Arvoisa Nokia

HIITin ubicomp-kirjasemme lienee jo arkistoitu pysyvästi. Poliitikot kehittivät asialle – pervasiiviseen laskentaan perustiville palveluille – ihan hyvän nimityksen ”arjen tietoyhteiskunta”, joka samalla antoi verukkeen lakata ajattelemata asiaa.

Joku äijä kävi eilen tarkastamassa ja vaihtamassa vaahtosammuttimet. Keksin innovaation, jonka täten jätän Nokian ja sen kilpailijoiden vapaasti toteutettavaksi.

Palovaroitin on pakollinen ja teknisesti juuri niin huono kuin voi kuvitella. Jopa paristo on harvinaisen hankala yhdeksänvolttinen. On uskaliasta jättää henkensä sellaisen varaan.

Miksi ei litettäisi kännykkään ja televisioon laitteen omaa pilottivirtaa käyttävää sensoria häkä- ja palokaasujen tunnistamiseen?

Ja miksi jääkaapeissa tai liesissä ei ole sellaista kosteusmittaria, joka löisi sulun kiinni, kun vettä tulee liian nopeasti ja paljon eli siis putki juoksuttaa vedet lattialle?

En ole asiantuntija, mutta luulen, ettei tekniikka tee tenää. Valmistajat vain ovat niin innostuneita kehittämään ”myönteisiä” matopelejä, ettei ikävien sovellusten uskota myyvän. Liikesensorit ja laajemminkin kiinteistöjen vahtimiseen tarvittavat vekottimet ovat kehittyneitä ja halpoja, koska murtovaras on hauska ajatus ja amerikkalainen ajatus, että varasta saisi muka lyödä kirveellä päähän, innostaa ostajia. Arvaan että seuraavaksi näen Bilteman luettelossa kauko-ohjattavat ketunraudat. Katso asiasta lähemmin Peckinpah, ”Olkikoirat”, jossa ne raudat tosin oli suunniteltu salametsästäjän pyydystämiseen.

Kuluttaja-lehti – eikö tästä voisi hiukan meluta? Tuli, vesi, ilma ja maa olivat kreikkalaisten neljä peruselementtiä, joista kaikki olevainen koostui. Nykyisin ne ovat neljä perusvaaraa kotona ja työpaikalla.

Tulesta ja vedestä mainittiin jo. Ilmalla tarkoitan epäpuhtauksia, esimerkiksi allergisoivaa pölyä. Maalla tarkoitan raskashiukkasia. Älypöly on sitten eri asia, josta ei ole tänään puhe (smart dust – ad hoc –verkko).

Näkemäni säästötalot ja ajattelevat talot (smart house) on nyt viritetty säästämään energiaa, myös mielettömästi.

Eikö asukkaiden hengen ja terveyden säästäminen olisi tärkeämpää? Pidin itse muiden maalaisten tavoin astmaa ja allergiaa ikävänä itsetehostuksen muotona, mutta olen muuttanut mieltäni. Mielenmuutoksen takana on omien silmien todistus.

Muistan pankinjohtajan, jolta alkoi kuoriutua iho naamasta, jos hän oli syönyt vahingossa kananmunaa. Perhepiirissä oli henkilö, joka näytti saavan vihrurokon eli meni paukamille syötyöön mansikkaa.

Murheellinen on sen tuttavan kohtalo, joka ravintolaissa mittaa askelparilla matkan miestenhuoneeseen. Tarjoilijat ja kokit kuulemma ovat taipuvaisia valehtelemaan, että esimerkiksi ruuan kanssa tarjottava käntty on leivottu veteen, vaikka siinä on maitoa mukana. Tuttavan laktoosi-intoleranssi on sitä luokkaa, että maitoa sisältävän elintarvikkeen haukkaamisen jälkeen kysymys vessaan ehtiminen on sekuntipeliä.

Savu- ja häkähälyttimestä: ratkaisun olisi oltava ubicomp-tyyppiä eli hyötyjän toimista ja tahdosta riippumatonta, koska riskiryhmät ovat vanhat, lapset ja sairaat. Terveille, joiden harrastus on esimerkiksi jäihin vajoaminen, on sekä kelloja että linkkareita, jotka toimivat myös valomajakkana. Minulla on autossa sellainen taskulamppu, jonka pohjalla voi myös huitaista auton ikkunan rikki.

Sain myös tietää, miksi en löydä mistään turvavöiden katkaisuveistä, joka voisi olla kätevä paperiveitsenä, koukku jonka sisäpinnassa on terä. Vastaus on kertakaikkinen: jos sattuu sellainen takaisku, että riippuu turvavöistä pää alaspäin, turvavyön katkaisemisesta seuraa luultavasti kallonmurtuma tai niska menee nurin. Parempi roikkua.