Tuhkaa, ei timantteja

Islantilaiset eivät ole toistaiseksi ilmoittaneet, että ellette maksa heidän velkojaan , he eivät sammuta tulivuortaan.

Heillä on ikäviä kokemuksia. Laki (lakagir) aiheutti suunnatonta välillistä tuhoa 1780-luvulla, mutta tapaus on samalla tavalla ammattilaisten ja harrastajien yksityistä tietoa kuin Indonesian Krakatoa ja Tambora 1800-luvulla tai Thera eli Santorini antiikin hämärissä. Toba-tulivuoresta ja katastrofiteoriasta olen kirjoittanut tässä blogissa. Uuden teorian mukaan muun muassa ihmiset – eivät enää kädelliset – uhkasivat kuolla yhdettömiin 60 000 – 70 000 vuotta sitten.

Sitä vastoin olemme nyt kaikki saaneet ilmaisen oppitunnin informaatiososiologiasta tai sosiologiasta – nimellä ei ole väliä. Kaikissa medioissa olleet graafit lentoreiteistä ja tiedot jumiin jääneiden matkustajien lukumäärästä osoittavat joillekin harvoille jumalien tai ihmisten jumalattoman menon seurauksia, mutta useimmille globalisaation suuria ongelmia. Ja globalisaatio ja ilmastonmuutos ovat saman ilmiöryhmän eri puolia.

Yhteiskunnallinen rakennemuutos, se joka on tapahtunut mm. minun elinaikanani, on VEI-luokkaa 6 tai 7 eli verrattavissa niin sanottuihin supertulivuoriin. Purkausta emme ole nähneet, seuraukset kyllä.

Helpoin tapa kirjoittaa pääkirjoitus tai kolumni on voivotella nykymaailman haavoittuvuutta ja päätellä sen jälkeen, että koska tällaiseen ei kukaan voinut varautua, asialle ei tarvitse myöskään tehdä mitään.

Väkivaltaisia luonnonmullistuksia on ollut aina. Niitä osataan kyllä pelätä. Moni odottaa, että paha saa palkkansa ja San Francisco tai Santa Barbara lohkeaa mereen. Se on täysin mahdollista. Siinä menee sitten Piilaakso mukana.

Meillä on nykyisin sekä etätyötä että etäpääomaa. On myös etäsotia ja lähiongelmia, sellaisia kuin nopeasti loppuva makea vesi.

Toivo on aivan liian hurskas, mutta esitettäköön silti. Ongelmiin ja epäkohtiin on helppo puuttua, jos ne ovat hyvin määriteltyjä ja sopivan kokoisia. Kun ongelma on suuri, kukaan ei edes näe sitä.

Suomessa kukaan ei halua olla todella ilkeä. Nykyhetken ongelmasta olisi saanut perjantaina valokuvan. Turvatarkastajien työnseisaus tyhjällä lentoaasemalla. Turva on hyhvä asia ja työtaisteluja sanotaan jostain syystä perusoikeuksiksi, joten sanotaan vain. Lentoasemakin tarvitaan, ainakin lentorahtiin ja esimerkiksi katastrofiapuun, vaikka turhanaikainen matkusteleminen kiireesti kiellettäisiin.

Minun oli määrä sivuta jälleen kerran liikkeenjohtoa ja ottaa jälleen kerran esimerkkejä sodistamme, mutta ei tuo liene erikoisen tähdellistä nyt. Olisin kuitenkin vain päätynyt sanomaan, että ydinpommit puolin ja toisin ja mannerteväliset ohjukset vaikuttivat esimerkiksi Suomen sotilaalliseen ja siis taloudelliseen asemaan ratkaisevasti.

Miksi kukaan ei huomaa, että aina kun Neuvostoliitto kiristi otettaan meistä, kuten 1962 ja 1973, talous lähti menemään päin helvettiä, mutta toisaalta neuvostomarkkinoiden katoaminen, joka ei ollut mitään politiikkaa, oli melkein täystuho.

Suomen herroihin ei ole mitään syytä luottaa. He (me) olemme kasvaneet tykkien, tautien ja teräksen maailmassa.

Nyt meillä on informaatiotalous, joka tekee mahdolliseksi senkin, että ilmatila suljetaan ilmeisen oikein havaintojen ja tietojen perusteella. Yhteiskuntamallia nimitetään verkkoyhteiskunnaksi.

Luonnonmullistus antaa madhdollisuuden karistaa verkkoyhteiskunnan käsitteestä siihen kertyneen lievän positiivisen sävyn. Se on toteamus rakenteesta, ei sinänsä hyvä eikä paha, tai jos jompaakumpaa, niin sitten paha.