Pääsemme joutavampiin asioihin tämän jälkeen, tulevina päivinä. Kirjoitin tästä jo kommentin kommenttiin.
Joku oli ajatellut sikojen, syömisten, aasien, vegaanien yhteydessä juuri samaa asiaa, joka minullakin oli mielessäni.
Mediapopulismi on tietysti oman aikamme vitsaus. Umberto Eco on kirjoittanut siitä esseekokoelman – Bush, Blair, Berlusconi. Ilmiön voisi kiteyttää Pirandellon näytelmän nimeen: niin on, jos siltä näyttää.
Populismi tarkoittaa enemmän tai vähemmän vilpitöntä pienen ihmisen nostamista sankariksi. Joskus käytetään sanaa ”kansa”. Kyllä kansa tietää. Joskus tässä maassa käytetään sanaa ”suomalainen”, josta saakin aikaan loputtomasti riitoja.
Avainsana on sisäisyys – vaikea sana. Filosofian kielenkäytössä englantia kirjoitettaessa ”inwardness” on se asia, subjektiivisuus, omaksi itsekseen tuleminen, tuleminen tietoiseksi tietämättömyydestään, mielettömyydestä, sen asian käsittäminen, että uskonto on absurdia, sen asian käsittäminen, ettei ulkoinen, objektiivinen totuus ole tässä mielenkiintoista.
Eettinen sisäisyys on rehellistä. Se voi aivan hyvin liittyä esimerkiksi ruokavalioon tai sen rajoituksiin.
Olennaista, kuten Kierkegaard osoitti ja myöhempi eksistenssifilosofia ajatteli, on todistelun tuloksettomuus. Ihminen jolla on tarve todistella oikeaksi esimerkiksi pelkoa tai surua tai sääliä tai myötätuntoa, ei ole aivan selvillä tekemisistään.
Rakkaus eri muodoissaan on kai esimerkki asiasta, jota on yritetty kuvailla hartaasti ja myös määritellä, mutta aina ilman tulosta. Edes Freudin ”libido” ei enää vakuuta.
Olen taas alkanut suomentaa Wallace Stevensiä, jonka maine on hiljaisen vaiheen jälkeen Yhdysvalloissa nousemassa. Tiedän ettei juuri kukaan tunne häneltä muuta kuin ne kolme tai viisi antologiarunoa. Toisaalta tiedän, että hän oli amerikkalalisena runoilijana muutaman piirun parempi kuin T.S. Eliot (amerikkalaissyntyinen) ja Ezra Pound.
”Runoilija on ihminen, jolla on ollut aikaa ajatella.”
Tämä on oma repliikkini. Kuka tietää, ehkä en saata olla julkaisematta. Runoissa on se huono puoli, ettei niitä kukaan lue, mutta se hyvä puoli, että niissä on niin valtavasti työtä.
Se on hiukan samanlaista kuin huippu-urheilu eli se vaatii kaiken. Se on vaikeampaa kuin muut ekstreemilajit, koska kirjoittajan on keksittävä laji ja lisäksi itsensä, oikeastaan kerta kerralta uudelleen.
Tärkeimpiä ovat sisäiset paikat.
Pelko, tule ulos
Tämäkin tuli ajatuksiin
Pariisin rauhansopimuksen jälkeen, kun
joen alla virtasi oksia.
Heikko virta, mutta
vahva savi halusi kaatua veteen
kuin humalainen renki.
Kysyin kuinka monta tiiltä on yksi kirkko, sillä
myös isoisä oli ollut mies
kykenevä paikkaamaan piikkilangalla
vetoisan mielen, jossa tuulee.
Muurattu torni on vain pysty seinä,
joka kallistuu.
Kirjaimet epätasaiset kuin maan tie, kun
opin lukemaan
sen oven kirjoituksen, jossa luki:
pelko on alku.
"Stories may well be lies, but they are good lies that say true things, and sometimes pay the rent"
VastaaPoista- aggregator -
Kemppisen kirjoituksen perusteella voisi saada käsityksen inwardness tarkoittavan hengellisyyttä, eli henkistä köyhyyttä, pelkoa virheistä ja passiivista uskoa.
VastaaPoistaJa rakkauden tarkoittavan aina henkisyyttä, uuden etsimistä, totuuden etsimistä virheitä pelkäämättä.
Hmmm, pitää lukea kai kymmenennen kerran. Joten politiikka on sitten hengellisyyttä?
Suomenna ennemmin nuo suomentamattomat Modesty Blaiset. Hyvä roskakirjallisuus on aina painonsa arvoista kullassa.
