijöiden Risto Bonosta, joka kuoli juuri, tuli rakennusfirman johtaja, ja Pentti Kivisestä Tukon johtaja ja poliitikko – mutta kuulemma tämä radion uusi Kivinen (s. 1961) on Pentin veljenpoikia eli vaasalaisen asianajaja Rento Kivisen pojanpoika. Näin se juuri menee.
Sitä tässä on ihmetelty, että mistä se Kemppinen kaiken ammentaa, kun lahjakashan se ei ole yhtään. Hyvä että vihdoin tiedetään.
VastaaPoistaNoista luokitteluista. Tuolloin "luokittelu" oli jotenkin selkeämpää, olihan silloin vielä aitoja työläisiäkin. Mutta miten nykyään voitaisiin vastaavasti luokittella ihmiset?
VastaaPoistaIhan hyvä kuvaus maan tavasta silloin ennen.
VastaaPoistaMutta että alempaa keskiluokkaa, vaikka perheen pää oli ihan upseeri, lentäjä, ylioppilas ja kandidaatti - ei perkele, vähintäänkin keskistä keskiluokkaa.
Puhun nyt ihmisenä, jolle jo kaivoksen työnjohtaja oli iso herra ja vankkaa keskiluokkaa valkoisine kypärineen. Insinöörit olivat jumalasta seuraavia. (No... tulinpa paljastaneeksi, miksi itsekin erehdyin lukemaan insinöörioppia, vaikka kyvyt viittavasivat toisaalle, sinne missä nyt olenkin.)
Ei edes työväki ollut mitenkään homogeenista sakkia, kuten Päätalon lukeneet tietävätkin (elleivät muuten sattuisi tietämään). Kaivoskylässä oli hieman erilainen järjestys kuin savotassa ja rakennuksilla. Pystyisin jakamaan tältä istumalta tehtaan työmiehet kymmeneen kastiin. Kypärän värikään ei kerro kaikkea.
Onkohan näitä asioita tutkittu? Koivisto?
Ja pitää valita oikeat isovanhemmat.
VastaaPoistaValintansa tehnyt Kunnaksen Ilkka
LUOKKAJAKO
VastaaPoistaMistahan tama nyt esilla oleva luokkajako on peraisin? Joku oppikirjako? Jos Kullervo Kemppinen, kaikkine ansioineen, on monta pykalaa alempaa luokkaa kun joku proffan reppana, niin...oi voi naita jakoja. Ei liene ihan tiukasti edes Marx/Engels suunnastakaan?
Kiitan seikkaperaisesta valistuksesta jo etukateen!
On se lahjakas.
VastaaPoistaMinä tiedän, että se on saanut kirjan lahjaksi.
Eräänlaisesta nepotismista minulla on eräänlaista eli laajaa kokemusta, voisi sanoa HR-slangilla 360-asteista: omakohtaista sekä esimiehessä, kolleegassa ja alaisissa nähtyä. Sitä vielä en ole ehtinyt kokea, että työskentelisin itse nepottamani kanssa.
VastaaPoistaNuorelle henkilölle sellainen on kuin uimaanopettelua kaikilla kellukkeilla. Ei huku, ja väistetään, mutta asento on väärä ja oppi tehotonta. Pahinta on, että oma täydellinen tietämättömyys siitä mitä on vain pahenee ympäristön vahtiessa, mitä tuokin luulee olevansa.
Epäilen vahvasti, ettei tällä eikä edellisellä vuosisadalla noustu yläluokkaan pelkällä professuurilla. Asiaa sekoittaa se, että monet olivat virkaan tullessaan jo valmiiksi yläluokkaa, tai nousivat siihen virkaan tultuaan harrastamalla professuurin lisäksi esimerkiksi korkealla tasoilla politiikkaa (senaatin tai valtioneuvoston jäsenyyksiä), taidetta tai -jopa - tiedettä (akateemikko kai täytyy tunnustaa ylähyllyläiseksi).
