Terveisiä Turusta, jossa muuan silta on matkalla kohti Kiinaa. Harvoin on ollut niin liukas ajokeli. Kuvasta ilmenevällä tavalla se muuttui reippaaksi ravaksi ennen perille pääsyä. Kupittaalle on Kirkkonummelta suorastaan pikajunayhteys, mutta nyt oli vietävä samalla käynnillä tavaroita anopille. Terveisiä myös anopilta.
En ole vielä henkisesti irti luennoistani. Arkeologiaa koskevin osin olen harrastelija, jonka kirjoitukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Kulttuurihistoriassa olen ammattilainen. Se ei tarkoita, että ajatukseni olisivat oikeita tai edes uskottavia, vaan sitä, että olen selvillä alan tutkimuksesta.
Kirjoitin vastauksen eilisen kirjoituksen kommenttiin:” Kaikki me olemme kalastajien lapsia.”
Kommentti oli, kuten usein, lievästi telepaattinen. Kommentoija ei innostunut eliitin määrittelystäni ja viittasi kalastajiin, jotka ovat kovia kulkemaan ja kokoontumaan mutta tuskin eliittiä.
Toinen kommentoija mainitsi Antrean verkon, joka on yksi viidestä kuuluisimmasta muinaislöydöstämme.
Mitä merkitsee maailman toiseksi vanhin verkko Karjalan kannaksen Antrern Äyräpään järven lähellä?
Kalastajaeliittiä.
Kukaan ei toistaiseksi tiedä, miksi mammutit katosivat. Erittäin hienostuneet kulttuurit olivat kukoistaneet tämän kävelevän lihanjalostamon turvin.
Jääkauden päätyttyä tuli kuitenkin kylmä kausi, jonka muistona ovat Salpausselät. Ne muuten jatkuvat meren ali Ruotsin puolelle. Ravinnon niukkuus olisi uskottava syy edistyneen eliitin vaelluksille. Varma saaliseläin oli kala ja erittäin hyvä saalis Grönlannin hylje, jota oli runsaasti nykyisessä Itämeressä. Se katosi lähinne Tanskan salmien kuroutumisen vuoksi, koska laji on sopeutunut suolaiseen valtameren veteen.
Tietoja ei luonnollisesti ole. Arvttavasti mannerjään eteläreuna oli kalaisa. Sen pohjoisreunassa Komsan kulttuuri oli elänyt läpi jääkauden sulana pysyneen Jäämeren kalalla.
Varhaiselta ajalta on löydetty reen jalas – siperialaista puuta, löydett Suomesta, ja puust koverrettuja veneitä eli haapioita. Heitän arvauksen: suurisuuntaiseen kalastukseen sopi paremmin tuohesta rakennettu kanootti. Sellaisista ei ole tietoja, paitsi mahdollisesti kalliopiirroksissa. Jos niinestä osattiin punoa verkko, miksi ei tuohesta niintä käyttäen kanoottia?
Kalastus jatkui maanviljelyn tultua sotakirvesihmisten mukana vuosituhansia niin tärkeänä, että keskiajalla jopa piispanverot maksettiin kapahaukina eli kuivattuna kalana. Nykyisen tietämysemme mukaan kalan kuivaaminen oli luultavasti varma keino selviytyä hengissä ja turvassa puutostaudeilta talven yli.
Metsästyksestä sanotaan, että yhden ihmisen hengissäpysymiseen tarvittiin sata neliökilometriä pyyntimaita.
Kalastajaeliitti tulee mieleen Tanskasta ja Hollannista – molemmissa maissa kala, etenkin silli ja sen murtoveden muunnos silakka ovat edelleen muodissa, ja molemmat valtiot ovat olleet kaupallisia suurvaltoja, Tanska pronssikaudella ja Hollanti 1600- ja 1700-luvulla.
En tiedä. Se sitä vastoin alkaa näyttää selvältä, että kun heinäkuun alussa on kutsu sukulaishäihin Ranskaan, pääsen viemään lapsenlapsia katsomaan Lascaux’n luolan replikaa. Olen ollut siellä ennen. Hurjimpia historiaelämyksiäni. Minua ei tietenkään lainkaan haittaa, että se luola, johon yleisöllä on pääsy, on kopio. Aito tuhoutuisi hengitysilmasta – alkoi jo tuhoutua. Paikan kotisivu http://www.lascaux.culture.fr/#/fr/02_00.xml on nähtävyys sekin.
