” 3:21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?” (Raamattu, Saarnaaja). – Keskeinen lainaus Bressonin aasi-elokuvassa “Au hazard, Balthasar”.
Kommentit sanovat ihmisoikeuksia valistuksen aikakauden oivalluksiksi ja jatkavat siten eläinten oikeudettomuudesta.
Näin ei ole. Ihmisoikeudet perustuvat luonnonoikeuksiin, jotka olivat tuttuja mm. stoalaisille 2 500 vuotta sitten. Luonnonoikeusajattelu, jonka vastakohta on lainsäädäntöön perustuva (postiivinen) oikeus, hallitsi keskiaikaa ja jatkui. Ihmisoikeudet ovat tuota samaa kehitystä.
Eläinten oikeudet hämmästyttää minua terminä samalla tavalla kuin ”ympäristön oikeudet”. Puhuisin nimittäin velvollisuuksista. Jos joku ajaa ihmisten velvollisuuksia eläimiä kohtaan, asia on selvä. Tosin asia ei ole uusi.
”Raamatullinen” on huitaisu eläinten yhteydessä. ”…Silloin Herra antoi aasille kyvyn puhua. Se sanoi Bileamille: "Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun lyöt minua nyt jo kolmannen kerran?" Bileam sanoi aasille: "Sinä vikuroit! Jos minulla nyt olisi miekka, tappaisin sinut heti paikalla!" Aasi sanoi Bileamille: "Minähän olen sinun aasisi, jolla olet ratsastanut iät ja ajat. Olenko minä koskaan ennen vikuroinut?" Bileam vastasi: "Et ole." Silloin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisomassa tiellä paljastettu miekka kädessään. Bileam polvistui ja lankesi kasvoilleen maahan.”
Myös Jeesuksella tuntui olleen erityinen suhde eläimiin. Pyhä Franciscus saarnasi linnuille ja kirjoitti niistä sisarina ja veljinä. Monien kirkollisten sääntökuntien ruokavalio muistutti keskiajalla erittäin paljon tämän hetken kasvissyöntiä. Teurastajan ammattia pidettiin pahana samalla tavalla kuin pyövelin. Ja ruokavalioista on Vanhassa testamentissa samanlaisia yksityiskohtaisia ohjeita kuin koraanissa.
Valistusfilosofian edeltäjät, etenkin Descartes, kehittivät ajatuksen eläimestä koneena, ja sitten keksittiin, että myös ihminen on kone. Vertaus oli alkujaan aika osuva – kone oli tuohon aikaan lähinnä laite ravinnon tai polttoaineen muuttamiseksi energiaksi, kuten uuni tai höyrykone. Tänään ”sian näkeminen koneena” sisältää paheksumista. Koneet ovat ilmeisesti muuttuneet moraalittomiksi, vaikka esimerkiksi ilmasto on nimenomaan kone.
Hyvin tuntemani Aulis Aarnio teki luullakseni virheen kirjoittamalla ”Tieteessä tapahtuu” –lehteen liian ystävällisesti. Hän on yleensä vainonnut laajassa tuotannossaan ”olemusajattelua”.
Eläinten oikeuksilla kai tarkoitetaan usein oikeutta hyvään kohteluun. Sana ”oikeus” tarkoittaa paljon muutakin. Voiko kissan hyväksi tehdä testamentin? Voiko koira omistaa kopin?
Aarnio jätti myös sikseen vastaväitteen lapsista ja vanhuksista. Näiden oikeudet hoidetaan edustusta koskevilla säännöillä. Nimitys oli ennen holhous, nykyisin edunvalvonta. Ainoastaan hiukan hullut voivat antaa valtakirjan.
Kysymys on kriittinen armokuoleman ongelmissa: kenellä on oikeus antaa lupa hoitotoimista luopumiseen ja milloin. Mikä merkitys on sairaan hoitotestamentilla? Olen kirjoittanut niitä: hoitoa älköön aktiivisesti jatkettako, kun toivoa ei lääketieteellisesti ajatellen enää ole.
