Miten puut kuolevat

Kiertelevän tiedon mukaan Saariselällä, hyvässä piilossa elää 780 vuotta vanha mänty, mutta jossain on kataja, jolla on ikää tuhatkin vuotta.

On se mänty sitkeämpi kuin ihminen.

Keskustelut Ruotsin puuvanhuksesta, Englannin marjakuusista ja Amerikan haavoista näyttävät kiertyvän kysymykseksi, mikä on puu. Korkea ikä saattaa kohdata juurakkoa tai sitten joudutaan miettimään suvutonta lisääntymistä - onko juurivesa sama puu kuin se, josta se kloonautui.

Erään ajatuskuvion mukaan kaikki maailman tai ainakin Euroopan jäkälä on samaa kasvia. Jälleen ongelma on ”sama kasvi”.

Tervaskannoista puheen ollen Paavo Väyrynen kiisti televisiossa olevansa millään lailla vanha.

Sääli miestä.

Viisaisiin puihin vertautuen ensin kasvaa rohistaan, sitten tehdään siementä ja sen jälkeen ollaan vain ja annostellaan toisillekin aurinkoa, varjoa, sadetta ja lunta. Jossain vaiheessa puulle voi käydä toisin kuin Väyryselle: se kasvaa niin isoksi ja komeaksi, että ravinteet (hiilihydraatit, ja tietenkin vesi) jaksavat nousta yhä vaivaisemmin koko rungon mitan. Kuolema alkaa latvasta, ja sitä kestää.

Puut eivät saa sydänkohtauksia, mutta syöpää niillä ilmenee. Kuten eräs kollega mainitsi runossaan, vaikka on niin paljon viisaita miehiä, toistaiseksi ei ole tavattu yhtään hullua puuta.

Tässä asiassa olen hiukan esteellinen. Voi olla, että keskusrikospoliisi on jo perässäni. Kaiteeni vieressä on koivu, joka taisi vahingoittua taloa tehtäessä 35 vuotta sitten. Varmaan 15 vuotta sitten rungossa oli ruma laikku siinä mistä tuohi oli pahasti repeytynyt, ja oli jonkun kanssa puhe, että kuolemaa se nyt tekee, tuo koivu. Ja vieressä yrittää pitkä mänty syleillä kuusta niin että se mänty vain kallistumistaan kallistuu.

Nyt epäilen arvaavani, mitä tuo koivu ajattelee minusta. En ole kostonhimoinen. En halua siitä lankkuja arkkuuni. Mutta kyllä se tuohon jää mäskäämään hiilidioksidista sokereita minun lähdettyäni, toivon mukaan kaikella kunnialla.

Kuukausi sitten näytettiin televisiossa pohjoisen japanilaisia, joilla oli vanhoja puita. Siinä tuli ohimennen esiin tuulen mekaniikka ja puun arkkitehtuuri. Tämä muuan oli kasvattanut mahtavan oksan metsään ilmestyneeseen aukkoon, ja oksa jatkoi kasvuaan, kunnes se luhistui oman painonsa alle. Puu repesi ja kuoli nopeasti.

Suomessa raiskion reunan puut ovat vaarassa, koska ne ovat tottuneet toimimaan verkostona, jota sanotaan metsäksi. Kun tuuli pääsee aukiolla keräämään kimppunsa ja käymään yhden kimppuun, tämä ei voi vastustaa, vaan kaatuu ja kääntää tappion merkiksi juurensa pystyyn.

Kuusella on paha tuulipinta-ala. Niitä on kumollaan tuossa meidänkin metsässä.

Kun puu on polkunsa päässä, sillä on vaihtoehtoja. Mänty voi kelottua, Lapissa. Sanotaan ettei kelottumista voi saada aikaan keinotekoisesti. Kelon ihmeellinen tiukkuus ja kierteisyys on loppuelämän tulosta; vinosuunnikkaan muotoiset pinnan kasvusolut jakautuvat valon ja puuaineksen kestävyyden määrääminen, ja lopputulos voi olla ihmiselle hämmentävä. Puun syyt, jotka luulisi näkevänsä suorina, kiertävät pituusakselia kuin vimmassa.

Puulla on aina syynsä.

Siinä saa kotvan päivä närettä kiertää ennen kuin asetun kelomajaan. Kerran, kun ainakin Saariselällä oli silmänkantamattomia kelottuneita metsiä, ne tarjoutuivat käyttöpuuksi. Nyt niiden kiskominen rakennustarvikkeiksi tuntuu harvinaisessa määrin ruumiinryöstöltä. Ei hautakiviäkään pidä käyttää huoneenrakentamiseen, vaikka Venäjällä sellainen tapa näyttää vallitsevan.

Puun henki on happea, kun ihmisen henki on hiilidioksidia. Puun viherhiukkaset, jotka ottavat vastaan valon, lienevät syanobakteerin eli sinilevän sukua.

Minulta kesti puoli vuosisataa ymmärtää, mikä on suomalaisen väkivaltaisuuden ja sen kääntöpuolen, eloonjäämiskyvyn tausta. Metsä.

Ei niitä ole muualla. Venäjän metsissä ei ole ketään. Ruotsissa ei ole Kemiä, Oulua eikä Jyväskylää – metsäkaupunkeja.

Lastenlauluissa ”metsämies” tarkoittaa aina metsästäjää. Suomessa se tarkoittaa aina puista elantonsa henkkivaa. Mutta metsäradiokin on lopetettu.

Terve teille, metsien miehet. (Miehellä tarkoitetaan tässä laissa myös naista.)