No sex!

Olen suunnitellut kuvasta ilmenevän merkin uudelle kansainväliselle järjestölle. Merkin tarkoituksena on ilmmoittaa, ettei sen kantaja hyväksy Tiger Woodsia eikä seksia missään muodossa, ei esiaviollisena, aviollisena eikä jälkiaviollisena. Myös papereihin sekaantumisesta tulee nyt rangaistava teko.

Kansanterveyslaitos on ihastunut ajatuksesta. Viranomaiset valmistautuvat luomaan silmälläpito- ja rangaistusjärjestelmän. Korkeakoulut kehittävät seksidetektoreita. Paavi ja kardinaalikollegio ovat taputtaneet kämmenensä rakoille. Arvattavalta taholta on huomautettu, että pederastia on vain väkivaltaa, jolla ei ole tekemistä seksin kanssa. Kielto ei siis koske sitä.

Polyteknikkojen kuoron vetonaula, teekkarilaulu ”Tupakki, whisky ja villit naiset” kielletään. Laulamisesta tulee kuuden kuukauden ehoton vankeusrangaistus, hyräilemisestä ehdollinen.

Näillä keinoin seksuaalinen ahdistelu ja seksuaalirikokset saadaan kerralla kuriin.

Golf on herrasmiesten peli, sanoi televisio, ja herrasmiehet eivät harrasta seksiä. Vaaleatukkainen nainen sanoi leuka järkähtäen:” Woods on peto! Hän on pettänyt vaimoaan!” Sitä katsoessa ei varmaan pysynyt monikaan silmä kuivana. Miten totta!

Jo Bill Clintonin aikana kävi selväksi, että amerikkalaisille kikkelileikit merkitsevät enemmän kuin esimerkiksi uhkaava ydinaseisku tai pankkijärjestelmän romahtaminen. Presidentti pannaan suuren valamiehistön eteen miettimään tekosiaan, ja muu hallinto saa luvan odottaa.

Moni henkilö, muistettavasti Geore Orwell esseessään, on pohtinut, miten suvaita suvaitsemattomuutta. Onni että tuo harmillinen kysymys on nyt ratkaistu. Kielletään suvaitsevaisuus.


Seksi keksittiin 1960-luvulla. Muistan elävästi, miten arkkipiispa ja Margit Borg-Sundstgröm alkoivat lyödä hätärumpua asiasta. Oikeuskansleri Olavi Honka oli havainnut tämän uuden, kaamean ilmiön jo erään romaanin yhteydessä.

Aikaisemmin elämä oli sujunut siveellisen puhtauden merkeissä. Talvi- ja jatkosodan ajalta ei ole raportoitu ainottakaan haureus- tai huoruustapausta. Paavo Rintala uskotteli sellaista ja sai ympäri korviaan, mokoma. Hänhän sepitti valheen, että nuori sissiluutnantti olisi ollut kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta.

Ennen sotia ajattelutapa oli terve. Tätini ja muistaakseni äitini kertoivat sellaistakin, että Sahan Manta oli saanut päähänsä paikkakunnalla mainitun henkilön osoittauduttua sopivaksi aviolliseksi kohteeksi, että ”kyllä minä tuon Oillin otan.”

Toiset naiset olivat neuvoneet, että vihillä käymisen ohella asiaan saattoi liittyä muutakin. Mantalle oli annattu ohjausta asiasta.

Kertojat olivat käsittäneet, että selvitys sisälsi Mantalle uusia ja hämmästyttäviä asioita.

Mutta kihlat ostettiin ja sitten käytiin vihillä.

Yleisesti todettiin, että hanke oli saatu satamaan ja nuori pari, joka siis ei ollut varsinaisesti enää nuori, mutta pari kumminkin, eleli sitten sopuisasti, mitä nyt korkeintaan hellanrenkaat ja kattilankanneta joskus lentelivät.

Neuvonantajina ja naittajina toimineen naisihmiset eivät malttaneet olla kysäisemättä nuoren rouva käsitystä kokemastaan. Se saatiin:

”Kyllä oli sottaista hommaa.”