Pentti Kivinen Suomen Messujen operatiivisessa johdossa on eri syistä, mutta samalla tavalla karismaattinen kuin alaluokkainen ja kova Sean Connery keskiluokkaisten teekeksimössönäyttelijöiden joukossa.
VastaaPoistaYLHAISET
VastaaPoistaJos professori tai leikkurien kouluttaja pitaa itseaan ylhaisena ja viittaa ihmisiin, joilla
jotain sukunimia, niin eikos tallainen ole aika alhaista kastia, noin ihmisena?
Joku arkkiatri saattaa olla hyvinkin vaatimattoman ja tavallisen tuntuinen, vaikka on saanut tuollaisen yhteiskunnan tunnustuksen.
Mutta etta kurjat palkkamiehet kayttaytyvat noin, niin se kai on syvalta... sielta.
Ad Omnia: - noisa kirurgeista vielä se, että mainitsemani sukupolvi pystyi yksityispraktiikan ja sairaalan yksityispotilaiden turvin ostamaan henkilöauton käteisellä (Rover). Lisäksi mainitsemistani muutamilla, kuten apellani, oli varaa suhtautua suurehkon kaupungin silmäntekeviin hyväntahtoisesti toimittuaan keskussotilassairalan ylilääkärinä ja sen jälkeen samassa asemassa yleisessä sairaalassa ja sitä seuranneessa keskussairaalassa. Puukolla parantaminen oli konkreettista vallankäyttöä.
VastaaPoistaTosin Tampereen todellinen yläluokka koostui muutamasta ruotsinkielisestä suvusta, jotka omistivat ne tehtaat siinä kosken rannalla.
Ad Rienzi: - juristien hyvänlaatuinen nepotismi näkyi minun aikanani auskultointipaikoissa.
VastaaPoistaLisäisin havainnon, jonka tunnen - KKO:n esittelijöiden nimittäminen jäseniksi loppui kuin seinään 90-luvun alussa. Takkusen Eerokin sortui vain Helsingin KäO:n laamanniksi, vaikka isä oli OikN. Jono pantiin minun kohdaltani poikki. Suunnilleen samanikäisistä Möller oli hankkinut oikeita ansioita kihlakunnantuomarina ja Raulos lainvalmisteluosastolla.
Kierrätyspisteenä toimi Helsingin HO.
Tämä oli yksi tosi tarpeellisista uudistuksista, joka saatiin toimimaan. Minunkin pitäisi oikeastaan olla siellä esittelijäneuvoksena tänäkin päivänä - tuo korkeapalkkainen virka oli henkilöille, jotka olivat päässeet taloon muta joista ei ollut jäseniksi.
Ad Omnia: - kun isäni ja äitini kummminkin lukevat tämän, täsmennän että puuromuisto oli alkuvuodelta 1964, jolloin isäni, sukunsa ensimmäinen ylioppilas, oli juuri muuttanut Helsinkiin. Jo muutamia vuosia myöhemmin eli suunnilleen itse valmistuessani 1967 käsitin hänen jo olevan akkreditoitu juristi, ja myös Linkolan veljesten kiroamaa eräretkeilyä oli alettu arvostaa.
VastaaPoistaSopivalla syntymaajalla on merkitysta tietavat astrologit. Siksikohan tyttareni syntymatodistukseen on merkitty syntympaivan lisaksi kellonaika, kuun vaihe ja vuoden elain.
VastaaPoistaNoista sopivista suvuista ja arvostuksista opittiin jo lapsena Musta-Pekka -pelikorteista. Sielta loytyivat mm. kapteeni Kalpa, sotilas ja poikansa taisi olla Kunto Kalpa.
Isa Kemppisen ansiosta Lapin reissut tehtiin kolmeen kertaan. Ensimmaisen kerran suunnitellessa kirjojan lukien ja karttaa ja paivamatkoja pohtien, toisen kerraan sitten kiveliossa ja kolmannen kerran perheiden ja ystavien kanssa diakuvia katsellen kotona. Kiitos siita Kaunialaan.