Amerikkalaisille ja briteille oikeudellinen ongelma on hiukan erilainen, koska heillä on common law –perinne. Euroopan mantereella viranomaisen ratkaisun on perustuttava lakiin. Common law perustuu ennakkotapauksiin eli oikeudelliseen perinteeseen.
Olen vuosikymmeniä varoitellut ensin naisoikeuden harjoittajia ja sitten erinäisten vähemmistöryhmien ja nyt siis eläinten oikeuksien puoltajia omaksumasta amerikkalaisten juristien oppeja kevyesti.
Nuoret juristit eivät tahdo uskoa. Professorin kirja tai paperi ei yleensä paina tuomioistuimissa, ja oppineisiin kirjoituksiin viitataan harvoin. Anglosaksi kysyy, millaisia periaatteita oikeuskäytännöstä voidaan johtaa. Manner-eurooppalainen selvittää ns. lainsäätäjän tahtoa, etenkin sellaisissa yksittäistapauksissa, joissa lakitekstin tulkinta on epäselvä.
Eläinten kohtelun parantaminen onnistuu kiristämällä eläinsuojelulakia ja siihen liittyviä sääntöjä. Metsästyslakia on muutettu jatkuvasti; hirvimiehiä ei ole nyt paheksuttu. Mutta lain muuttaminen edellyttäisi poliittista toimintaa, ja sitä nuoret vieroksuvat.
Nykyisenkin lain mukaan muuten kärpästen hätisteleminen on rangaistava teko. Eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä. Sitä en osaa sanoa, onko alkueläinten surmaaminen kiellettyä – amebat aiheuttavat sairauksia.
Annan nuorille neuvon: menkää politiikkaan. Pelkään että kaltaiseni – eläkkeelle olevat, jotka haluavat käskeä sopimisen sijasta, ovat kohta enemmistönä kaikissa puolueissa ja järjestöissä ja asioissa. Jos he ovat pirteitä kasvissyöjiä, heistä ei päästä pitkään aikaan eroon.
Moraalista kirjoittaminen on jo nyt kaltaisteni äijien hallussa – Timo Airaksinen, Timo Vihavainen… Pitkä rivi. Liian pitkä.
Tuo Raamattu on mielenkiintoinen "lakikirja", koska siitä löytyvät lähes kaikki vaihtoehdot.
VastaaPoistaKemppinen mainitsee enkelin miekka kädessään. Mitä mahtoi syödä, koska Vanhassa Testamentissa kerrotaan enkeleistä, jotka söivät lihaa ja voita samanaikaisesti.
Toisaalta Turkkilais-Syyrialainen "Yahveh" -sanalla tarkoitetaan "pyhä eläin" tai "organisaatio".
No, syödäänhän sitä Jeesustakin tänä päivänä jossain merkityksessä.
Ja gnostilaisuudessa, jos ei ihmisellä ole "Sophian jumalallista" kipinää, he ovat vain eläimiä muiden joukossa ja heidän olemassaolonsa päättyy kun he kuolevat.
No, näitä jaarituksiahan löytyy vaikka kuinka.
Teemu Mäki käsitteli tässä kerran Voiman kolumnissaan just tuota, optimaalisessa nitrojen nappailu- ellei peräti tuhkausiässä olevien seniilien pinttynyttä ajattelua kansalaistoiminnasta. Se nähdään jonain politiikkaan siirtymisen valmistavana esikouluna.
VastaaPoistaOli Mäki mainiota luettavaa, miten hän repi alas nämä konservatiivien pseudoargumentit, ja sivussa koko sen kypärä-liperit-maailmankuvan.
Havaitsevinani, samoin, että vars. ennen tällaista laskelmointia tosiaan ilmeni hyvissä järjestöissä sekä teiniliitossa, että oli ikään kuin uraputkeen astumisen aika käsillä, kun alettiin touhuamaan asioita kansalaisena. Mä olin mukana perustamassa kehitysmaakauppaa - tosin päinvastaisessa järjestyksessä.
