Olisi tarvittu diktatuuri

Lukuisista syistä, jotka tunnetaan kohtuullisen hyvin, Saksa ei olisi selvinnyt demokraattisena tasavaltana enää yleismaailmallisesta talouspulasta 1929.

Puhun tästä, koska vakavan verenvuodatuksen vaara ei ole nykyisenkään talouspulan aikana vähäinen. Yhdysvalloilla, Venäjällä ja Kiinalla on heikkoutensa. Huono onni – tuo historian suurin vaikuttaja – voi iskeä.

Kolmannen valtakunnan uuden historian kirjoittaja Richard J. Evans on oikeassa arvioidessaan, että Saksassa oli kaksi vaihtoehtoa, sotilasdiktatuuri eli tutummalla kielellä sotilasjuntta, tai natsismi. Kommunisteja oli paljon, mutta heillä ei olisi ollut mahdollisuutta voittaa siviilivirkakunnan ja armeijan vastustusta, eikä Stalin ollut vielä alkuunkaan valmis yhteenottoon.

Demokratiasta diktatuuriin maailmansotien välisenä aikana siirtyneiden maiden luettelo on pitkä. Niihin kuuluvat Baltian maat ja Puola, Unkari, Italia, Espanja ja useat muut. Vastavirran maita, joissa demokratia todella kehittyi, löytyi Ison Britannian ohella vain Skandinaviasta ja Suomesta, sillä Ranska oli epävakaa ja Sveitsi vakaa jo perinteisen ja tietyssä mielessä äärimmäisen demokratiansa varassa.

On epämiellyttävää korostaa, että Franco ja Salazar pitivät maansa, Espanjan ja Portugalin, poissa sodasta ja jopa irti liitosta Hitlerin kanssa eivätkä luovuttaneet edes juutalaisia. He tekivät paljon pahaa ja pysäyttivät kehityksen, mutta merkillisellä tavalla nämä maat alkoivat menestyä heidän poistuttuaan.

Perustelu on sama, jota olen miettinyt kauan ja usein. Miten sotatoimissa olisi käynyt, jos Saksan johto olisi jättänyt juutalaiset ja muut vähemmistöt rauhaan tai edes vähemmälle kiusaamiselle? Miten sotaretki Venäjälle olisi sujunut, jos hyökkääjän suhtautuminen siviiliväestöön olisi ollut järkevämpi?

Saksa oli Euroopan vahvin valtio, tai ainakin sillä oli 1939 Euroopan paras armeija.

Sodassa ratkaisee lopulta raha. Hiukan tarkemmin: raha suhteessa aikaan. Suomi selvisi Talvisodasta Ruotsin erittäin tuntuvalla rahoituksella, koska hyökkääjällä eli Neuvostoliitolla oli liian vähän aikaa valloitussotaansa yllättävän vastarinnan edessä. Vapautusarmeijan soittokuntien torvet olivat jäätyneet metsiin jo joulukuussa eikä Kuusisen hallituksesta juuri kuultu. Karjalassa oli lopulta kiinni puolet suurvallan tykistöstä ja melkein kolmannes jalkaväestä. Se oli Stalinille liian hirvittävää Saksaa ja muita imperialisteja ajatellen, sillä Saksan tarkoitusperistä ei tietenkään ollut epäilyä Ribbentrop-sopimuksesta huolimatta, ja imperialistien puolelle Stalin siirtyi vasta Saksan hyökättyä.

Nykyamerikkalaisten on muuten vaikea uskoa asiaa todeksi, kun sanoo heidän maansa olleen Neuvostoliiton rahoittaja yhdistyneiden kansankuntien aikana (ei siis yhtyneiden).

Hitler jätti käyttämättä lähes miljoona sotilasta ja miljoonia sotateollisuuden työntekijöitä ja joutui sitten vaikeuksiin surmaamisasioissa, kun taistelukaasujen keksijä, nobelisti F. Haber oli hänkin paennut Englantiin ja kuollut siellä.

Hitler jätti käyttämättä valtavan tieteellisen voiman karkottamalla niin suuren määrän huippututkijoita maasta. He päätyivät Yhdysvaltoihin tai Englantiin. Näillä oli Saksan pakolaisten lisäksi koko maailman kerma käytettävissään; USA:ssa luonnontieteen eivät olleet aivan kehuttavassa kunnossa 1930-luvulla, ja myös Englanti oli pitänyt rituaalista opiskelua tärkeämpänä kuin aitoa opetusta.

Lukemattomista salaliittoteorioista huolimatta Yhdysvaltain liittyminen sotaan (7.12.1941) ei ollut läpihuutoasia. Hyökkäys johtui USA:n ylläpitämästä Japanin kauppasaarrosta, mutta Japanilla oli selustassaan Neuvostoliitto, joka ehkä oli hajoamistilassa, kun Saksan armeija lähestyi Moskovaa.

Juutalaiset, joista erittäin suuri osa käsitti itsensä täysin saksalaisiksi, olivat taistelleet ensimmäisessä maailmansodassa lukumääräänsä( 1 % väestöstä) nähden yliedustettuina eivätkä missään tapauksessa etupäässä esikuntatehtävissä. Heidän oletetusta huonosta suorituksestaan tehtiin tutkimus propagandan välineeksi, mutta tulos oli niin selvä, että tutkimustulokset piilotettiin. He olivat Hitlerin valtaantuloon asti ”hyviä saksalaisia”.

Everstijuntta tai armeijan hyväksymä diktaattori olisi kukaties sodanjohtajana välttänyt Hitlerin tekemät munaukset, joista kai pahin oli yritys valloittaa Moskova ja Kaukasia samanaikaisesti. Toisaalta Saksan kaupunkien pommituksiin liittyy pitkällinen ilmahyökkäys Englantiin 1940. Sen seurauksista Saksan ilmavoimat eivät oikein toipuneet. Lentokoneita valmistettiin ahkerasti, mutta lentäjän kouluttaminen vie kaksi vuotta. Battle of Britain söi uskomattoman määrän lentäjiä. Englannin puolella kuninkaallisissa ilmavoimissa kaatui kuulemma puolalaisia hiukan enemmän kuin brittejä.

Virtuaalihistoriaa voi jatkaa edelleen torjumalla ajatuksen Ranskan valloituksesta Hitlerin sankaritekona. Suunnitelma oli laadittu ja hiottu perinteisenä esikuntatyönä. Panssarien ja syöksypommittajien käyttö perustui mm. englantilaisen Sir Basi Liddel Hartin aivan julkisesti esittämiin ajatuksiin, jotka Guderian ja Rommel – ammattilaiset – käänsivät toimintatavoiksi.

Lukija huomannee, että jätän saman ”demokratia” piikiksi lukijan lihaan – mitä se on?