Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
15. syyskuuta 2009
Kätketty kuolema
Eräät kirjailijat ilmoittavat lehdessä nielevänsä myrkkypillerin kuollakseen yhtä kauniisti kuin ovat eläneet, ja etteivät jäisi omaisten ja jälkeläisten vaivoiksi.
Harvoin saa vaivoikseen yhtä tyhmiä puheita.
Kirjailijat liittyvät nyt muitta mutkitta Saksan 1930-luvun ”ajattelijoiden” riviin elämän ja kuoleman valtiaina.
Natsit, kuten tunnettua, panivat toimeksi, vaikka jo Weimarin tasavalta oli ihastellut ruotsalaisten lempiajatusta ”elämään kelpaamattomien” surmaamisesta, ensin steriloimalla kelvottomia henkilöitä, sitten lopullisemmilla keinoilla.
Ruotsalais-saksalaisen ajattelun takana oli vakaumus yhteiskuntaa ylläpitävistä ja sen taloudellista pohjaa raunioittavista voimista. Kuten tunnettua, Hitlerin porukka ei onnistunut kehuttavasti ylläpidossa, mutta raunioittamisessa sitäkin perinpohjaisemmin.
Ja nyt täysijärkisen kirjoissa olevat suomalaiset kehuvat miettivänsä aktiivista eutanasiaa. Ehkä heillä on jo syanidikapselit katsottuna. Ehkä hekin pelkäävät, kuten Hitler, Göring ja Goebbels, häpeää enemmän kuin kuolemaa.
Itse olen ollut toisten niskoilla ja autettavana koko elämäni. Satun jopa muistamaan, miten minulle piti auttaa pitkät sukat jalkaan ja solmia kengännauhat. Sen jälkeen olen rasittanut ihmisiä ja yhteiskuntaa milloin kansakoululaisena, milloin opiskelijana, milloin opettajana.
Mainitsemani kirjailijan miniät eivät ehkä ole iloisia siitä, että puhuja ei halua jättäytyä nimenomaan heidän niskoilleen. Itse olen aikonut tukeutua sekä kirjaimellisesti että kuvaannollisesti lapsiini ja miniöihin sekä yhteen vävyyn, joka onkin riskin sorttinen henkilö.
Mediaa tätä nykyä piinaava tarina vanhusten ala-arvoisesta kohtelusta sairaaloissa ja palvelutalossa on luullakseni poliittista kalastelua. Vanhuksissa on paljon maksukykyisiä ja äänivaltaisia ihmisiä. Jo kauan sitten keikka Koskelan sairaskotiin tuotti sievän tuloksen vaalien alla, ja oli poliitikkoja, jotka pitivät kunnia-asianaan olla tätä unohtamatta.
Olen käynyt viime vuodet kerran tai kaksi viikossa näissä laitoksissa tai muutoin huoltamassa useita 90 ikävuoden korvilla olevia lähisukulaisia. Kerrankin tunnen tekeväni jotain hyödyllistä. Maailma ei ole täydelliseksi tarkoitettu eikä hoitohenkilökunta repeä mihin tahansa, ja vanhuksetkin osaavat oikutella. Silti käsitykseni HYKS:istä, Jorvista, Puolarmetsästä, Kaunialasta ja eräistä muista laitoksista on erittäin myönteinen. Näissä sairaaloissa olen ravannut omaisena nyt 20 vuotta, mutta potilaana vain muutaman kerran, toisarvoisissa asioissa.
Itse havaitsemani perusteella olen vakuuttunut, että hoitohenkilökunta ja jopa vastuulliset poliitikot tekevät parhaansa. Kun sanon ”tekevät parhaansa” en tietenkään tarkoita, ettei parantamisen aihetta olisi.
Elän myös siinä uskossa, että nämä vanhat ihmiset eivät ole luopumassa omin neuvoin hengestään, vaikka vanhuus ja sen vaivat käyvät ajoittain kovasti voimille ja vaikka kuoleman kaipailu on yksi monista mielentiloista. Näin siitä huolimatta että yksikin, joka oli ennen tunnettu liikkuvana ja hyväjalkaisena miehenä, on jouduttu amputoimaan reidestä.
Luulen, että vireillä olevissa asioissa parantumattomia potilaita insuliinipiikeillä päiviltä päästäneet syytetyt tarttuvat kiitollisina nyt esitettyihin puheenvuoroihin. Jos kerran joku viisaana pidetty ihminen ilmoittaa tuollaisista aikomuksista itseensä nähden, kai se on sitten pelkkä armotyö, että surmaa toisen, joka ei osaa enää edes pyytää sitä?
Tuo ajatus, että vanhuus on vältettävä ja heikkous on häpeä, on sekä harhautuneen itserakkauden tuote että loukkaus kaikille niille, jotka kantavat vanhuutensa nöyrästi tekemättä siitä numeroa, toisin kuin jotkut vanhuuden pelostaan.
Jukka kirjoitti yhtä ja toista moitetta naiskirjailijasta.
