Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
20. maaliskuuta 2010
Sopimus
Todellisuudessa korkein oikeus äänesti juuri sopimuksen syntymistä koskevasta asiasta pysköintijutussa.
Lähtökohta on L varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, juristeille ”oikeustoimilaki” ja toimittajille näemmä ”sopimuslaki”, mikä on sekä virheellinen että harhaanjohtava nimitys.
Toisin kuin Saksassa ja hieman toisin kuin Englannissa ja USA:ssa meillä sopimus syntyy tarjouksesta, johon on vastattu hyväksyvästi. Ilmiötä kuvataan ”tahtojen yhtymiseksi”. Mieleen tulee nopeasti Englannin lähes aina väärin ymmärretty ”consideration”, joka on lähellä meidän oppikirjojemme termiä ”velvoittautumistahto”.
Termi tuli käyttöön 1700-luvulla riideltäessä siitä, oliko mahdottoman sanomalehtimainoksen lupaus ”puffi” eli kauppiaallista kehumista eli epämääräistä mainontaa vai oikeudellinen sitoumus.
Ongelmia aiheuttavat tulkintatilanteet, joissa ei tiedetä, onko tahdonilmaus kehotus tarjousten tekemiseen vai tarjous. Tarjouksesta ei näet oikeustoimilain mukaan voi peräytyä, jos se on ehditty hyväksyä.
Tämä sopimuskäsite ei ole ikiaikainen. Vapaa sopimus ja etenkin sen tukeminen tahtoon on oikeastaan 1800-luvun ilmiö (vapaa tahto jne.) ja liittyy taloudellisiin muutoksiin. Roomalainen oikeus sisälsi runsaasti rituaaleja ja määrämuotoja ennen kuin päätyi suhteellisen mutkattomaan sponsio-tyyppiin.
Juristeille: paras esitys velvoiteoikeuden kehityksestä roomalaisen oikeuden pohjalla on vanhan Sohmin korvannut R. Zimmermannin Saksan, Ranskan ja Englannin oikeutta yksityiskohtaisesti, rinnakkain kehittelevä laaja teos The Law of Obligations: Roman Foundations of the Civilian Tradition (Clarendon Press, 1312 p.) . (Kirjan mainetta ehkä rajoittaa se ongelma, että lukeminen edellyttää sujuvaa latinan taitoa).
Pysäköintijutun kaltaista tilannetta nimitetään nykysyin reaalisopimukseksi, ennen innominaattikontrahdiksi.
KKO:n perustellujen ydinkohta on:”... tällöin osapuolten toimintaa tarkastellaan siltä kannalta, millainen toiminta voi määrätyissä olosuhteissa olla objektiivisesti tarkastellen tyypillisesti osoitus sopimussuhteen syntymisestä tai sitoutumisesta noudattamaan tiettyä järjestelyä. Tietty menettely tietynlaisessa toimintaympäristössä voi siis johtaa siihen, että sopimuksen ja siihen perustuvien velvoitteiden katsotaan olevan olemassa...”
Vähemmistö P. Aarnio ja I. Rautio perustelivat paremmin:” Muuhun kuin nimenomaiseen tahdonilmaisuun perustuvan sopimuksen syntyminen edellyttää, että sopimukseen hiljaisesti sitoutuva osapuoli voi ymmärtää menettelynsä merkitsevän sopimukseen sitoutumista ja on tietoinen sopimuksen olennaisista ehdoista. Tällaisia sopimuksia voi syntyä esimerkiksi julkisessa liikenteessä, jossa kuljetuspalvelu yleisesti vallitsevan käytännön mukaan on maksullinen. Tietoisuutta sopimuksen syntymisestä ja ehdoista koskeva vaatimus on perusteltua asettaa sitä tiukemmaksi, mitä merkittävämpiä tai odottamattomampia ehtoja sopimus asettaa.”
Oivallista! Ennen joukkoliikenteen tarkastusmaksuja luentoesimerkkinä käytettiin kulkuneuvoon (bussi, raitiovaunu) kiipeämistä. Vaikka ihminen ei sano mitään, hän sitoutuu käyttäytymisellään suorittamaan lipun hinnan kuljetuksesta.” Esimerkki tähdentää kulttuurisidonnaisuutta.