En tiedä tuotakaan, kantsiiko nyt nykynuorten mennä tekohengittämään aivan toisen ajan ja aatteen vanhoja puolueita. Niiden pitäisi osata kuolla rehellisesti kun alkuperäinen tehtävä on ajettu läpi, ja siitä on tullut ikään kuin yleistä omaisuutta. Näin esitti Osmo Soininvaara kirjassaan Vihreää valoa, 1983. En tiedä, onko enää tuota mieltä.
Natsiperheissä ja fasistiporukoissa ei nähdä omaa sadismia ja omaa kovuutta. Sanoisin vielä, että juuri siksi, että ovat niin kovia ja raakoja ovat kykeneviä kävelemään päivä toisensa jälkeen kuin mitään ei olisi. Ovat nostaneet itsensä yläpuolelle ja siinähän on parempi olla ja se ns. parempi on heidän omasta mielestä vain luonnollinen paikka koska pitävät vain itseään kertakaikkiaan parempina: on niinkuin Jumalan laki tai Darwinin, että ovat siellä! Eivät voi fantasioida, etteikö olisi väärä tapa hallita muita ihmisiä; se ei käy mielessäkään. Sen sijaan ovat kritiikkiherkkiä ja antavat heti pahimmalla mahdollisella takaisin, jos joku uskaltaa vähänkään kritisioida heitä. Tulee kuin tykistä, suoraan ja epäsuoraan, eikä siinä riitä yhden ihmisen henkinen murtaminen sillä reissulta vaan murtavat kaikki, jotka heidän eteensä astuvat.
VastaaPoistaTämä sakki nauttii silti yhteiskunnan jotain kunnioitusta ja myös pelkoa ja tietysti runsas määrä paskakärpäsiä pörrää.....siellä missä iso kakka on paljon kärpäsiä. Siksi psykologit eivät pitäisi katsoa onko ihmisen terveys kiinni siitä, miten paljon ns. ystäviä ihmisellä on koska se voi olla aivan väärä indikaattori jos emme halua kasvattaa fasismia.
Mutta minun silmissä nämä nettivihat ja muut vihat mitkä liehahtavat siellä ja täällä (ja jotka pyrki minuakin rikkomaan, tappamaan ja estämään juoruilla) ovat fasistien itseihailun kerhon kautta täysin. Kantoivat lautakasaa katsoakseen murtaisivatko vai ei. Siinä samalla lässyttävät sääliä ja lässyttävät sellaista, joista heidän pitäisi oikeastaan olla itse varuillaan koska he itse olivat tappomyllyssä mukana ja moni myös lastentarhanopettajia....
Mitä siis moraalista opimmekaan? Be careful out there: siat näyttäytyvät lampaina ja hellinä mutta ovat kivenkovia, vittumaisia suorastaan mitä ei pitäisi kirjoittaa nettiin mutta ei ole parempaa sanaa sellaisten ihmisten pahuudesta, joka sitä oikein kuvaisi: menevät alapään kautta rikkovat identiteetin, kääntävät aina sopivan paikan tullen oman osuutensa ikäänkuin mitään tietämättömäksi ja jatkavat kulman takana veistämällä kuten kunnon sosiopaatit tekevät. Sosiopaatti ei lopeta ennenkuin on tappanut.
Ihminen voi tehdä toisen kaltaisekseen opettamalla hänet nöyräksi 'lampaaksi' opettamaan toisia lampaiksi, mutta eläintä ei. Siinä läntisen lähetyskäskyn ero ja voima.
