Kommentoin kommentteja

Minustakin holokaustin kieltäminen eli väittäminen valheeksi on outo ja hankala rikos.

Kun asia tulee esille vähän väliä, kirjoitan tähän muutamia näkökohtia asiasta. Ne eivät ole tyhjentäviä, mutta niistä voi olla hyötyä.

Ensinnäkin Suomessa on ollut yli 100 vuotta valtiollisena rikoksena rangaistavaa vaarantaa kansallinen turvallisuus. Nykyisen rikoslain mukaan enin rangaistus sotaan yllyttämisestä on kymmenen vuotta. Siis vakavasti otettava kampanja tunnuksella ”hyökätään Venäjälle ja otetaan Karjala takaisin” on rangaistava teko. Samoin on iskulause ”Venäjän olisi kiireesti tuhottava ohjusiskulla valtioneuvosto ja eduskunta”.

Säädöksillä on taustansa. Tuon tyyppisiä mielipiteitä levitettiin 1918-1939 suuntaan ja toiseen. Yllyttäminen joukkotuhontaan ja kansanmurhaan on rikos: ”surmataan savolaiset” on rikollinen hanke.

Ennen kuin kiirehdimme julistamaan mielettömäksi Saksan ja Itävallan rikoslakien säädöksen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on syytä palauttaa mieleen, että etenkin näissä maissa natsirikosten käsittely on ollut iso urakka.

Henkilökohtaisesti, suomalaisena juristina, pidän vieraana minkä tahansa menneisyyttä koskevan mielipiteen julistamista rangaistavaksi. Venäjällä esiintyy jatkuvasti sellaisia puheita, että esimerkiksi halventavat väitteet Stalinin menettelystä esimerkiksi Suomea kohtaan 1939-1940 ansaitsisivat ankaran rangaistuksen. Samoin on kohistu siitä, että Suomessa väitetään sankarillisten neuvostopartisaanien surmanneen siviilejä...

Tämä menneisyyden hallinta on ajankohtainen ja mahdollisesti vaarallinen aihe Suomenlahden eteläpuolella.

Silti intän, että niin kauan kuin vain puhutaan, asia ei sovi tuomioistuimille. Mutta virolaisia, saksalaisia ja muita en mene neuvomaan.

Wikipediasta voi poimia hakusanalla ”Holocaust denial” tuoreitakin esimerkkejä mm. eräiden arabivaltaioiden merkittävien poliitikkojen julkisista puheista, joissa väitetään, että Auschwitz oli pesula ja kylpylä, ja että puheet juutalaisten surmaamisesta väitetyssä keskitysleirissä ovat juutalaisten keksimiä valheita.

Hieman yllättävämmät maat, kuten esimerkiksi Ranska ja Belgia, ovat päätyneet holpokaustien kiistämisen krimalisointiin toista tietä. Nürnbergin tuomioistuimessa annettiin kuolemantuomioita juutalaisten joukkotuhonnasta. Siten henkilö, joka julkisesti joukkotiedotusvälineessä vähättelee, arkipäiväistää tai vääristelee tuossa tuomiossa todistetuiksi ja tapahtuneiksi katsottuja asioita, väittää että ranskalaiset, englantilaiset ja amerikkalaiset tuomarit syyllistyivät maailmanhistorian hirvittävimpään oikeusmurhaan.

Monissa maissa ”contempt of court” eli tuomioistuimen halventaminen on sinänsä rangaistava teko – Suomessa oikeastaan ei, koska onneksi erittäin vähälle käytölle jäänyt ”julkisen viranomaisen julkinen halventaminen” on poistettu rikoslaista.

Mielestäni nämä kiistämislait eivät oikeastaan koske historiallisen seikan totena tai valheena pitämistä, vaan lainkäyttöä. Lisäksi ne ovat lähellä syrjintäkieltoja.

Suomessa syrjintä koskee tekoja tai puheita tässä ja nyt.On rangaistavaa väittää julkisessa tilaisuudessa esimerkiksi että mustaihoiset ovat synnynnä-isesti eläimellisempiä kuin valkoihoiset ja heidän ihmisoikeuksiaan olisi rajoitettava. Minä hylkäisin syytteen, jos rangaistusta vaadittaisiin väitteestä ”oli oikein että juutalaisia surmattiin”. Muistaakseni Raamatussa sanotaan, että oli oikein että filistealaiset saivat kolkon kohtalon – ja monet muut kansanryhmät. Joku toinen juristi voisi olla eri mieltä. Väitteen ”juutalaisten (ja monien muiden ryhmien) surmaamista on liioiteltu tai sitä ei koskaan tapahtunut hylkäisin lausumalla, ettei asia kuulu yleisen tuomioistuimen ratkaistaviin, ja viittaisin legaliteettiperiaatteeseen – teon on oltava selvästi lain kieltämä, jotta siitä voitaisiin rangaista.