Ahepp, johan tuli ajateltavaa.
VastaaPoistatai pikemminkin aidot teokset, eivät kestä.
VastaaPoistaEremitaasi esitteli ainakin Neukku-aikaan suurimmaksi osaksi pelkkiä kopioita samasta syystä.
Rembrandtit varsinkin, siinä tajusi, että henki on pois. Haittasi.
Toki on huomautettava, jos kohta on lajeja hukassa, tai tunnetaan vain fossiileina, ei myöskään Lascaux’n "Wounded man" vastaa aivan paradigmaa.
VastaaPoistaAntreaan verkkonsa heittänyt, pilven reunalta kurkisteleva Kalastaja myhäilee tyytyväisenä nähdessään ristinmerkin nousevan Kalastajanokan rantaan.
VastaaPoistaApulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen hotellihanketta on ajettu väkisin läpi kaupungin byrokratiassa samalla vimmalla kuin toisaalla synnytetään Mannerheim-filmiä.
Jotkut kutsuisivat ajattelutapaa hyödylliseksi idiotismiksi; ikään kuin Suomen kansa olisi joku Jumalan valittu kansa kaiken sen jälkeen mitä Eurooppa on 1900-luvulla kokenut
Ei nyt liity tähän, mutta voisitko Kemppinen yrittää valaista, miksi KHO:n päätökset niin usein ovat vastoin maalaisjärkeä? Onko siellä niin superihmisiä, että me muut ei vaan voida ymmärtää niitä päätöksiä vai onko heillä käytössään tietoja joita ei voida julkisuuteen kertoa ja jotka muuttavat asian täysin päinvastaiseksi? Ei tarvi yksittäistä juttua käsitellä vaan yleisesti. Onhan niitä yksittäisiäkin kyllä tarpeeksi: tyttärensä kylppäriin teippaaja, yli 2 promillen sairaanhoitaja, raiskaustuomiot (vai oliko ne HO?), mummonkarkotukset, jne
VastaaPoistaLuin jostakin vähän aikaa sitten jutun mammuttiarosta, joka peitti siis koko maanosamme ja ulottui idässä kauas Siperiaan.
VastaaPoistaSe oli kuulemma elämällä ja toimeentulolle oiva paikka, idylli, jonka vertaista ei nykyään ole.
Pikaista ilmastonmuutostahan epäillään mammuttien surman syyksi?
Alkuveneistä kannattaa pitää mielessä nahkavene, Björn Landströmin Laiva (Skeppet) -kirjan esittelemä pohjoinen kaariveneen esiaste. Semmoisesta ei jää mainittavaa jälkeä kaiveltavaksi.
VastaaPoistaSiperialainen bajdark on tällainen. Kun nahkaveneen pohjaa vahvistetaan maallevetoa ja lastia varten, saadaan kapea köli; on syntynyt limisaumaisen kaariveneen esi-isä.
-rh mainitsi Eremítaasin näyttelyn Rembrandt-väärennökset.
VastaaPoistaMinulla on ollut sama tunne Vermeerien edessä, vaikka ne Amsterdamin Rijksmuseumissa näkemäni tiettävästi olivat - paikka on nyt remontissa - aitoja kaikki neljä samoin kuin Lontoon National Galleryn kaksi työtä (näkemäni kuusi ovat jo viidennes hänen aidoiksi oletuista töistään), en millään onnistunut puristamaan tauluista sellaista loistoa tai itsestäni niiden ihailua kuin arvostamani Proust. Eivät hänenkään tarinansa silti tyhjänpäiväisiä ole, aina verkkoon jotakin jää.
Kiitos, anoppi!
