Testisäätiö

Sanotaan nyt selkeästi, että kuluttajan kannalta, tavaroita ja palveluja ajatellen, huikein apuneuvo on Saksan testisäätiö, Stiftung Warentest www.test.de

Säätiö on perustettu 1964 liittotasavallan päätöksellä tukemaan ihmisiä hakemalla mahdollisimman objektiivisia tunnuslukuja ja kriteereitä tavaroiden ja palvelujan hyödyllisyydestä, käytettävyydestä ja ominaisuuksista ympäristöön nähden (Umweltverträglichkeit).

Lisäksi säätiön tehtävänä on antaa kansalaisille ohjausta taloudenpidossa, terveydessä ja suhtautumisessa ympäristöön.

Niinpä hyödyllisten ja hauskojen härpättimien ohella esitellään yleiskatsauksin ja yksityiskohdin muun muassa säästämistä, sijoittamista ja vastaavaa.

Säätiö julkaisee lehtinä ja verkkosivuillaan kestotestejä esimerkiksi eri osakesijoitusstrategioista, asuntolainoista ja niiden koroista, vakuutuksista ja verovähennyksistä.

Koska työ on tehty saksalaisen pikkumaisesti mutta verkkosivut ovat selkeitä ja taulukot huolella laadittuja, tulokset vaikuttavat erittäin uskottavilta.

Kirjamarkkinoihin verrattuna tässä on käytännön esimerkki sähköisen median ylivoimasta.

En oikein keksi esimerkkiä ihmisestä, joka ryhtyisi opiskelemaan tällaisia asioita ilman selvää, henkilökohtaista tarvetta.

Kun vakuutus ja verotus eivät ole kotimaisia asioita, tyydyn kertomaan, että ostin digikameravertailun. Ne tosiaan maksavat – 40 sivua pdf:ää kameroista maksoi 3 euroa, jonka pystyi maksamaan luottokortilla; maksuvaihtoehtona on myös toimiva käteismaksujärjestelmä omalta suomalaiselta pankkitililtä.

Useimmat joulun jälkeen tässä blogissa olleista kuvista on otettu Panasonic Lumix GF 1 –kameralla, enkä voi kieltää, etteikö kiinteäpolttovälinen ”Pancake” kiinteä 1:1.7/20 miellyttäisi minua hirvittävästi. Zoom 14-140 on ylihintainen, mutta juuri niin hyvä kuin kameralehdet väittävät.

Saksalaisten kuluttajavertailusta kävin läpi kaikki 30 arviointia ja arvosanaa. Muutaman kuukauden käyttökokemuksen jälkeen en ole mistään kohdasta eri mieltä. Minulla ei ole vertailukohtaa eikä siten kanttia sanoa, onko tämä parempi vai huonompi kuin jokin Canon tai Nikon, mutta 600 euron paketti, johon tuo pieni kiinteä objektiivi sisältyy, on varmaan markkinoiden parhaita ostoksia, kuten saksalaiset sanovat.

Siinäkin saksalaiset ovat oikeassa, että vaihtolinssikameraa eli järkkäriä (DSLR tai SLR) ei pidä hankkia, jos voi olla ilman. Rahaa säästyy ja kuvat ovat parempia, jos käyttää keskihintaluokan kiinteälinssisiä.

Ehkä edes tällainen valtava testauskoneisto ei korvaa käyttäjän itsetuntemusta. Olisi hauska, jos voisi lähettää sormenjälkensä ja saada räätälöidyn testin. Toisaalta se ei ole lainkaan hauska ajatus, joten se siitä.

Siis: nuorehko henkilö, joka haluaa ottaa kivoja kuveja, jos sattuu olemaan selvin päin, tarvitsee aivan erilaisen kameran kuin esimerkiksi minä, joka olen valokuvannut koko elämäni, aina vailla mainittavaa menestystä, mutta kumminkin niin että syvyystarkkuudet ja salaman ohjeluvut ovat selkäytimessä.

Rikas ja höperö – suosittu yhdistelmä – voi hyvin ostaa jonkin Mersun tai Bemarin ja käydä sitten sillä seurakunnan bingossa. Esimerkiksi ottamissani kameroissa on toisin. Reteällä kameralla ei saa kuvia. Liian moni vipstaaki on todennäköisesti vinossa. Isommat järkkärit on tarkoitettu ammattilaisille ja kestämään vaikka julistekokoa. Normaali käyttäjä pyörittää valokuvia verkossa tai teettää niistä kymppikopioita. Aivan ihmeen hyviä kojeita tuohon tarpeeseen ovat hyllyt väärällään.

Liitän tähän neuvona itse kokeilemani asian. Verohallituksen verkkopaikka www.vero.fi on ihmeen hyvä ja hyödyllinen. Olen myös saanut erittäin hyvää palvelua verovirastosta, Espoossa. Aivan suurenmoisesti toimi Valtiokonttori, kun halusin tehdä hiukan laskelmia eläkkeestä ja ansioista. Perustiedot löytyvät verkosta ja puhelimeen vastataan. Laskelmat eri vaihtoehdoista tulevat kuin apteekin hyllyltä. Ja kohtelu on ystävällistä.

Tausta: normaali lakimieskoulutus ei auta pitkällekään henkilöverotuksessa eikä varsinkaan eläkelainsäädännössä.