Oikeutta rahalla

Päivän lehti kertoo maksullisista asiantuntijalausunnoista, joita käytetään oikeudenkäynneissä.

Kirjoitus herättää kysymyksen, saako oikeutta rahalla. Vastaus on: saa. Kirjoitus herättää toisen kysymyksen: saako oikeutta vain rahalla. Vastaus: näin asia ei ole.

Asiallinen tieto ei ole kovin suosittua, koska se on ikävystyttävää ja vaikeatajuista. Kun vastaaja, esimerkiksi minä, sanoo että toisaalta ja toisaalta, reipas lukija ajattelee, että taas se valehtelee.

Eräissä oikeudenkäynneissä asiantuntijalausunto – maksullinen – on välttämätön. Koska lausuntoja on hankittu ja käytetty ainakin sata vuotta, valtion kustantamaa järjestelmää ei ole. Kun riidellään esimerkiksi tietokoneohjelmasta tai lääkepatentista, jopa maksulliset asiantuntijat ovat saanta saannissa. Työ vaatii suurta teoreettista ja käytännöllistä kokemusta ja on asiantuntijan kannalta turhauttavaa, vaikka palkkio olisi hyvä.

Tuomioistuimelle noissa lausunnoissa on ongelma: teknisen alan asiantuntijat tuntevat kovaa kiusausta luisua arvioida todistustosiasioita, joka eivät kuulu heille.

Toinen kiusa on kaksi lausuntoa, yksi kummaltakin osapuolelta, maan johtavilta asiantuntijoilta, ja täysin vastakkainen lopputulos. Puhuakseni vainajista B. Godenhielm ja Y.J. Hakulinen olivat kovia antamaan lausuntoja patenttiasioissa, ja ennen heitä T.M. Kivimäki.

Kolmas kiusa: tuomioistuinten musta lista. Osa professoreista – myös Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan – kirjoittaa ylihintaisia ja laadullisesti kelvottomia papereita. Jotkut asianajajat luulevat, ettei tuomioistuin tiedä. Kyllä se tietää.

Oilen nähnyt oikeudellisia lausuntoja, joista on laskutettu 500 euroa liuskalta, vaikka niissä on vain referoitu pöytäkirjoja ja lopussa on virheelllinen johtopäätös.

Oikeudellinen lausunto voi olla tuomioistuimelle hyvin tärkeä. Mieleen tulee rembursseja ja muita kansainvälisiä maksuja koskenut juttu, jota koskevaa tietoa (siis finanssialan käytäntöjä) ei tahdo löytyä kirjoistakaan.

Asiantuntijan (ballistiikka, farmakologia, lääketiede) voi haastaa todistajaksi oikeuteen, jolloin hän saa tyytyä suhteellisen normaaliin palkkioon. Olen itse ollut kertomassa sopimuskäytännöistä. Silloin asiantuntija selvittää tosiasioita eli todistaa. Tämä ei oikein toimi tilanteissa, joissa asia on vaikea vain suullisesti esitettäväksi.

Tyhmät tuomarit toistelivat: jura novit curia (oikeus tuntee lain). Kyllä oikeusjärjestys on täynnä sääntöjä, joiden soveltaminen on ongelmallista. Tulkitsen siten, että toisin kuin oikeustosiasioissa oikeussäännön selvittämättä jääminen ei periaatteessa voi koitua asianosaisen vahingoksi. Tuomioistuin tuntee ja ellei tunne, selvittää.

Nimimerkki Herkko Hietanen lisäsi Harvardista käsin tärkeän näkökohdan: jenkeissä lausunnot on toimitettava vastapuolen tietoon ajoissa, jotta niihin voisi vastata. Suomessa lausunto voi päätyä vastapuolelle vasta silloin, kun sitä ei voi enää kommentoida. Se on väärin. Myönnän olleeni tekijä ja uhri: joskus oikeudellinen lausunto selvittää asian. Kun näin on, muidenkin kuin hyvien asianajajien pitäisi toimittaa paperit etukäteen vastapuolelle.

Kun kerran Virolainen mainitsi lausunnoistaan, lienee minunkin pakko kertoa katkera totuus. Viimeksi kuluneet kymmenen vuotta olen kieltäytynyt lausuntopyynnöistä. Yhden kerran teimme oppilaitteni kanssa - nyt tohtoreita joka sorkka – ilmaiseksi (pro bono) lausunnon tekijänoikeusjuttuun, jossa vastaajalla oli maksuton oikeudenkäynti. Tuntui hyvältä nähdä kokoamiaan argumentteja tuomioistuimen ratkaisun perusteluissa.

Olen laatinut oikeudellisia selvityksiä yksityisille ja viranomaisille. Avunhuutoihin en vastaa enkä keskustele oikeudellisista ongelmista puhelimessa, sähköpostissa tai muussa. Eli turha ottaa yhteyttä. Joskus olen onnistunut selvityksissäni – riita on sovittu.