VastaaPoistaItse tulkitsin asian provokatoriseksi ulostuloksi vanhusten huonon hoidon asiassa, jolle ei eri tahojen voimallisista tahdonilmaisuista huolimatta aiota tehdä mitään. Tätä ennenhän yksi ja toinen on noussut todistamaan seurakunnan eteen, kuinka tärkeä vanhusten asia meille kaikille on. Yhtään konkreettista toimenpidettä näitten hyvien ihmisten hyvistä aloitteista ei jostain syystä ole seurannut. Arvelin, että naiskirjailija kokeili, mitä seuraisi jos asiassa otetaankin ihan toinen kanta, sellainen joka sopii yhteiskunnan todellisiin toimenpiteisiin paljon paremmin kuin hyvien ihmisten hurskaisiin puheisiin.
Olin varmaankin väärässä. Jukka, joka osaa lukea rivit ja rivien välit paremmin kuin me ymmärtämättömämmät, varmaankin käsitti asian oikean laidan. I get me coat. http://www.youtube.com/watch?v=c3OM2MA1pic&feature=related
Eutanasia on kysymyksenä vaikea ja liian rohkeat yleistykset ja niputukset asiassa muistuttavat fasistien politiikkaa.
VastaaPoistaEhkä erään lausunnon, erään kirjailijan taholta voi laittaa kuuluisuuden kirojen piikkiin. Hölmöilytkin ylittävät liian helposti julkaisukynnyksen.
Ellei se siihen piikkiin mene, niin: voi, voi viisauden puutetta!
Minäkin tappaisin itseni jos vain uskaltaisin. Mutta kun en uskalla.
VastaaPoistaNo - ehkä vielä jonain päivänä, varsinkin näin lama-aikana, ryhdistäydyn ja teen sen, minkä yhteisön kannalta jokaisen täysin tarpeettoman ihmisen tuleekin tehdä.
Hautakiveeni vaadin kuitenkin hakattavaksi seuraavan tekstin:
'Tässä lepää yhteisöllisen tulosvastuunsa ja siten kansalaisvelvollisuutensa täyttänyt mosabackalainen lamatalkoosankari, joka kuoli omaehtoisesti ja nopeasti tarkoituksenaan henkilökohtaisten eläke- ym. tukiensa jyrkällä supistamisella helpottaa Helsingin kaupungin sosiaalitoimen kroonista budjettivajausta.'
Kyseinen kirjailija puhui omasta itsestään, ei hän ilmoittanut haluavansa muille mitään syanidipillereitä.
VastaaPoistaOnkohan kansallinen erityispiirre vai vain helposti dramatisoitava juttu; kaikissa englantilaisissa ja irlantilaisissa TV-sarjoissa on ainakin yksi tilanne, jossa omainen pyytää, että hänet autetaan "rajan yli". Toisissa sarjoissa asiaa vatvotaan pitkään ja jopa oikeussaliin asti, toisissa päästään helpolla (viimeksi irlantilaissarjassa kaveri ehti vasta pohtia isoäitinsä ajatusta, kun paikalle tuli tuttu lääkäri - vanhus oli kotihoidossa - totesi, että suunnitellut lääkkeet eivät olleet tappavia, ja sitten juotiin teetä, kun vanhus kuoli ihan itse. Joka tapauksessa idea oli ihan pakko esittää.
VastaaPoistaDramatisoinnista; kuinkahan tavallista on, että potilas, oli tauti mikä tahansa, menee kammiovärinään; sarjassa nimeltä "Holby City" jokainen potilas ja jopa usea vain muuten sairaalaan tullut joutuu tähän tilaan. Sitten dramaattisesti "Yksi - kaksi - kolme - irti - 360 - irti". Sitten tuijotellaan näyttöjen viivoja. Onhan se helppoa sairaaladramatiikkaa.
Vastaavasti jokaisessa sarjassa tehdään ainakin yksi reikä kurkun tienoille, välillä jopa kuulakärkikynällä ja usein sellaisen henkilön toimesta, jolle toimenpide ei oikeastaan kuuluisi.
Raino, sinulla on edessäsi elämäsi työ; ei takanapäin.
VastaaPoistaHåll ut - sano ruottalainen. Laske miten Carnap ja hänen kuva omasta minuudesta korreloi Hobbesin näkemykseen, että moraalia estää ego ja sen päälle laitat uudet Humen näkemykset sympatiasta josta saat kokoonpanon, että kun egoja ei saanut olla riistettiin kaikilta henkinen pää. Katkaistiin kuin tutsit ja hutut Rwandassa: pää poikki - tosin mentaalinen pää.
Nyt me elämme pättömässä maassa koska ei saanut olla päätä, koska pää, joka toimii kuten sinulla teilataan ärsyttävänä pois kuleksimasta ja silti sinä et todellakaan ole mikään turha jätkä. Joten nyt kannat sen hautakivesi kuin Obelix selässä ja heität metsään.
Pitää saada noste; higher order maapallo eli paikka,jossa on sivistystä ja PÄITÄ niin alkaa meininki. Laske sellainen meille ja lanseeraa Bengtille eli paikka, jossa on sallittu käyttää päätä ja pelimekanismi voisi tukea eikä latistaa.