VastaaPoistaKaksi yleisintä säilöntämenetelmää Japanista Islantiin on ollut kuivaaminen ja hapatus. Ruotsissa surströmmingin syöminen elvytettiin ja tehtiin muotijutuksi kansallisromantiikan aikana -- oikeasti se ei koskaan ollut mitenkään tyypillisesti kansallinen säilöntämenetelmä, vaan suolaaminen syrjäytti sen kaikkialla. Talvella saatu kala jauhettiin petkeleellä ja pakastekuivattiin. Näin valmistettu kalajauho säilyi pitkään, ja sitä oli tapana lisätä kaikkiin ruokiin. Kalajauhoa oli varmaan metsästäjäkalastajakauppiaseliitilläkin (yhdyssanan kolmea ensimmäistä sanaa yhdistää se, että metsästäjät, kalastajat ja kauppiaat eivät olleet paikkaan sidoksissa samalla tavoin kuin maanviljelijät).
VastaaPoistaTavarat ovat liikkuneet hämmästyttävän pitkiä matkoja hämmästyttävän kauan sitten. Lisään mainitsemiisi esimerkkeihin pari lisää: kivikaudella on Suomeen tuotu piikiveä muistaakseni Volgalta, ja Mykenen kuningashaudoista on löydetty Itämeren rannoilta tuotua meripihkaa. Tavara on mitä ilmeisimmin kuljetettu vesiä pitkin, pitäisi vesireittejä tutkia tarkemmin. Varsinkin sellaisia reittejä, joita on kätevä kulkea. Kätevyyteen liittynee olennaisesti se, että vedenjakajalla on helppo vaihtaa vesistöä (lyhyt matka). Haapa on kevyt puu ja kestää vettä hyvin, ja voisi kuvitella että kun haapioon rakentaa korotetut laidat, se kestää myös vetämistä maata pitkin. Tuohesta tehdyn kanootin joutuisi kantamaan. Sitä en tiedä, kuinka kauas yhden kauppiaan matkat saattoivat yltää. Voisi olettaa, että kauppias meni vain niin kauas kuin saattoi pystyä kommunikoimaan ja käymään kauppaa yhteisillä säännöillä. Kaksikielisyys on varmaankin ollut normaalia. Tällaisessa kuviossa verkostoitumisella ja luotettavalla kestijärjestelmällä (vrt. ksenia) on varmaankin myös ollut suuri arvo.
Rienzi kirjoitti...
VastaaPoista-rh mainitsi Eremítaasin näyttelyn Rembrandt-väärennökset.
Minulla on ollut sama tunne Vermeerien edessä,
Minkä arvon epäileville aavistuksilleen sitten antaa? mulle tuli Jim Morrisonin haudalla kumma tunne ettei hän lepäisi siellä pystinsä alla Père Lachaisessa (jossain Marcel Proustin haudan liki).
En ole ainut.
Ihminen tappoi Grönlannin hylkeet sukupuuttoon
VastaaPoistaKivikaudella Itämeressä eli kolme hyljelajia. Tosin hallin eli harmaahylkeen jäännöksiä kivikauden Suomesta ei tunneta, mutta pronssikaudella se on ollut yleinen lounaisessa saaristossa. Norpan luita on löydetty runsaasti, mutta norppa onkin ollut paljon helpommin saalistettava kuin meren ulkosaarilla elävä halli.
Kolmas Itämeren vanhoista hyljelajeista oli Grönlannin hylje. Se näyttää olleen yleinen saalis vielä kampakeraamisella kaudella (Huurre 1979, 36), mutta se hävisi samanaikaisesti koko Itämeren alueelta. Syy häviämiseen on varsin yksinkertainen: Hylkeen poikaset olivat kömpelöitä, joten ne oli helppo nuijia kuoliaaksi. Ihminen siis tappoi Grönlannin hylkeet sukupuuttoon.
Ad Anonyymi - esittämäsi faktat Grönlannin hylkeestä pitävät paikkansa, mutta on esitetty, että Litorinameri vaikutti myös.
VastaaPoistaMammutti on vaikea tapaus.
Jääkauden loppuvaiheen erittäin rajuista ilmastonmuutoksista on hyvä yhteenveto Wikipediassa. Atlanttinen lämpökausi n. 3500 - 4 000 vuotta sitten oli huomattavasti nykyistä lämpimämpi vaihe.