Nastalla seinään

Pankaa tämä nastalla seinään. Ihmisen turva hallituksia, yrityksiä ja toisia ihmisiä vastaan johdetaan kahdesta paperista, joiden nimistä ja nimityksistä on sekaannusta, vaikka ne kuuluisivat oikeastan peruskoulun ala-asteen oppimäärään.

Perusoikeudet ja perusvapaudet ovat eri asioita. Oikeus on ”right” ja vapaus on ”liberty”.

Perusoikeudet luetaan nyt ”perusoikeuskirjasta”, joka tarkoittaa ”Lissabonin sopimusta” eli EUROOPAN UNIONIN PERUSOIKEUSKIRJAA (2000/C 364/01).


Yksi näistä oikeuksista on sananvapaus.


Perusvapaudet luetaan ”Rooman sopimuksista”. Niiden jäljittäminen on työlästä, koska nykyisen Euroopan Unionin taustalla on Euroopan yhteisöt, ETA (EEC) ynnä muuta.


Nyt Euroopan Unioni on oikeushenkilö, ja me olemme EU:n kansalaisia. EU:n perusvapauksia on ihmisten, työvoiman, palvelujan ja pääoman vapaa liikkuvuus.
Tämä koskee EU:n aluetta eli sisämarkkinoita.

Alkujaan aivan erillinen Euroopan neuvosto laati ihmisoikeussopimuksen, ja siihen on nyt sitoutunut myös itse EU. Euroopan ihmisoikeussopimuksen löytää suomeksi verkosta haulla SK:439A/1990. ”SK” on Säädöskokoelma. Mukana on sopimusteksti. Lissabonin sopimuksen johdosta tehdyt muutokset on sisällytetty Suomen lainsäädäntöön asetuksella 67/2009. Esimerkiksi Finlexissä tämän asetuksen yhteydessä on laajahko liite sopimuksen muutetusta tekstistä.

Eri lähteiden erilaiset perusoikeudet törmäävät toisiinsa. Kuuluisa oikeustapaus tulkitsi, että tekijänoikeus voittaa tietyissä tilanteissa sananvapauden. Tekijänoikeus on omistusoikeuden tavoin suojattu ja osa perusvapauksia, kun taas sananvapaus on perusoikeus.

Sananvapaus on käsitteiden tasolla ”sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus”. Edellinen on oikeus jakaa tietoa, jälkimmäinen oikeus vastaanottaa tietoa.

Asiasta on kaksi hyvää kirjaa, Mikko Hoikan vuodessa hiukan vanhentunut ”Sananvapaus EU:n oikeudessa” ja Tuomas Myllyn ”Intellectual Property and Ewuropean Constitutional Law”. Molemmat ovat vaikeita, spesialistien kirjoja. Työ ei lopu. En jaksa uskoa, että edes KKO ja KHO olisivat tilanteen tasalla, varsinkin kun media ja viihdeteollisuus suoltavat yksipuolista tietoa hurjalla voimalla.

Sananvapaus ei sisällä sellaista ajatusta, että se koskisi vain ”omaa tietoa”. Sananvapaus antaa oikeuden käyttää myös toisten kehttiämiä ajatuksia, omiin yhdistellen.

EU:n ja Euroopan neuvoston lisäksi kansallisilla laeilla on suuri merkitys. Joskus puhutaan kansallisesta valtiosääntöperinteestä. Meillä sananvapauden merkitys perusoikeutena näyttäisi olevan kasvamassa.

Suomessa yhteisöillä ei ole ihmisoikeuksia eikä varsinkaan kunniaa. Eräissä EU-maissa tilanne on toinen. Yhteisön kunnian loukkaaminen voi johtaa suuriinkin vahingonkorvauksiin. Skandinaviassa tällaisia ilmiöitä on pidetty liikekilpailun epäkohtina ja nimityksenä on käytetty ”sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa”.

Asia ei ole pieni. Isokin yhtiö pelkää ”brand bashingiä” eli tavaramerkin mukilointia. Sosiaalinen media on tuonut bloggereiden rinnalle Facebookin, Twitterin ja vastaavien käyttäjät. On tapauksia, jossa ”badvocate” on todellisuudessa kilpailijan leivissä. General Motors ja useat lentoyhtiöt ovat jo saaneet enemmän kuin osansa. Suomalaisen ajattelutavan mukaan tuollainen voisi olla sananvapauden väärinkäyttämistä, mutta tuskin sinänsä rangaistavaa.

Näissä asioissa riittää tutkimista – kun keitokseen lisätään sekin tosiasia, että patentti, jolla suojataan teknologiaa, on kirjoitusta. Patenttisuojan määräävät patenttikirjasta ilmenevät patenttivaatimukset.