VastaaPoistaPienemmän pahan valitseminen. (Matteuksen evankeliumi)
VastaaPoistaGerasalaisten maakunnassa Jeesusta vastaan juoksi kaksi pirulta riivattua. Perkeleet rukoilivat; jos ajat meidät ulos niin salli meidän mennä sikalaumaan. Menkäät. Sikalauma syöksi äkisti itsensä jyrkänteeltä mereen ja upposi.
vai olisiko myöhempi jako 'saaliisiin ja yhteistyökumppaneihin' perustunut syyntakeettomuuteen, omaisuuden suojaan vai altruismiin.
"Porsaita äidin oomme kaikki . . . ."
JR50
En löydä jutussa viitattua Aarnion kirjoitusta Tieteessä tapahtuu - lehdestä. Vika lienee itsessäni, mutta voisinko saada lähemmän osoitteen, kiitos.
VastaaPoistaMainittakoon, että EIT:n ja EY-tuomioistuimen ratkaisuista on ollut jo hyvän tovin tapana johtaa oikeudellisia periaatteita, myös manner-eurooppalaisessa kirjallisuudessa. Käytännössä meikäläisten viranomaisten ja tuomioistuinten on otettava eurooppalainen oikeuskäytäntö huomioon. Kyse ei nähdäkseni ole silloin lainsäätäjän tahdon etsimisestä, vaan tuomioistuinten selvästi ilmentämien periaatteiden soveltamisesta.
VastaaPoistaEIT:n käytäntö ei tosin ole sitovaa kuin kansainvälisoikeudellisesti, ja molempien tuomioistuinten toimivalta on rajallinen.
Eläinten oikeudet ovat samalla tapaa pelkkä kaunis ajatus, kuten ihmisoikeudet olisivat ilman positiivisoikeudellista tukea. Kansankielessä kuitenkin toisen oikeus on toisen velvollisuus ja päinvastoin.
Ns. eläinoikeuksien kannalta luonnonoikeuksien soveltamisala on asian pihvi. Toisin sanoen se katsotaanko kehittyneiden lajien miltään osin kuuluvan ihmisiin sovellettujen luonnonoikeuksien piiriin.
VastaaPoistaRuokavaliosta puhuen, en mielelläni söisi esimerkiksi gorilla- tai delfiinipaistia (sukupuuttouhka jätetty huomiotta). Toisaalta kalojen tai matelijoiden syönnissä en näe juurikaan ongelmia.
Ihmisten velvollisuudet eläimiä kohtaan on hyvää ajattelua. Kun lajikohtainen tieto eläinten kokemusmaailmasta lisääntyy, pitää näitä velvollisuuksia soveltaa lajikohtaisesti, ettei kaikki ruuti tuhlaudu lainvastaisessa kärpästen huitomisessa.
Kemppinen kirjoitti: "Kommentit sanovat ihmisoikeuksia valistuksen aikakauden oivalluksiksi ja jatkavat siten eläinten oikeudettomuudesta."
VastaaPoistaEilisistä Anonyymeistä ensimmäinen kirjoitti: "Oikeudellisen ajattelun valtavirran käsitykset ihmisen ja "muun luomakunnan" suhteesta sen sijaan on lähinnä raamatullinen (parhaimmilaan valistuksen aikaa edustava, kuten blogistilla). Ne eivät toisin sanoen vastaa parasta saatavilla olevaa tietoa."
Minä en (valitettavasti) ollut tämän tyylikkään kommenttitekstin kirjoittaja. Kysyn kuitenkin Kemppisen tämänpäiväistä heittoa kummeksuen, missä tuossa, tai muualla blogin kommenteissa, on esitetty ihmisoikeuksien olevan kotoisin valistuksen ajalta?
Kemppinen kirjoitti: "Monien kirkollisten sääntökuntien ruokavalio muistutti keskiajalla erittäin paljon tämän hetken kasvissyöntiä. "
Juustojen tuntijat arvelevat juustojen innokkaan tuotekehittelyn luostareissa nojanneen osaksi siihen, että niillä voitiin paastoaikoina täyttää pöydästä lihalta vapaaksi jäänyttä lokeroa.