VastaaPoistaOlen itse päätynyt ajattelemaan, että erilaisista populismeista vaarallista on lähinnä se muoto, jossa jokin ryhmä argumentoi (itselleen ja muille jotka haluavat kuulla), että kaikki ongelmamme johtuvat muista, eivät meistä. Tähän muotoon mahtuvat suomalaisten ongelmista EU:ta ja maahanmuuttajia syyttävät perussuomalaiset. Mutta myös uskontoja maailman ongelmista syyttävät uus-ateistit, jotka kohdistavat sanomansa lähinnä länsimaiden sekulaarille väestönosalle. Sen sijaan Kokoomus (jota en itse suurin surminkaan äänestäisi), hämmästyttävää kyllä, on kerännyt paljon kannatusta tässä mielessä antipopulistisella kanna vastuusi ja tee töitä -kampanjalla. Pientä ihmistä tässä ihannoidaan kyllä.
VastaaPoistaMikko
Hauska kuulla että jatkat Stevensin kääntämistä. Ja kiitän edellisestä. Kyllä runon kääntäminen kannattaa mielestäni. Ja jokainen lukija on "hyvä lukija" mitä runouteen tulee. Meinaan ettei se ole henkisesti laiskan ihmisen harraste. Onnea matkaan. Jään odottamaan tuomisia...
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=PG4thXVM2qk
VastaaPoistaListen! I will be honest with you;
I do not offer the old smooth prizes, but offer rough new prizes;
These are the days that must happen to you:
You shall not heap up what is call’d riches,
You shall scatter with lavish hand all that you earn or achieve,
You but arrive at the city to which you were destin’d—you hardly settle yourself to satisfaction, before you are call’d by an irresistible call to depart,
You shall be treated to the ironical smiles and mockings of those who remain behind you;
What beckonings of love you receive, you shall only answer with passionate kisses of parting,
You shall not allow the hold of those who spread their reach’d hands toward you.
Walt Whitman
http://www.ubu.com/film/strand_manhattan.html
inwardness < > sehnsucht
Kuinka sitoisit historiaan tämän; "subjektiivisuus, omaksi itsekseen tuleminen, tuleminen tietoiseksi tietämättömyydestään, mielettömyydestä, sen asian käsittäminen, että uskonto on absurdia, sen asian käsittäminen, ettei ulkoinen, objektiivinen totuus ole tässä mielenkiintoista."
Milloin kauneus (kai tavoittelet tässä sitä hengenkauneutta) lakkaa olemasta muoto. Milloin muodottomasta ja kaoottisesta sitten tulee kaunista (vai minkälainen tuon edellä lainatun "asian" lähtökohtatilanne oli - ja onko se vieläkin sitä?).
Se mikä jotenkin aina tuntuu, on se romanttisen sankarin realistinen intohimon kuvaus. Mutta entä se klassisen kaanonin ja tuon edellä mainitun - no joo - romanttisen maun välinen konflikti, siis historian joka on täynnä näitä epätavallisia asioita (siis näitä erilaisia sankareita), joita käytetään tämän ns tavallisen elämän kuvaamisen välineinä. (Siis esimerkiksi täällähän oli jo joku luettelo niistä kasvissyöjistä - oliko se kasvissyönnin virallinen Top-100-lista vai mikä? Siis mietin sen lukaistuani, että kuka heistä mahtoi olla se paras kasvissyöjä, siis Hitler kai oli se huonoin).(Minä olen aina ihaillut sitä Churchillin sikarien polttoa.)
Onko luonto historian rakennelman vastakohta? Siis jo senkin takia, että se ei hevin taivu - ja sopeudu - näihin sille tarjoamiimme muotoihin - tarkkuus ja selvyys on sille vain teoriaa - kuten esimerkiksi se ilmastonmuutos, ja siitä huolimatta se vyöryttää innokkaan tarkkailijan nähtäville kaikenlaista kiihoittavaa - alkaen vaikkapa omista sukupuolielimistämme, ja päättyen esimerkiksi kolibrin lennon tarkkailuun. Toki muitakin variaatioita löytyy - mutta sukupuolisuus on kuitenkin ainakin minusta eniten sitä luontoa itseään, joten tulkoon nyt mainituksi.
No joo pistän loppuun yhden oman jonka sävelsin just - nyt. Stevensistä en sano mitään - paitsi että oliko oikeusoppinut ;)
Nautitko sinäkin kiihoittumisestani, pimeä yö.
Voihkeestani ja kuolastani.
Miksi minua edelleen piirität, mitä sellaista minulla on jota sinä vieläkin haluat.
Miksi nuolet kasvojani, miksi siunasit päiväni päättymisen kesken unieni.
Ja sieluni, kuin kosketus kämmenellä alastomalla alttarilla,
tietoisena valtakunnan rappiosta.
Kaikki juotu ja syöty ja kolmeen kertaan jaettu.
Ruumis. Kaarella naitu.
Unohdettu kuin hyppyyn valmistautuva akrobaatti,
kuin kuollut hauki.
Puhuu minulle unohduksesta, ei rakkaudesta.
Suru, joka vetosi katselijaan,
silloinkin kun heitä ei ollut,
kertoi, että pahuuskin oli vain keino.
