Maan tapa

Helsingin Sanomat syyllistyi epätavallisen huonoon pääkirjoitukseen. Pidän pahana, että lukijoita johdetaan harhaan.

Termiä ”maantapa” ajetaan nyt joukolla alas. Mikäpä siinä. Lehti tosin viittasi aivan oikein pääministeri Vanhasen lausumaan, jossa ei puhuttu maantavasta, vaan vallitsevasta tulkinnasta.

Kauhistusta herättää, että sanomalehti vihjailee aika julkeasti taannehtivaan laintulkintaan ja tuntuu asettuvan kannattamaan sitä.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti oli suomalainen kokemus takautuvasta tulkinnasta: säädettiin laki, jossa määriteltiin, millainen joitakin vuosia sitten noudatettu menettely olikin nyt katsottava rikolliseksi.

Tätä nykyä tämä kielto, laillisuusperiaate, on ihmisoikeus ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeinen tae. Rangaistukseen voidaan tuomita vain menettelystä, joka oli tekohetkellä lain mukaan rangaistava.

Rikosoikeuskaan ei ole erityisen täsmällistä, ja maantapa on keskeinen esimerkiksi tahallisuutta arvioitaessa. Ennen oli maantapa ylittää salmi rannassa olleella veneellä, jos siinä sattui sellainen olemaan. Tätä nykyä se voisi olla rikos, toisen irtaimen omaisuuden luvaton käyttäminen.

Jokamiehen oikeudet eli yleiskäyttöoikeudet on nyt pala palalta kerätty lakeihin. Hyvin kauan ne olivat maantapaa, jota noudatettiin lakina. Keskeinen ja tunnettu jokamiehen oikeus on lupa kulkea maastossa. Suomessa omistaja ei voi karkottaa kulkijaa metsämailtaan. Hieman kärjistän: ”yksityisalueita” ei voi perustaa omin nokin. Jokamiehen oikeuksiin ei tietenkään voi vedota kotirauhan piirissä eli toisen tanhualla.

Jälleen kerran: mistä minä tiedän, onko Matti Vanhanen syyllistynyt rikokseen osallistuessaan Raha-automaattiyhdistyksen avustuksesta päättämiseen sellaisin seurauksin, että tuo yhdistys on puolestaan jakanut avustusta joukkiolle, joka on jakanut vaaliavustuksia.

Useat viranomaiset selvittävät asiaa, eikä tuohon kysymykseen vastata ihan lonkalta.

Kirjoitan maantavasta ja tulkintojen muuttumisesta. Pannaan pois pääministeri suolakaivokselle ja järjestetään muutamalle muulle kahdeksan vuotta kuritushuonetta. Mutta asia nyt kerta kaikkiaan on niin, että maantapa eli sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti esiintyvät ehtimiseen muun muassa muodossa ”hyvän tavan mukainen”, ”kauppatapa”, ”yleisen elämänkokemuksen mukaan”, ”noudattaen asianaan ollutta huolellisuutta” tai – ”lain periaatteiden mukaan”.

Mitä ovat lain periaatteet? Eri asia kuin säännöt. Asia on korkea ja mutkikas, mutta opiskelijalle riittää tentissä selkeä tieto, että periaatteilla punnitaan ja sääntöjä sovelletaan. Käsivirhe on jalkapallon sääntöjen tietämä teko, jolla on seuraamus. Taitaa olla vapaapotku. Pelaajien terveydestä huolehtiminen on periaate, jonka johdosta hirmupakkanen tai rankkasade saattaa olla aihe ottelun keskeyttämiseen tai peruuttamiseen.

En mielelläni vedä esiin tuomarinohjeita, jotka ovat yleiseurooppalainen, aika voimakkaasti saksalaisvaikutteinen kokoelma erilaisia päähänpistoja ja mieleenjohtumia lainkäytön alalta. Joku keksi painaa lätkäistä ne lakikirjaan, ja ne saavuttivat suurta kunnioitusta. Niissä puhutaan harhauttavasti oikeudesta ja kohtuudesta – äkkinäinen voi luulla, että oikeuden lisäksi tarvitaan myös kohtuutta, vaikka oikeussäännöt ovat usein juuri kohtuussääntöjä. Niissä puhutaan maantavasta, joka puolestaan on luonnollista, koska lainsäädäntö oli noita ohjeita laadittaessa sangen sattumanvaraista ja niin sanottu tapaoikeus tavallisimmin käytettyä.

Tuomarinohjeiden ”maantapa” ei muuten luultavasti tarkoita ”maata”, vaan nykykielellä lähinnä ”maakuntaa”, ja voi olla, että on haluttu pitää esillä paikalliset poikkeukset, joita ilmeni jopa perintöoikeudessa.

Luultavasti Helsingin Sanomien kirjoitus oli vain asiantuntematon. Olen ennenkin antanut heille ilmaiseksi sen neuvon, että palkkaisivat juristin. Kelvollisia on ainakin toistaiseksi vapaalla jalalla.

Esteellisyyskysymys eli kuten vanhaa maantapaa noudattaen ennen sanottiin ”jäävi” on yllättävän mutkikas asia. Sen tulkinnat ovat, minkä Vanhanen näyttää tietävän, muuttuneet nopeasti ja paljon. Hallinnon puolella myös laki (hallintolaki) muuttui juuri 2004. Edessä on tavattomia muutoksia, joista olisi aihetta jo huolestua. Kun yliopistovirat on lakkautettu ja kaikki ovat työsuhteessa, ainakaan minä en tiedä tarkoin, millaisia esteellisyyssääntöjä on noudatettava ja mitä on entisen virkavastuun paikalla.

Jos työsuhteessa oleva professori junailee naapurin kakaran vilpillä läpi pääsykokeista, mitä se on? Jos johtaja ottaa sangen heikon hakijan töihin siksi että tämä on naapurin kakara, se nimittäin ei tietenkään ole lainvastaista eikä aiheuta seuraamuksia.

Vihje – työsuhteessa voi tehdä virkatoimia. Tuo on nähdäkseni edelleen virkarikos. Mutta jos puhuu ruokottomia korkeakoulusihteerille, enää ei voi tuomita virkamiehenä tehdystä jatketusta ruokottomuudesta.