JarMom kirjoitti. "Toisaalta Turkkilais-Syyrialainen "Yahveh" -sanalla tarkoitetaan "pyhä eläin" tai "organisaatio"."
Jahve ei Raamatussa ole tarkoitettu erisnimeksi, vaan sen merkityksenä on olla nimettömän nimi, "olen".
PS Kuten jo aiemmin mainitsinkin, Aarnion teksti Tieteessä tapahtuu -lehdessä perustui hänen Tieteen päivillä 2005 pitämäänsä luentoon, siellä hän oli vielä artikkeliaan ystävällisemmän oloinen (mikä häntä useammam kerran kuulleelle ja tavanneelle ei ollut selviö). Nimim. Olinhan siellä minäkin.
Ad Omnia: - Aarnion kirjoituksen viitteessä oli virhe. P.o. Tieteessä tapahtuu 2/2005. Keskustelua seuraavassa numerossa.
VastaaPoistaRienzille:
VastaaPoistaJahve ei Raamatussa ole tarkoitettu erisnimeksi, vaan sen merkityksenä on olla nimettömän nimi, "olen".
En tarkoittanut Raamatun Jahvea (YHVH tai YAH), vaan tätä turkkilais-syyrialais Jumalaa (Yahveh). Samoin kuin Indo-Euroopassa tunnetaan myös Jumala nimeltä Yayash, Yaë tai Yave, suojeleva jumala, jonka symboli oli puu, merkiten mahdollisesti ‘kävellä’, ‘mennä’ ja ‘pyhiinvaellus’. Tämäkin Jumala on jäljitetty aina Indus-virran laaksoon Intiaan, vuoteen noin 2900 eaa.
Lähinnä tarkoitin, ettei Jahve ole mikään juutalainen ainutlaatuisuus.
Ja tästä meidän Jahvestamme. Eikös ollut niin, että Raamatun kaanonisoimisen aikaan Jahvella oli eri nimiä. Oli 4, 12, 42 ja 72 merkkiset nimet, joista tämä 4-merkkinen valittiin.
Ja tällä Jahvella oli kymmeniä eri jälkiliitteitä, kuten YHWH "Sebaot", YHWH "Tsidh ge’nu" (oikeamielinen), "Jireh" tarkoittaa "YHWH pitää siitä
huolen" ja YHWH "Nissi" olisi käännettynä "YHWH on turvani" ja niin edelleen.
Herralla on monta nimeä :)
Vähän sama kuin että Moses tarkoittaa syntynyt (born of), mutta kenelle syntynyt, kuten Thothmoses, Rameses (born of Ra), Amenmosis ja niin edelleen.
Eihän sitä näin optimaalisessa kuuman ilman ja tuhkan tussautteluiässä voi muuta kuin todeta ettei maailma muutu eettisemmäksi muuten kuin muuttamalla sitä. Ihmislajin oma tehtävä.
VastaaPoistaIhmiset, ne ohjautuvat sisäisäisyydestään käsin, ja etsivät tietä heidän todelliseen olemukseensa. Mainittiinko Franciskus von Assisi?
Juuri hän totesi olemuksensa löytyneen kaikkien maallisten, ulkoisten kahleiden ja velvoitteiden katkeamisen myötä.
Ai, mistä tietää, milloin on löytänyt olemuksensa?
Sen tietää mm. salaperäisestä eksistenssinsä onnen, tyydyttävyyden kokemuksesta, muun maailman murheen keskellä, ja voi konfirmoida eri lähteistä.
Evolutiivisesti ihmiset kokevat tämän itsetuntemuksen syvenemisen vaiheen yhä yhdenvertaisemmin, ja myös aiemmin.
Eennen vasta joskus optimaalisessa kuuman ilman ja tuhkan tussautteluiässä vaivoin oivallettu minätietoisuus - ja suunvuoron saaminen - on yleisessä jaossa. Ei hätää.