Aarnio ja Rautio rajaavat ovelasti perusteluista pois ”shrinkwrapit”. Esimerkiksi tietokonelevykkeen sisältävään pakettiin pujotettu ”sopimus” ei ole sopimus. Se on korkeintaan myyjätahon mielipide sopimusehdoista. Oikeuskäytännössä vakiosopimusten ehtoja, kun ne ovat myyjän sanelemia, tulkitaan suppeasti tai jätetään jopa soveltamatta.
Jos siis postilaatikostanne tulee kirje tai moniste, jossa väitetään, että olette juuri ostanut (sitä tai tätä), paperin voi viedä roskiin jopa ilman kuluttajansuojalainsäädännön tukea. Vastaavasti rahtitavaran lähettäjä ei juurikaan voi vedota suulisesti tiskin yli ”sopimaansa”, koska kuljetusoikeus on vanhastaan niin yksityiskohtaisesti säänneltyä.
Tässä parkkipaiseyhtiöiden sopimuksasiassa on periaatetasolla mielenkiintoista mm. yhtiön toiminnan lopettaminen, kuoriyhtiötemppu ja muutama muu puliveivaus. Kenen kanssa se sopimus oikein tehtiin? Alueen omistajan vai sen vuokraajan? Parkkipaiseyhtiön vai sen seuraajan, joka on samanniminen, mutta eri yhtiö. Onko tuolla uudella yhtiöllä sopimus marketin kanssa ja miten sopimus voi siirtyä jos yritys on lopettanut toimintansa? Voiko paiseyhtiö yleensä sanella sopimuksen kahden partin välille ilman, että toisella partilla on selvitetty mitä paiseyhtiön ja sen palveluja ostavan marketin välillä on sovittu?
VastaaPoistaJa miten asia hoidetaan tulevan pysäköintivalvontalain jälkeen. Siinä suurin piirtein kenelle tahansa annetaan valvontaoikeus, mutta virhemaksun kerää aina kunnnallinen pysäköintivalvontalaitos. Tee siinä sitten bisnestä.
Muuten olen sitä mieltä, että korkeimmat oikeudet voisi lakkauttaa tarpeettomana.
Mitenkas se sopimus Saksassa syntyy? Kiitos valistuksesta jo etukateen!
VastaaPoistaAd Anonyymi: - periaatteessa samaan tapaan, mutta luottamuksen merkitystä korostetaan voimakkaasti. Pohjoismaissa ilmaisun merkitys on selkeämpi.
VastaaPoistaTunnetuin tällainen piirre on BGB:n yleismääräys, jonka mukaan oikeustoimi ei sido, jos se on "hyvän uskon ja luottamuksen vastainen" (gegen TGreu und Glauben). Niinpä siviililakikirjan kommentaareissa eräässäkin on 12 paksua kirjaa lain kommentaaria, ja näistä yksi koskee pelkästään tätä pykälää (242 §).
Oikeustoimia yleisesti koskevat lukuisat määräykset, jotka on meillä laissa kauppasopimuksesta eli irtiamen kaupasta.
Klassikot (esim. jo vanha Karl Larentzin "Allgemeiner Teil des deutschen Bürgerlichen Rechts" käsittelevät asiaa kiitettävän laajasti.
Yleistys: tämä asia, samoin kuin esim. Englannin "implied warranty" ja Ranskan "l'abus de droit" johtavat merkilllisen samanlaisiin käytännön ratkaisuihin kuin skandinaviset lait. Tämä pitää paikkansa varsinkin yleisen kohtuullistuttamissäännön tultua lakiin. Sitä ennen meillä ehkä riiputtiin sopimustekstin kirjaimessa sitkeämmin kuin mm. Saksassa.
Merkittävä muutos oli myös Saksan "Allgemeine Geschätsgrundlage" eli oikeustoimen yleiset edellytykset, joka tuli skandinaviseen oikeuteen oikeuskirjallisuuden kautta - ns. reaaliharkinta ("reella omständigheter").
Onko Kemppinen ollut koskaan luennoimassa Lapin yliopistossa? Olisi hienoa saada sinut tänne puhumaan. Luentosi kiinnostaisi varmasti niin oikeustieteen ylioppilaita kuin taiteen ylioppilaitakin, meiltä kun löytyy molempia.
VastaaPoistaEn saata olla tässä juridisesti vahvoilla, mutta minua ärsyttävät suunnattomasti erilaisten firmojen lehti-ilmoitukset tyyliin "tule meille töihin". Niissä kutsutaan siis töihin ja luvataan yhdeksän hyvää ja kahdeksan kaunista, mutta kun sitten ilmoittaa suostuvansa tähän tarjoukseen, saa vastaukseksi korkeintaan pahoittelun kun oli sata muutakin halukasta, ja joku heistä nohevampi. Jos kutsuu, pitäisi ottaa vastaan. Jos haluaa vain julistaa tarjouskilpailun, sen pitäisi ilmetä tekstistä.
