Turun luentosarja on käsitellyt yhteisöllisyyttä useasta eri näkökulmasta. Yksi tärkeä puuttuu.
Suomen arkeologia on käsitellyt kahdeksan tuhannen vuoden muinaisuutta esinelöytöjen perusteella ja jaotellut kulttuurikausia, kuten esimerkiksi Kiukaisten kulttuuri.
Suomeksi muuttuneen kielen puhujat ovat olleet suuri ongelma. Aikaisemmin täällä oli, ainakin metsissä, kampakeramiikkaa valmistanutta väkeä, joka eli riistasta ja kalasta. Sitten tuli venekirves- eli sotakirveskulttuuri, joka esineiden ja lainasanojen perusteella näyttäisi olleen kovinkin balttilaista tai germaanista. Tosin mitään balttilaista tai germaanista aluetta tai kieliryhmää ei ollut olemassa. Pronssikaudella ainakin Tanska oli mahtavaa ja rikasta seutua. Roomalainen rautakausi muutti kaiken, ja arkeologit tekivät viime vuosisadalla nyt virheellisiksi osoittautuneita arvioita.
”Kulttuuri” on hyvin ongelmallinen käsite tässä yhteydessä. Lisäksi arkeologit tuntuvat olleen peräti isänmaallista väkeä. Sekä skandinavisen että itäisen vaikutuksen tunnustaminen on ottaanut koville.
”Kulttuurin” tai nykyisen kielenkäytön mukaan ”ryhmän” käsite ymmärretään jostain syystä yhtenäiseksi. Vanhemmissa tieteellisissä kirjoituksissa erottuu jopa tasa-arvoajattelua, joka on kukaties paikallaan myöhäisen pakanuuden ja varhaisen keskiajan Itä-Suomessa.
Länsi-Suomessa keskeinen tuotannontekijä oli maa. Maata viljeltiin ja karjaa hoidettiin jo nuorimmalla kivikaudella. Maan omistaminen – hallussa pitäminen – ei ole milloinikaan ollut ongelmatonta. Itä-Suomessa rautainen kirves, joka olisi leijonaa tai karhua paljon parempi symboli koko Suomelle, teki kaskiviljelyn kannattavaksi. Niinpä keskeinen tuotannontekijä oli työ. Kun kasvavan puun katkaisuun sopivaa sahaa ei oikeastsaan ollut ennen 1800-luvun lopun teollisia tuotteita, työkalu oli kirves. Jo tynnyrinalan kaatamisessa oli valtava työ.
Kauppapaikoilla vallitsi kolmas tuotannontekijä, raha. Pakanallisissa ja sitten kristillisissä temppelissä vallalla oli neljäs tuotannontekijä, informaatio.
Eliitti on puhekielessä yläluokka. Määrittelen sen kulttuurihistorian kontekstissa ryhmän sisällä toimivaksi ryhmäksi, joka on verkostoitunut tehokkaasti. Oletan että todelliset innovaatiot, kuten pronssi ja rauta, tulevat käyttöön eliitin välittäminä, koska päättelen, että eliitillä oli tiheän verkostoitumisen edellyttämiä tuotannontekijöitä, eli rahaa ja informaatiota.
Sopisi hyvin, että eliitillä olisi ollut myös oma kielensä tai ainakin kielenpartensa. Vuosia käyty väittely, kumpi vaeltaa, kansa vai kieli, perustuu väärään kysymyksen asetteluun. Kansa ”vaeltaa” myös paikallaan, silmukoitumalla kuin solu, luomalla uusia eliittejä. Kielen vaihtuminen näennäisesti muuttuman kansanryhmän sisällä on usein nähty ilmiö, mutta suhteellisen hidas. Anglosaksin kielestä normannien vaikutuksesta syntyneeseen keskienglantiin on aikamoinen hyppy, samoin tietyisti latinasta italiaan.
Olemme saamassa aivan uutta tietoa geeniatlaksista. Perimämme viittaa etelään ja kaakkoon, kukaties ryhmiin ja kieliin, jotka väistyivät indoeurooppalaisten tieltä.
Etnisyys eli ”kansallisuus” sanan ei-oikeudellisessa mielessä on aikaisemmin selostetulla tavalla kuviteltua yhteisyyttä. On vaikea nähdä, että tästä historiallisesti myöhäisestä käsitteestä saisi irti mitään hyödyllistä.
Historiassa – ja siis politiikassa – sanalta ”kulttuuri” olisi riisuttava tarpeeton ja harhaanjohtava yhtenäisyyden ja yksimielisyyden vivahde. Kulttuuri – kulttuurikausi, sellainen kuin Kiukaisten kulttuuri tai barokki tai romantiikka – on dynaaminen ilmiö, joka kasvaa ristiriidoistaan.
