Höckert

Turun pormestari Höckert oli vastaanottajana ja Helsingissä Englannin konsulin vastaanoton jälkeen 10.7.1878 Amerikan Yhdysvaltain entiselle presidentille Ulysses S. Grantille piti kauniin ranskankielisen puheen Z. Topelius. Vieras ei ymmärtänyt sanaakaan, koska ei osannut ranskaa, ja lienee ollut hyvillään siitä.

Topeliuksen puhetta referoidaan seuraavan päivän Höblärissä (Hbl), eikä siihen näytä sisältyneen kirjallisia aarteita.

Grant, jonka nykyisin tunnemme parhaiten 50 dollarin setelistä, oli niin kova juoppo, että sai potkut armeijastakin, mutta kunnostautui sitten kaikkien kauhuksi sisällissodassa. Presidentiksi valittuna hän oli luomassa poliittisten väärinkäytösten perinnettä, joka sitten tuottikin Tammany Hallin ja niin sanotun boss-järjestelmän. Elleli paikallinen napamies ollut konepistoolia kantava gangsteri, hänellä oli kuitenkin rahoituksen ansiosta liivintaskussaan tarvittavat kongressimiehet ja senaattorit ja luonnollisesti joukko keskeisiä tuomareita.

Grantin käynti Suomessa näyttäisi olevan yhtä tuntematon kuin paljon varhaisempi H.C. Andersenin vierailu, jonka aikana kävijä keskusteli ammatillisista ongelmista jo mainitun Z. Topeliuksen kanssa.

Ei ole mahdotonta, että perustan sivukonttorin Kirkkonummen kirjastoon, joka on erittäin hyvä. Olin siellä tänään, mutta jouduin kiirehtimään kotiin makkarakeitolle.

Päivän kirjoituksen sisältö: kukaties sotien välisenä aikana ja sotien jälkeen huippu-urheiljoiden heikko tai olematon ammatillinen pohja johtui amatööriurheilun ongelmasta.

Vielä hiihtäjä Veikko Hakulinen nautti Valkeakosken seudulla Juuso Waldenin suurta suosiota. On arveltu, ettei metsäteknikon tarvinnut pahemmin seurata puun korjuuta. Kultamitalimiehet olivat monissa tapauksissa Alkon varastomiehiä, aliupseereita tai vastaavia, tukevasti kansakoulupohjalla.

Ainoa poikkeus on Gunnar Höckert, jonka kuolemasta tuli 12.2. kuluneeksi 70 vuotta. Lehdet ja Yle sanovat hänen kaatuneen ”vapaaehtoisena” Kannaksella. Hän kaatui vänrikkinä Summassa, ja lienee ollut hyvin pätevä JR 5:n joukkueenjohtajana. Poteroon tuli täysosuma.

Eräässä lähdeteoksessa mainitaan, että reuma olisi katkaissut hänen urheilu-uransa. Toisaalta häntä kuvataan Talvisodassa nopealiikkeiseksi ja riuskaksi tankintappajaksi.

Höckert, joka voitti Berliinin olympialaisissa 5 000 metrin juoksun Ilmari Salmisen tuhottua kaatumalla radalle kolmoisvoiton, oli ylioppilas, ekonomi, ruotsinkielinen (lähde puuttuu), pankinjohtajan poika ja verkosta löytyvistä sukutauluista päätellen vanhaa herrasväkeä – pappeja ja pormestareita on niin että päät yhteen kolisevat.

En kykene varmistamaan, oliko huutokauppoihin erikoistunut liikemies Mikko Höckert, joka oli tunnettu hahmo 1960-luvun Helsingissäni, suorastaan urheilu- ja sotasankarin veli. Käsittääkseni oli. Kysyisin vanhemmilta ja viisaammilta, mutta he alkavat, kuulkaa, olla vähissä! isäni tosin muistaa, miten Taisto Mäki rikkoi 1939 Höckertin maailmanennätyksen. Minäkin muistan ajan, 14.08,8.

Kaikki muut aikakauden suururheilijat elivät saamani käsityksen mukaan miljonääri Avery Brundagen ”amatööriurheilun” sääntöjen johdosta pimeällä rahoituksella, josta vain Paavo Nurmi ja Ruotsin Gunder Hägg jäivät kiinni. Brundage oli kiihkeä Hitlerin ihailija ja kaikin puolin karmea tyyppi. Chicagosta, nääs.

Meillä urheiluherrana toimi etenkin muuan U. Kekkonen, Ilkka Kanervan ja Sauli Niinistön edeltäjä siis.

Muinoinen työtoverini korkeista tuomioistuimista, Huge Vainio, oli muistamani mukaan heittänyt koivukeihästä 74 metriä ja senttejä päälle. Heittäjä Armas Taipale toimi lakimiehenä Amerikassa, joten hänellä oli kukaties tutkintokin.

Ehkä joku muistaa lisää poikkeuksia. Olympialaishuumassa kirjoitetun tekstini tähdennys kumminkin on, että ns. amatööriurheilu oli sydämetön ja julma järjestelmä. Ennätysten ehdyttyä kovin moni palasi parantelemaan mieltään hanttihommiin tai siirtyi suoraan paikkakunnan kioskille erinäisten aineiden sekakäyttäjäksi. Ainakin Ville Ritola kuulemma sai itaruudestaan maailmankuululta P. Nurmelta rahaa vanhuutensa suuressa köyhyydessä.