Matkaviestimen aaresta
Frank
"Hyvät opettajat, oppikoulussa uusi koulutalo ja erittäin hyviä, nuoria opettajia,"
VastaaPoistaSeurattuani jo vuosien ajan Kemppisen yleisesti sivistävää blogia olen huomannut sen valitettavan tosiasian, että K rinnastaa useimmiten opettajan "hyvyyden" ja nuoruuden keskenään.
Ja samalla hän suhtautuu kokeneisiin ja vanhempiin opettajiin alentuvasti vähätellen. Veto.
Olisi hauska kuulla, mikä Jukka Kemppinen oikeasti haluaisi / olisi halunnut olla.
VastaaPoistaKun arvoisa blogisti itse sivusi asiaaa kommentissaan , niin : Tampereen kaupungin todella simppeli ja vain aavistuksen kärjistetty sosioekonomispoliittinen profiili oli aikojen alusta aina 1970-luvun loppuun seuraava:
VastaaPoistaPispalassa asuivat kommunistit.
Tempon talossa kokoomuslaiset.
Pyynikillä muutama ruotsinkielinen.
Muuten oltiin demareita kaikki.
ad Tapani : Kyllä,Koivisto !
VastaaPoistaMauno Koivisto :
"Sosiaaliset suhteet Turun satamassa"
Tampereella oli yksi ruotsinkielisen omistuksen keskittymä koskenrannan lisäksi Epilässä : Winterin väritehdas ja suuri , pahalle (rahalle) haiseva nahkatehdas.
VastaaPoistaLisätietoa aiheesta Carola Sandbackan tuotannossa.
Onhan 90-luvun alun jälkeen - tietenkin ko. "alku" on venyvä käsite - monta esittelijäneuvosta nimitetty KKO:n jäseniksi, ilman sanottavampaa muuta kokemusta:
VastaaPoistaRiitta Suhonen 1990, Kati Hidén 1993, Kari Kitunen 1997 ja vielä 2000-luvulla vielä Jukka Sippo (2007). Ei näillä kellään ollut juuri muuta mainittavampaa kokemusta KKO:n ulkopuolisesta maailmasta, Kitusella eniten, mutta Suhosella ja Hidénillä ei juuri mitään.
G. Möller oli/on muuten myös pitkäaikainen lainsäädäntöneuvos, huomattavan paljon kauemmin kuin esim. Kari Raulos, vt. professori ja vaikka mitä.
Ad Catulux: - kiistän jyrkästi. En viitsi yleensä nimetä henkilöitä, mutta minuun vaikuttivat oppikoulussa voimakkaimmin ruotsia opettanut Kajanto ja historiaa opettanut Miettinen, jotka olivat opettaneet jo äitiäni.
VastaaPoistaEn osaa hahmottaa opettajan kykyä nuoruus - vanhuus -akselilla.
Ad Anonyymi - ajattelin Tampellaa ja J. Nykoppia. Ja asui siellä Hämeenpuiston varrella varakasta ruotsinkielistä teollisuusväkeä. Nahkatehdas on siis Klingental
VastaaPoistaAd Anonyymi: - En tunne Sippoa. Suhonen ja Hidén olivat minua vanhempia virkaiässä. Vaikka he ovat päteviä juristeja, nimityksiin saattoi vaikuttaa myös naiskiintiön täydentäminen. Mielenkiintoinen pari muuten - tietääkseni Riitalla ei ollut mitään tavnaomaisia kontakteja, mutta Katilla sitäkin enemmän - isä oikeuskansleri ja aviomies Mikael H. (ja poika B & K:n leivissä).
VastaaPoistaAd Omnia: - aina kun asia tulee puheeksi, yritän muistuttaa, että KKO:n jäsenten sosioekonominen tausta oli (1991) hurjasti alempi kuin Turun HO:n neuvosten. Puolet ensimmäisen polven ylioppilaita ja tavallisin perhetausta isä rautatieläinen tai käsityöläinen.
VastaaPoistaMinun aikanani joku Sakari Sohlberg (valloittavan ystävällinen herra) oli poikkeus rikkaan teollisuussuvun jäsenenä. Ruotsinkielistä kermaa edusti ehkä Å. Kuhlefelt.
