Luger

Olympiauutisesta kävi ilmi, että yksi kelkkailu-urheilun kelkoista on englanniksi ”luge” ja ranskaksi ”luge”, jolloin kelkkailija on ”luger”.

Suomentajat tietävät, että pistoolin nimitys ”Luger” on syytä kääntää englannista suomeksi ”Parabellum”. Eri puolille maailmaa paljon käytetty nimi Luger on keksijän sukunimi samalla tavalla kuin Mauser ja Walther, Lahti, Degtarjev ja Kalashnikov. Aseissa riittää henkilönnimiä, jotka tunnetaan kaikkialla maailmassa, sellaisia kuin Colt ja Smith ja hänen hyvä ystävänsä Wesson, joilta yrityksen osake-enemmistön hankki omistukseensa herra Oliver Winchester, jolla oli kokemusta alalta.

Patenttioikeuden historiassa tuliaseista vaietaan häveliäästi. Silti Aimo Lahden kahden muun henkilön kanssa konstruoima Suomi-konepistooli KP/-31 voi olla keksintöjemme historian etevin saavutus, ellei sitten sovita, että se olisi entisen Ab Lukko Oy:n valmistama lukituslaite tuotenimellä Abloy.

Olemme aikaisemmin, joitakin vuosia sitten, maininneet tavaramerkkioikeuden yhteydessä ilmiön, jota kutsutaan vesittymiseksi (dilutaatio, muuttuminen geneeriseksi). Suomalaisen luentotilanteen perusesimerkit ovat heteka, alun perin Helsingin teräaskalusteen metallisänky, ja mono, alkuaan kauppias Monosen 1926 lahteen perustaman Lahden Saapikas- ja Lapikasteollisuus Oy:n valmistaman hiihtojalkineen nimi. ”Mono” liittyy tietysti muun ohella norjalaisten suomalaisten raivoksi mokoman Holmenkolleninsa takia kilpahiihtoon tuomion ns. kiintositeiden historiaan. Murtomaahiihdossa, jota kai sanotaan nyt maastohiihdoksi, mikä tahansa lapikas ei kelpaa.

Tulin kyselleeksi nuorilta – kansakunnan valioilta – ja ihmeekseni ”mäystin” oli heille sananakin tuntematon. Ei sillä, omanakin armeija-aikanani, josta on kotva vierähtänyt, hikilaudoissa oli mänttiremmillä (siannahka) konstruoidut kantasiteet. Mutta Raatteen tien miehillä, jotka käänsivät suksensa valmiiksi tulosuuntaan ahdistellessaan hirmuisesta metsästä käsin puna-armeijan urheita poikia, oli suksen siteinä mäystimet eli suksen päläkseen taidokkaasti koverretun reiän läpi vedetyt nahkaremmit.

Olkoon niin. Nyt kolmeakymmentä lähestyvillä oli muistaakseni huopatossuystävälliset vaijeriviritykset pienenpienissä suksissaan.

Ne sai jalasta potkaisemalla ja jalkaan astumalla. Hiihtäminen vaatikin sitten taitoa, etenkin ylämäessä ja varsinkin ahkiota vetäessä.

Vielä minun aikanani suksia valmistettiin kotiteollisuutena maakunnissa. Meillä päin vimpeliläiset olivat maineessa, pohjoisempana haapaveteläiset. Sitten tulivat sälesukset ja totesin Urheilun Pikkujättiläisestä, joka on tänäkin päivänä tärkeä lähdeteokseni, että kauppaneuvos Esko Järvinen oli nuorena miehenä saavuttanut Suomella ensimmäisen mitalin yhdistetyssä. Lampisten takana taas näkyi olleen kilpa-ajaja Raine Lampinen, jonka poika Simo olikin sitten rallimiehenä todellinen kuuluisuus.

Mieleeni ei tule Suometa samanlaista uraa kuin ranskalaisen Réne Lacosten, joka oli niin ovela, että aloitti suoraan tekstiiliurheiluun tarvittavien sivuhyödykkeiden markkinoinnin lempinimestään ”krokotiili” kehitettyä merkkiä käyttäen.

Ja nyt sitten menevät erinäiset aseet siviilien tavoittamattomiin, kun puoliautomaattipistoolien kieltämistä ehdotetaan.

Tuliaseissa automaatti on sellainen, että riittää, kun pitää liipaisinta pohjassa ja silmiä kiinni. Puoliautomaatti nostaa tavallisimmin rekyylin eli takapotkun voimalla laukaistun jälkeen uuden patruunan pesään.

Tunnustan harrastaneeni pistooliammuntaa ja nauttineeni siitä, vaikka jousiammunta oli kyllä vielä hauskempaa. Nyt alkaa julkinen vääntö urheiluammunnasta, koska eilen jätetty työryhmän ehdotus merkitsisi loppua myös olympialajille, jota ennen sanottiin koulu- ja kuvioammunnaksi (kääntyvät taulut) ja olympia-ammunnalle.

Tämä ei ole chatti enkä halua keskusteluun, jolle on muita areenoja. Ratkaisu on tyypillisesti poliittinen, ja toivon, että asiayhteys nähtäisiin. Politiikka ei ole pelkästään likaista kähmintää, vaan myös ongelmallisten ratkaisujen tekeminen yhteisissä asioissa.

Omasta puolestani olen jo jättänyt ikuiset jäähyväiset Parabellumeille, Walthereille ja vastaaville. Lannistaessani mahdollista mielipiteenvaihtoa huomautan vaimeasti, että on monia ei-hengenvaarallisia aseita, joilla voi harjoitella käden vakautta. Oma valintani on näppäimistö, ja tulos on luonteenomaisen huono.