VastaaPoistaSe uusi pysäköinninvalvontalaki kyllä ohjaa yksityisen valvonnan valvontamaksut valvojalle eikä kunnalle. Mutta pykälissä on mielestäni ikäviä puutteita, joita voitaisiin korjata mm. seuraavilla muutoksilla:
VastaaPoista- Valitusmenettelystä tehdään saman hintainen kuin julkisessakin valvonnassa. Eli ensimmäinen varsinainen valitusaste olisi pätevyydeltään yhtä hyvä (julkisella puolella hallinto-oikeus) ja yhtä edullinen. Ehdotuksen mukaanhan mentäisiin nyt ParkCom-tapauksen viitoittamalla tiellä, jossa kulut nousevat helposti tuhansiin euroihin. Voitisiin käyttää hallinto-oikeutta myös yksityisen valvonnan ratkaisemiseen tai sitten säädettäisiin, että käräjäoikeuden oikeudenkäyntimaksu olisi sama kuin hallinto-oikeuden ja että kumpikin osapuoli maksaa kulunsa itse. Samoin mahdollisessa hovioikeusvaiheessa.
- Jos maksu on maksettu ja se sitten peruutetaan, pitäisi alueen haltijan olla toissijaisessa vastuussa maksun ja ehkä kulujenkin palauttamisessa. Nyt on nähty ParkPatrolin konkurssipelleilyt, jotka viitoittavat tietä yritteliäille liikemiehille.
- Pysäkököintirajoitukset velvoitettaisiin merkitsemään voimassa olevilla tieliikenneastuksen mukaisilla liikennemerkeillä. Yksityisillä alueilla näkee toinen toistaan kummallisempia tapoja ilmaista mm. aikarajoituksia.
Tule meille toihin...:
VastaaPoistaKatsos, jollakin ystavallsiella sielulla on epaselvaa, etta naissa on kysymys tarjouskilpailusta laadun ja sopivuuden suhteen.
Ehkapa jopa hinnakin suhteen.
Tarjouksen tekee paikan hakija. Lienee sellainen minimivaatimus naissa kauppajutuissa, etta vahintaan "tavara" ja "hinta" pitaa olla tiedossa, jotta juttu alkais olla sitova.
LUFTHANSA PITI LENTOKULJETUSSOPIMUKSENSA:
VastaaPoistaOlin tehnyt Lufthansa (LH) nimisen putiikin kanssa sopimuksen meidan (vaimo ynna mina) kuljettamisestamme HEL-MUC-HKG. Sanotussa sopimuksessa on paljon sita pienella painettua tekstia, josta en juuri mitaan ymmarra. Jostain syysta vahvistettu varauksemme HEL-MUC oli havinnyt/havitetty kompuutterilta ja economy luokka oli taysi. Meidan oli pakko paasta
sanotulle MUC-HKG vuorolle, joten ostimme uusia
lippuja 2600 EUR:lla. -- Lahetin tositteet ja "sopimuskopiot eli varausvahvistuksen" LH:lle
ja pyysin suorittamaan pankkitililleni sanotun 2600 EUR. Ensiksi tuli kieltaytymiskirje LH:lta. Laitoin sitten samat paperit ja EU:n painotuotteen "lentomatkustajan oikeuksista" takaisin samaan LH:n osoitteeseen ja myos LH:n maajohtajalle. Kas kummaan, LH pyysi noyraisti anteeksi sotkua ja ilmoitti maksavansa pyytamani
summan pankkitililleni. -- On ilo olla sopimussuhteessa putiikkiin, joka vastaa huutonsa hankalassakin tilanteessa! Palkkioksi reilusta pelista tulen tekemaan uusia lentokuljetussopimuksia LH:n kanssa.
Ad Alo: - Hyvä! Erittäin tärkeä näkökohta.
VastaaPoista"Ennen joukkoliikenteen tarkastusmaksuja luentoesimerkkinä käytettiin kulkuneuvoon (bussi, raitiovaunu) kiipeämistä. Vaikka ihminen ei sano mitään, hän sitoutuu käyttäytymisellään suorittamaan lipun hinnan kuljetuksesta."