Sielu oli jo valmiiksi rikas, ja että näky ei tarvitse ymmärrystä.
Nyt tuli tärkeä kysymys haastavalla otsikolla, mutta niin vaikealla vastauksella, että on pakko vaieta.
VastaaPoistaKäyn "kokoisteni" kimppuun:
JarMom kirjoitti:
" - -hengellisyyttä, eli henkistä köyhyyttä, pelkoa virheistä ja passiivista uskoa - - henkisyyttä, uuden etsimistä, totuuden etsimistä virheitä pelkäämättä."
Voisin sanoa populismiksi hengellisyyden litistämiseksi tuollaiseksi. Voi hengellisyyskin olla henkistä, JarMomin edellä siteeratuin termein, eli sitä, mitä mielelläni kutsun spiritualiteetiksi: köyhän rikkaus, pelkurin suuruus ja uskovan työ.
Rienzi:
VastaaPoistaHyvin sanottu tekstissäsi.
Itselläni se on joskus vaikeaa pukea sanottavansa kirjainten tuntoon. Puhuin saman asian kokeeksi eri sanoin kissalleni. En kuitenkaan osaa sitä täsmällisesti kirjata, vaikka lähes oikein sain sanottua.
Herra Anonyymi:
VastaaPoista"Olen itse päätynyt ajattelemaan, että erilaisista populismeista vaarallista on lähinnä se muoto, jossa jokin ryhmä argumentoi (itselleen ja muille jotka haluavat kuulla), että kaikki ongelmamme johtuvat muista, eivät meistä. Tähän muotoon mahtuvat suomalaisten ongelmista EU:ta ja maahanmuuttajia syyttävät perussuomalaiset."
Epäilemättä näinkin asia on.
Toisaalta populistisen politiikan ideana lienee kosiskella mahdollisimman suurta kansan osaa,
tai pyrkiä omilla poliittisilla mielipiteillään korreloimaan erittäin merkitsevästi "kansan tahdon mukana."
Koska minulla ei ole omia mielipiteitä ja olen keskinkertainen keskiluokkainen ja pystyn vain kopioimaan toisten kirjoituksia, tuon tässä esille erään Kumitonttu-nimimerkin esiintuomia ajatuksia siitä, missä se ns. virallisen totuuden ja populismin raja oikein kulkee.
"Wikipedia määrittelee "äärioikeiston" seuraavasti:
Äärioikeisto on nimitys, jota käytetään totalitaarisiin päämääriin pyrkivistä radikaaleista oikeistolaisista poliittisista liikkeistä.
Ja oikeiston:
Oikeistolaisuuteen on toisinaan liitetty myös rasismi, ihmisten välisen epätasa-arvo sekä ihmisten jaottelu varallisuuden, syntyperän tai koulutuksen perusteella.
Ja vasemmiston:
Vasemmiston keskeisiksi arvoiksi on nähty solidaarisuus, oikeudenmukaisuus sekä ihmisten välinen tasa-arvo, joita pidetään vastakohtana oikeiston harjoittamalle politiikalle."
Wikipedian mukaan me olemme kaikki vasemmistolaisia; jokaisessa meissä kyllä asuukin pieni demari.
Mutta missä ihmeessä luuraa se "äärivasemmisto"? Onkos kukaan nähnyt sellaista?? Miten käsite äärivasemmisto korreloi Camus`n ja eksistenssin kanssa?
Vielä.
Kuvan kirkko näyttää yhtä hienolta kuin se tärkein kemissä? Ei kait se kuitenkaan ole sese?
Rienzin tavoin minulla ei ole (nyt) rahkeita enempiä kommentoida. Suosittelen Terho Pursiaisen nettipäiväkirjaa, jonne on viime aikoina ilmaantunut tekstejä mm. kuolemansynneistä. Pursiaisen teksteistä on tosin turha hakea huumoria.
VastaaPoistaJa rahvas vastaa:
VastaaPoistapysty seinä luo toisen kuvan kuin pystyseinä.
Samoin maan tie, eli maan epätasainen matka auringon ympäri.
Ad Omnia: Kirkko on Kauhavan. Runo on minun. Stevensistä jupisin muuten vain.
VastaaPoistaNe ovat savea nuo joen penkat. Kirkko vajoaa.
Religion is about death,
VastaaPoistaspirituality is about life.
Tietääkseni kirkon vajoaminen saatiin loppumaan jo ajat sitten, kun se tolpattiin lattian läpi uudelleen. Satavarma toimivuudesta en kyllä ole.
VastaaPoistaPiikkilangalla? Kertonee jotain isoisästä. Vai pitikö olla piki-?
"Religion is about death, spirituality is about life."
VastaaPoistaMitä lisäarvoa ulkomaan kieli tuo ajatukselle? Haiskahtaa teeskentelylle - älä pilaa sillä asiaasi.