Tällä hetkellä kiihkeimmin kansallisia tai patrioottisia seutuja ovat niitä, joissa geneettinen, aineellinen ja henkinen perimä on kaikkein kirjavinta: Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, muutamat isalmin maat.
Ristiriidalla en tarkoita sotaa enkä kamppailua, vaan voimaa ja vääntöä.
Olipa oiva yhteenveto "kulttuurien" eli kielten ja tapojen evoluutiosta. Vanhan historiankirjoituksen heikkous (ja tavallaan vahvuus) oli oletus että historia olisi mahdollista kuvata jotenkin selkeästi: suomalaiset ovat vaikkapa kansa joka joskus eli jossain ja muutti sitten johonkin niemen notkoon, kieli saattoi siinä matkalla ehkä vähän muuttua ja geenit hieman sekoittua.
VastaaPoistaNo, näinhän se ei todellisuudessa mennyt vaan kehitys on ollut dynaamisen sekavaa, kieli on kehittynyt jostain, tavat jostain ja geenit jostain, ja kaikki on sekoittunutta, eikä mitään "suomalaisia" todellakaan ollut tuhansia vuosia sitten.
Indonesia tuhansine kielineen osoittaa sen millainen tilanne on voinut olla, jokin kieli on sitten yleistynyt kun siitä sattumalta on tullut "eliitin" kieli, jota on käytetty informaation siirtämiseen ryhmien välillä.
Ja kaikki on ollut vääntöä kaikilla tasoilla.
Onko sitten geenien ja kielten ja tapojen diversiteetti hyvä vai huono? Jos hyvä niin, sitten tännekin pitäisi saada paljon afrikkalaisia, siellä kun diversiteetti on suurinta (evoluutiohistoriasta johtuen). Jos huono, niin sitten vain persuja äänestämään. Ehkä totuus on jossain välissä.
Kun Venäjä vääntää itseään uuteen asentoon, vääntyy myös Suomi.
VastaaPoistaHuippufilosofi Pekka Himanen antoi Suomen pelastumiselle aikaa yhden vuoden. Kansallinen kriisintorjuja Erkki Tuomioja aloittaa MTV3:ssa kirjallisuusohjelman. Sitralaiset istuvat päivät pitkät seminaareissa Suomen elinvoimaa etsimässä.
Kaikki hokevat kohtalon vuotta. Nurmettuuko Turun polku, miten käy Ilomantsin alakoululaisten kielenopetushohjelmien?
Brentano kirjoitti tiedon suunnasta, mentaalisen olion kyvystä ymmärtää suuntaa. Tätä on piilotettu uskoisin. Hermeneuttisuus on ympyrä joka ei jätä ulkopuolelle, tulkintaa ja näkemyksiä (tämä tosin avaa asiat yleensä lähemmäs pintaa eli ratkot menevät kohti estetiikkaa eikä etiikkaa). Kun hermeneuttisuus ruvetaan laskemaan hermiittisesti siinä vektoriavaruus onkin suljettu eli ilma loppuu. Tiedon suunnassa on hyvä joskus olla toista ja joskus toista. Tätä ei koulutusala ole napannut eikä niille ole sitä kukaan opettanutkaan voisin kuvitella. Koska se on politiikkaa ja jos sitä joku tajuaa se on sama taho joka osaa kerätä pehmeitä arvoja ja diskurssisuuntia tietotekniikan avulla harjoittaakseen omaa politiikkaa jossain metatasolla ja ikävää on, että jos se on sitä saanut tehdä sekin kompetenssi on kasvanut ja jos se myydään kuten yleensä tuppaa menemään koko maailma on pian vanteissa jossa ei ole enää eliittiä eikä diversitettiä vaan on puhtaasti matemaattisia roistoja vailla sydäntä. Kunnon saasta ottaa ohjakset voisi sanoa sillä matemaattiset ns. totuudet eivät sisällä yleensä mitään hyvää jos hyvällä lasketaan armo, avuliaisuus, antaminen, aapinen.
VastaaPoistaMatemattiisuus on aina renki mutta tänä päivänä ja Suomen PISA -innostus vie sen samalla lailla kuten tuli ja renki: jos on tehokas se voi olla isännälle tosi raskasta koska siinä ei enää johdeta vaan siinä tehdään vaikka pihalla on mersu tai audi. Se on silti roiston työtä. Tätä vaan ihaillaan eikä minuakaan kuunnella. Nyt riennän taas TKK:n piiriin eli lukemaan lisää kybernetiikkaa josta ymmärtää tätä maailmaa aika paljon - mutta onko kukaan muu kuin minä joka sen NÄINPÄIN ymmärtää?