VastaaPoistaTuo esimerkki ei nyt oikein suoraan rinnastu pysäköintiin, sillä pysäköinnissä väitetty "sopimus" syntyy vain auton kuljettajan ja valvontayhtiön välille.
Nyt tähän sanotaan tietysti, että ajoneuvon omistaja on velvollinen karhuamaan firman saatavat ajoneuvon todelliselta kuljettajalta. Mutta mikä estää ajoneuvon omistajaa vastaavasti liittämään tuulilasin sisäpuolelle näkyviin kylttiä, jossa lukee:
Henkilö, joka jättää maksulappuja tähän autoon (poislukien kunnallinen pysäköinninvalvoja sekä poliisi), sitoutuu maksamaan ajoneuvon omistajalle asiakirjoissa mainittua summaa vastaavan tarkastusmaksun.
Lukemalla tämän kyltin hyväksyt ehdot.
Eli ajoneuvon kuljettaja voisi (KKO:n päätökseen vedoten) lähettää parkkifirmalle vastineen, jossa kehottaisi firmaa karhuamaan saatavansa maksuplanketin ajoneuvoon jättäneeltä henkilöltä (tietenkin vedoten sopimukseen, joka syntyi asiakirjat autoon jättämällä) ja todeta että tottahan parkkifirma tietää kuka kulloinkin on ollut alueella hommissa.
Plus miinus nolla.
Homman nimi on siis siinä, että nyt saa yksityinen sakottaa.
VastaaPoistaMiksi sakko on edelleen niin pieni? Itse ainakin laitoin meidän portinpieleen lapun, jossa mainitaan 100 000 euron maksusta. Nyt vain odotan, että pihallemme pysäköisi joku, joka ei olisi kaverini.
Sunnuntain 21.3. ensimmäisen anonyymin kommentti on tehokas osoitus ilmeisen fiksusta henkilöstä, joka puutteellisen 1) keskittymisen eli hötkyilyn tai/ja 2) koulutuksen eli maallikkouden vuoksi kasvattaa mentaalista vesiheinää: juuretonta pintakuviolla eli yhteydestään irrotetuulla fragmenteilla ratsastusta, joka oikeastaan ei nyt niin haitallista ole, mutta joka saa kasvimaan hoidon ikäväksi kun ei viitsisi kumartua kitkemään kovin usein. Lakimiehen asiakkaista insinöörit ja lääkärit ovat alttiimpia tällaiseen, siksi heiltä pitäisi aina muistaa jo tarjousvaiheessa veloittaa likaisen työn kertoimella.
VastaaPoistaIsäntä halutessaan varmaan vastaa laajemmin, mutta oikein tiiviisti sanottuna kyse on siitä, ettei reaalisopimus synny pelkillä lapuilla, kylteillä tai yleensäkään sanoilla, vaan pohjalla on oltava reaalinen oikeus ja sopiva konteksti. Kiinteistönomistus on vahva sellainen.
Mistä näitä kaikenmaailman nuijia portinpielisakottajia oikein tulee?
VastaaPoistaRienzin kommentti taas todistaa vain sen, että juridiset kysymykset ovat aivan liian tärkeitä meille kaikille, jotta ne voitaisiin jättää pelkästään juristien huoleksi.
VastaaPoistaNythän KO käytännössä antoi siunauksensa yhden osapuolen sanelemille yksipuolisille "sopimuksille", joiden syntymiseen näemmä riittää pelkkä kyltin asettaminen tontin laitaan.
Minä (ja moni muu) ei vastusta kunnallista pysäköinninvalvontaa tai maanomistajan oikeutta päättää maansa käytöstä, vaan nimen omaan yksityistä pysäköinninvalvontaa. Kas, kun yksityinen pysäköinninvalvonta on voiton maksimoimiseen tähtäävää liiketoimintaa, eikä mitään maanomistajia kohtaan tunnettua altruistista hyväntekeväisyyttä.
Googlettamalla löytyy jo ainakin yksi tapaus, jossa parkkifirma jätti reklamoinnin huomioimatta (he he, miksiköhän) ja kieltäytyi perumasta "sopimussakkoa", vaikka kyseisessä tapauksessa kiinteistön asukas parkkeerasi OMAN AUTONSA OMAAN PARKKIRUUTUUNSA (pysäköintioikeuden todistava kyltti oli vain jäänyt pois tuulilasista).