JK: "Koulu oli aivan tavallinen, ehkä paremmanpuoleinen yhteiskoulu maaseutupaikkakunnalla, kiitos muun muassa sen, että uuden koulurakennuksen houkuttelemana saatiin paljon nuoria, päteviä opettajia, vanhojen ja pätevien rinnalle."
VastaaPoistaTämä vanha tekstin pätkä oli mielessäni. Luin sarkasmia viimeisten rivien välissä; mutta ehkä luin sitten väärin.
Täällä peruskoulun laulumailla on välillä raskasta katsella, miten nykyiset, oikeutensa tietävät vanhemmat, pompottelevat nuoria opettajia; jotka painavat duunia niska limassa tunneista välittämättä. Sellainen harmittaa.
Ainoa lääke tällaisen pompottelun poistamiseen on iän ja kokemuksen tuoma auktoriteetti, joita nuorilla opettajaplantuilla ei vielä ole.
Vanhojen karttakepin heiluttajien on varottava sitten kaikki voittavaa kyynisyyttä, joka uhkaa madon lailla syödä työstä ja arjesta kaiken ilon. Siinäpäs, kas, haastetta.
Oli huono ratkaisu syntyä 1983. Jos itseänsä polttomoottorilla kuljettaa, ei voi enää verhoutua tuhannen kilon teräsrakenteeseen, kuten Teillä 1900-luvulla täysi-ikäisillä (sekä "kermalla" että "pohjasakalla") oli tapana. Lisääntyminen on täysin naurettava ajatus. Kaupungin luonnontilassa kukin on vapaa yrittämään — voi runnoa itseään menestyjien joukkoon, jos haluaa ja pystyy tulkitsemaan kaikki oman organismin ulkopuoliset arvot illuusioksi.
VastaaPoistaNyt täytyy pyrkiä periferiaan rakentamaan jonkinlaisia prosesseja (ei enää projekteja). Mutta kuka opettaisi miten ruokaa kasvatetaan?
Kustu Möller on nyt muuten töissä Krogeruksella -neuvotteleva lakimies tai jotain.
VastaaPoistaP.Kivinen oli nuorena vaasalaisena pankkimiehenä 60-luvulla järjestämässä koulussamme taloustietokisaa, jossa en menestynyt. Hän taisi ehtiä johtaa Tukoa Sörnäisten uudesta pääkonttoristakin, jossa veljeni nyt työskentelee virastossa - kuinka sattuikaan.
VastaaPoistaIsästään lakimies ja kunnallispoliitikko Rento Kivisestä kuuli Vaasanseudulla aikoinaan paljon.
Samoin YLE:n uuden pomon isästä M. Kivisestä, joka on biologianopettaja koulutukseltaan, vaikka työskenteli muistaakseni mm Finlandia-talon johtajana.
Ad Riku K: - olen aidosti tyytyväinen omaksumaamme sävyyn, ja tarkoitan nyt lähes kaikkia kommentoijia. Sinäkään et täsmentänyt, miten siellä Tukossa aikoinaan kävi.
VastaaPoistaJotenkin tulee halu mainita nimeltä puheena olleiden lisäksi kaksi merkittävää asianajajaa Pohjanmaalta, Eero Takala, joka monien ihmeeksi nimitettiin korkeimpaan oikeuteen ja menestyi siellä erinomaisesti, ja Jaakko Talvitie, joka oli maakunnallinen merkkihenkilö. Molemmat herra muuten sodasta kärsineitä - Talvitie invalidi ja Takala yksi harvoja Viipurinlahden Teikarin saaresta kesällä -44 hengissä (haavoittuneena) selvinneistä.
Kiitos J.K. , B(m)W!
VastaaPoistaNoista vanhoista virkamiehistä ja tuomareista...
VastaaPoistaEi niillä olisi mitään saumaa nykyään. Koulutuspaikoista on niin kova kilpailu. Ei enää riitä se, että osaa tilata pitsaa ja kirjoittaa nimensä vekseliin kuten ennen. Tai ei ennen ollut pitsaa, mutta jotain muuta viljatuotetta.