Eräs anonyymi kirjoitti: "Ruokavaliosta puhuen, en mielelläni söisi esimerkiksi gorilla- tai delfiinipaistia (sukupuuttouhka jätetty huomiotta). Toisaalta kalojen tai matelijoiden syönnissä en näe juurikaan ongelmia".
VastaaPoistaJonkin lihan syöminen on esineellistämisen absoluuttinen muoto. Kun asiaa miettii, lienee seksi ainoa yhteys, jossa esineellistämme (toki vain osittain) jotakin, johon suhtaudumme positiivisesti. Muutoin on negatiivisuus tarpeen - syönnissä välinpitämättömyys tai inho (emme halua syödä lemmikkejä), tappamisessa vihollisuus (eli pelko) ja viha.
Ad Omnia: - Jo löytyi - siitä emme varmaan saa riitaa, että ilmiöt (uskonto, politiikka, kansalaisaktiviteetit) ovat myös muoti-ilmiöitä.
VastaaPoistaOlin hakenut tuota viimeisimmän Anonyymin mainitsemaan sisäisyyttä. Asia on niin tärkeä että kirjoitan siitä huomiseksi. Inwardness. Varoitan etukäteen, että oma versioni on runollis-uskoknnollinen.
Kukas se kirjoittikaan 1960 -luvulla Lakimieslehteen pienen artikkelin otsikolla "Koira Korkeimmassa oikeudessa?"
VastaaPoistaElävien olentojen oikeuksien julistus:
VastaaPoista1. Kaikki olennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina oikeuksiltaan.
2. Jokainen olento on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, alkuperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.
3.Kullakin olennolla on oikeus elämään, vapauteen ja turvallisuuteen.
4. Yhtäkään olentoa ei saa pitää orjana tai orjuutettuna.
5. Yhtäkään olentoa ei saa kiduttaa eikä kohdella julmasti tai alentavasti.
Mitä vikaa tässä julistuksessa on?
Kemppinen: "Valistusfilosofian edeltäjät, etenkin Descartes, kehittivät ajatuksen eläimestä koneena, ja sitten keksittiin, että myös ihminen on kone. Vertaus oli alkujaan aika osuva – kone oli tuohon aikaan lähinnä laite ravinnon tai polttoaineen muuttamiseksi energiaksi, kuten uuni tai höyrykone. Tänään ”sian näkeminen koneena” sisältää paheksumista."
VastaaPoista. . . kunnes Darwinin jälkeen oli mahdollista ajatella, että ihminen ei ole kone, vaan eläin, dynaaminen, arvaamaton ja muuttuva. Jo Nietzschen (1882) mukaan ihmisen tietoisuus oli orgaanisen kehityksen viimeisin ja näin ollen epätäydellisin vaihe.
Ihmisen näkeminen eläimenä tai ylipäätään rajan suhteellistaminen herättänee samantapaista paheksuntaa kuin konevertaus aikaisemmin. Vieläpä useasta eri suunnasta.
Ymmärrän keskustelussa esiintyvän eritasoisia väitteitä:
1) Aarnio, luultavasti Kemppinen, yrittävät selittää, että eläimet eivät yksinkertaisesti sovi oikeudellisen ajattelun kategorioihin (kuten "oikeudet", "velvollisuudet", "osapuoli", "korvausvelvollisuus"). Kun tähän ei tyydytä, väitteen esittäjä tietysti turhautuu, sillä väite on eittämättä oikea. Vaatimus "eläinten oikeuksista" on tässä mielessä suunnilleen yhtä absurdi kuin ajatus siitä, että ihminen voisi "saada oikeutta" (mitä se tarkoittaisikaan) simpanssien tai delfiinien joukossa tai vaikkapa lunnivuorella. Pärjätä hän ehkä siellä voi, mutta se on eri juttu.