Tulemme varmasti näkemään vielä senkin, että "sopimuksenvalvoja" on kirjoittanut auton rekisteritunnuksen väärin, ja "sopimussakkoa" aletaan karhuamaan täysin väärältä ihmiseltä.
Ihmettelen vain miten niinkin älykäs mies kuin Jukka Kemppinen ohittaa tämänkaltaiset ongelmat.
Anonyymille: Olen samaa mieltä, kommentointimme on tosi havainnollista.
VastaaPoistaItse asiasta vielä sen verran, etten minäkään autoilijana tietenkään mutten yleisesti muutenkaan rakasta yksityistä parkkivalvontaa kuten en vartiointiliikkeitä tai lääkärinvuokrausta. Mutta eihän se ole syy kieltää niitä. Enkä ainakaan toimi kehittämällä antipatiani savuverhoksi periaatekeskusteluksi naamioitua käytännön ongelmien listaamista.
Itse asiassa tuo velvoittautumistahto on aika hyvä käännös Considerationille. Kyseessä on siis kahden tai useamman kauppa jossa *kumpikin* antaa jotain arvokasta toiselle. Tuo arvo voi olla joko rahassa mitattavaa tai jotain muuta. Lahjassahan tuota vastavuoroisuutta ei ole. Tätä on jouduttu miettimään mm rahankeräysluvissa. Onko punaisen höyhenen antaminen 1000 markan lahjoituksesta vastike? Tai lahjoitus yhdistykselle, joka ajaa lahjoittajan mukaisia päämääriä? Oikeus muistaakseni katsoi kummassakin kyseessä olevan kaupan, vaikkakin ehkä epäsuhtaisen. Ei siis lahjoituksen.
VastaaPoistaRienzi: Ehkä käytännön ongemat ovat mielestäsi pikku juttu, en tiedä. Minä näen kuitenkin hyvin suuria ongelmia siintävän horisontissa, kun parkkifirmoille annettiin oikeus periä "sopimussakkoa", ja varsinkin kun näille valittaminen on ollut (jo ennen KKO:n päätöstä) aivan yhtä tyhjän kanssa.
VastaaPoistaKunnalliset pysäköinninvalvojat voivat olla enemmän tai vähemmän pikkutarkkoja tapauksia, mutta ainakaan heidän palkkansa - tai työsuhteensa - ole riippuvainen kirjoitettujen lappujen määrästä.
Sanonpa vielä lopuksi, että KKO tulkitsee lakia miten haluaa. Ainakaan sitä ei voida väittää etteikö päätös olisi tapahtunut kaikesta huolimatta hieman heikoin eväin: molemmat alemmat oikeusasteethan päättivät yksimielisesti "sopimussakotuksen" olevan julkisen vallan toimialueelle tuppautumista. Myöskin KKO:n 3-2 äänestystulos ilmaisee selkeästi ettei päätös ollut itsestään selvä edes siellä.
Toivottavasti suunnitteilla oleva laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta selkeyttää tilannetta.
KKO oli yksimielinen sen suhteen, että valvontamaksu ei ole mikään rangaistuksenluonteinen maksu.
VastaaPoistaKäytännön asiat eivät ole pikku juttu, vaan eri asia.
VastaaPoistaLainsäädäntö tosiaan lienee ainoa tapa saada selvyys, olemme varmaan kaikki pettyneet tuomioistuinten ratkaisujen ja julkisen keskustelun tempoiluun asiassa.
Prahassa kaupungin puhtaanapitolaitos pesee keväisin (ehkä muulloinkin) katuja. Paria päivää aikaisemmin ilmestyvät siirrettävät liikennemerkit. Puhdistuspäivänä kaikki parkissa olevat autot siirretään kuorma-autolla säilytysalueelle, josta ne saa ulos maksamalla parkkisakon ja päiväkohtaisen säilytysmaksun. Oman autoni viime keväällä eräästä (Praha 10) paikasta haettuani (n. 45 euroa, yksi päivä) lueskelin ex-pat sivuilta, että katujen pesutarvetta ei aina määrittäisi pelkästään likaisuusaste, vaan myös ns. fiskaaliset syyt.
VastaaPoistaVoisivatko yksityiset firmat Suomessa siirtyä myös kyseiseen toimintatapaan? Vai olisiko kyseessä laiton takavarikko?
Toinen kysymys tuli mieleen, että voisiko yksityistiellä suorittaa sopimukseen perustuvaa nopeudenvalvontaa? Eli ylinopeudesta valvontamaksu?
--Lasse