Jossain länsiuudenmaan kunnassa on oikein muistomerkki ensimmäisille suomalaisille, jotka astuivat maihin sillä paikalla. Paikalla on oikein tolpat ja niiden välillä ketjut, jotka suojaavat plakaatia. Nykyisin tuota mahtipontista julistuskiveä pidetään lähinnä nolona.
VastaaPoistaEllen ole taas ymmärtänyt ihan väärin, niin nykykäsityksen mukaan esihistoriamme mennä muljahtelloo likipitäen seuraavasti:
VastaaPoistaJääkauden väistyessä asusteli ja riiusteli Mustan meren pohjoispuolella sulassa sovussa sekä suomalais-ugrilaisten että indoeurooppalaisten ammoisia esi-isiä, siis ainakin kielellisiä sellaisia.
Sieltä ovat varhimmat tuntemamme sanalainat peräisin.
Erinäisten vaiheiden jälkeen ja jäänreunaa eri reittejä seuraillen saapuivat kielelliset (ja osin geneettiset) esi-isämme tälle nimettömälle niemelle.
Aikaa myöten heistä erkaantui kielellisesti kaksi selvästi erottuvaa ryhmää - rannikkolaiset ja sisämaalaiset.
Rannikkolaisten kieli kehittyi mm. vasarakirves-kielen vaikutuksesta omaan suuntaansa ja sisämaalaisten omien kielilakiensa mukaan omaan suuntaansa.
Sisämaalaiset kohtasivat pohjan perillä geneettisesti vieraan väestön, joka oli tullut niille seuduille läntistä rannikkoa pitkin aikaa päivää sitten, ja joka sisämaalaiset kohdattuaan suoritti tyylipuhtaan kielenvaihdon: he omaksuivat sisämaalaisten kielen.
Rannikkolaisten kieli valtasi myöhemmin koko nimettömän niemen, vaikka vielä historiallisellakin ajalla osa sisämaalaisista puhui omaa kieltään ihan etelässäkin. Paikannimissä se näkyy edelleenkin.
Rannikkolaisten kieltä nimitetään nykyään suomeksi ja sisämaalaisten saameksi.
Lapin museon intendentti kertoi eilen TV:ssa, etta Lapissa vaelteli jo ennen jääkautta
VastaaPoista(12,000 vuotta sitten) kulttuuri- ja
kauppakansaa nykyisen Norjan rannikolta kasin.
Elelivat harvassa, mutta olivat taalla ennen Etela-Suomen asukkeja. Nainko se oli?
"Kauppapaikoilla vallitsi kolmas tuotannontekijä, raha. Pakanallisissa ja sitten kristillisissä temppelissä vallalla oli neljäs tuotannontekijä, informaatio."
VastaaPoistaVäitän, että uudet ajatukset, kuten innovaatiot, etenivät eniten kauppapaikkojen kautta. Missä käytiin paljon kauppaa, siellä vaihtui paljon myös ajatuksia, eri maailman kulmilta ja maailmoista peräisin olevia ideoita, ideologioita, innovaatioita.
Aivan kummallisista asioista pitää tehdä nykyään "kaameita paljastuksia"
VastaaPoistahttp://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=667
Pikaisesti tarkasteltuna maggaran aineosat ovat ihan samaa kamaa mitä paremmat ihmiset syövät kurmeeravintoloissa ympäri eurooppaa. Poislukien tietysti luujauho, jota ei enää saa käyttää muuta kuin sianrehussa.
En nyt ihan sanoisi, että koneellisesti käsitelty lihamassa on yhtään parempi vaihtoehto kuin sotavankimaggaran ainekset. Valkuaista, hivenaineita, rasvaa ja energiaa noissa on ihan riittävästi.
Että eliitti elää verkostuneena, on varmasti totta. Että verkostoituminen on sen määrittävä tekijä, tuntuu oudolta. Voi sen varmaan ajatella niinkin, mutta jos se on ainoa määre, olisivat kalastajat todellista eliittiä - ei sanalekkin vuoksi, vaan koska kauppakalastajalle jos kelle on tärkeää saada tarjonta kohtaamaan kysynnän tuoreena, mikä edellyttää tehokasta logistiikkaverkkoa. Ei tunnu oikealta.
VastaaPoistaJossakin ei kauan sitten julkaistussa Tieteessä tapahtuu-lehdessä kerrottiin että vanhin löydetty esine tällä niemellä on peräisin Laatokasta (nyt jo kuivuneesta osasta järveä), ja se oli verkko. Siis kalaverkko.
VastaaPoistaIältään muistaakseni 12 000 vuotta vanha.
Siitä ei voi kumminkaan päätellä eliitista saati sen verkostoitumisesta vielä yhtään mitään. Mutta kyllä kalastajat ovat kovia pulisemaan.
Ripsa 10+
VastaaPoista