2) "Eläinten oikeuksien" erilaisten puolustajien joukko taas näyttää viittaavan siihen, että eläimet ovat (jopa kasvavassa tai syvenevässä määrin) "osallisina" sellaisissa systeemeissä, joita perinteisesti on säädelty oikeudellisesti - kun kohteena ovat ihmiset. Esimerkiksi tehomaataloudessa "taloudellinen hyödyntäminen", "suhteen heikomman osapuolen asema" tai vaikkapa "riisto" eivät välttämättä ole kaukaa haettuja termejä. Kun ymmärrys eläinten tietoisuudesta samalla lisääntyy mm. luonnontieteen kautta, pitäisikö tämän jotenkin näkyä oikeudellisessa ajattelussa?
Ykköskysymyksen esittäjien vastaus toiseen on usein: ei pidä, koska määritelmällisesti (oikeuden luonteen vuoksi) näin ei voi käydä. Lisäksi mainitaan, että ihmiset voivat hoitaa asian kuntoon yksinkertaisesti säätämällä tiukempia eläintensuojelunormeja.
En ole varma, onko vastaus viisas. Miksi oikeutta kohtaan ylipäänsä asetetaan tällaisia toiveita? Siksi, että laki on nähty heikomman turvana ja jopa lohtuna, kuten uskonto, mihin Kemppinen myös viittaa. Esimerkiksi talousteoriaan ei tällaisia sinänsä oiketutettuja toiveita yleensä kohdisteta.
Mutta jos tämä vaihtoehto ei ole auki, jäljelle jää politiikka, kuten blogin lopussa sanotaankin.
Ehkä kysymys pitäisi asettaa siitä näkökulmasta, että ihmiset ja eläimet ovat väistämättä jonkinasteisia hyödynsaajia toisistaanja monenlaisissa riippuvuussuhteessa toisiinsa. Pitäisikö kysyä, mitä yleisiä päämääriä ihmiset eläinten kautta ovat oikeutettuja toteuttamaan, mikä on oikea ja kestävä keinojen ja päämäärien suhde? Tätä ulottuvutta ei mielestäni tavoiteta puhuttaessa esimerkiksi "eläinsuojelumääräusten tiukentamisesta" (sialle annetaan 1,0 neliömetriä 0,9 sijasta, tms.). Kuten eläimiä, ihmiset kohtelevat tietysti toisiaankin myös välineinä, mutta laillakin kai pyritään turvaamaan se, että siinä ei olisi ihan kaikki . . .
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, miten nämä kysymykset asettuisivat, jos cro-magnonit eivät olisi syrjäyttäneet neandertaleja ja meillä olisi kaksi ihmislajia, toinen ehkä "lähempänä eläintä"?
P.S. Ehkä tässä blogissa nuoremmat yrittävät keskustella Vihavaisen ja Airaksisen ikäluokan kanssa juuri moraalista -- ja jopa politiikasta.
Muoti-ilmiöt kaikkinensa ovat painovoimasta vapautumisen yrityksiä, enkeliksi tulemista.
VastaaPoistaSamalla tavalla kuin hirmuliskojen kehitysprosessi linnuiksi. Siksi nämä "muoti-ilmiöt" tulevat olemaan keskuudessamme ikuisesti.
Ad Tapsa P: kyllä siinä on aika paljon vikaa. Epäilen että esimerkiksi kielto orjuutettuna pitämisestä käsitetään monin tavoin. Kotieläin? Metästysoira kerrostalossa?
VastaaPoistaTulee mieleen myös toinen ongelma, joka ei ole sofismi: mikä on eläin? Hyönteinen, alkueläin, bakteeri - tiettävästi ei kuitenkaan virus. Olen saanut sen käsitykse, että nämä kategoriat ovat aika sekaisin.
Adressaatiksi pitäisi osoittaa ihminen: eläimet sivät toimi näin.
Entä hätävarjelu? Eläimet käyvät joskus ihmisten kimppuun ja uhkaavat henkeä.
Sellaista julistusta ei varmaan kannata antaa, jonka soveltaminen on ylivoimaista.