Peli voisi olla kaikille sama ja nappulat ostetaan kuten Monacon ja muiden pelikasinojen eteisestä: olen vain ollut Monacon joten en tiedä muista. Haha, eikö ollut hyvä avaus. Paas paremmaksi rakas Rauno hölömö.
Kemppinen voisi piirtää seinätaulut taistelevista metsoista ja pitää huolen, että sisään tulee vain sivistyneitä mutta se ei tarkoita, että Lipposta saa haukkua mafiaksi koska se ei sitä ole; Paavo on vain Paavo Ruotsalaisen kaltainen askeetti jolla on oopperadiivan sisus ja suomalaisen portsarin kuori. Rumasti sanottu: oikeasti Paavolla on habaa enenmmän kuin kymmenellä hevosella koska Paavo tietää, että nuo päättömät tuolla ei muuta tee kuin pienennä koko maailmaa niin, että metriset aasialaiset rupeavat tuntemaan itsensä jättiläiseksi.
Paavo panee paremmaksi eikä putoa pannukakkuna poikien parketille. Paavo faller inte platt på marken framför pengar men Paavo begriper att det handlar om OM OM pengar sanoisi Heidi-gegger.
No nyt iltalääkkeet siis.
Elämäni elokuvakokemuksia on kanadakreikkalaisen pariskunnan itsemurhasta kertova dokumentti Amsterdamin elokuvafestivaaleilla. Siinä terve vaimo halusi kuolla sairaan miehensä rinnalla. Kanadassa mikään ei onnistunut ja Sveitsissäkin lupa annettiin vain sairaalle miehelle. Kun myrkkymalja oli juotu ja mies teki nopeaa kuolmaa, teatteri repesi. Itkua, vaikerrusta ja oksennusta. Läsnä olleelle tekijäryhmälle - en muista oliko vaimo mukana - ei erityisemmin aplodeja annettu, mutta osa hyväksyi tapahtuneen kätten nostoin. Itse en nostanut, kun olen sen verran katolilainen uskonnottomuudestani huolimatta - jo abortti nostaa hiukset päästä.
VastaaPoistaEntäpä jos ei ole niitä lapsia ja miniöitä eikä aikomustakaan hankkia? Tai sairaus, joka on kovin kivulias loppuaikoinaan eikä hoitoa tai riittävää kivunlievitystä ole? Kuten esim hiljaittain töllöstä tulleessa dokussa englantilaismiehestä joka meni Sveitsiin päättämään päivänsä. Ei sen eutanasian pakollista tarvitse kaikille yli 65 vuotiaille olla, mutta miksei se voisi olla sallittua, esim noiden Sveitsiläisten säännöillä (pari lääkäriä ja riittävä harkinta-aika)? No, tehdään edes hoitotestamentti vielä kun olemme voimissanne/järjissänne: "Jos minua ei ole kukaan sukulainen tai tuttu käynyt katsomassa kuukauteen ja viimeisestä vaippojen vaihdosta on yli 3 päivää, irroittakaa töpseli..."
VastaaPoistaHYVA MIELIPIDE
VastaaPoistaVoin iloiten ilmoittaa yhtyvani blogin pitajan kirjoittamaan.
MUTTA silti haluan nostaa esiin seuraavaa: Pienessa maalaiskunnassa oli vanhainkoti joitain aikoja sitten huonon hoidon maineessa. Paattajat panivat asian kuntoon! Totesin itse, etta hoito oli hyvaa, ystavallista ja inhimillista. Oli ilo kayda katsomassa laheista sukulaista siella ja jutella henkilokunnan kanssa. --- Kalle Isokallio esitti "pankaan kunnan hallituksen ja valtuuston puheenjohtaja vastuuseen", jos huonoa hoitoa ilmenee. Tassa yhdessa tuntemassani tapauksessa tama huonon hoidon huomioiminen ja korjaaminen, ilmeisesti toimi!
Uskon, etta yleisesti ottaen hoito on Suomessa hyvaa. Hankalaksi asian tekee se, etta huonon hoidon tapaukset pitaisi julkisuudessa yksiloida. Huh!
Ad kakkosväli: Sarkastinen kommentti Kemppiselle Utrion provokaatioon kompastumisesta. Ei huono alku päivälle;)
VastaaPoistaJos kokee, että kaikki on maksettava omasta pussista tässä elämässä, lainata ei saa, eikä varsinkaan antaa toisen maksaa puolestaan, milloinkaan... että ei ole itse antanut (kyennyt antamaan) sitä, mitä olisi mielestään pitänyt... että ei ole riittävä (sellaisena kuin on) ... niin eihän voi saattaa itseään tilaan, jossa on PAKKO osata ottaa vastaan muutenkin kuin omilla ehdoilla...antautua.
VastaaPoistaJK: "Eräät kirjailijat ilmoittavat lehdessä nielevänsä myrkkypillerin kuollakseen yhtä kauniisti kuin ovat eläneet, ja etteivät jäisi omaisten ja jälkeläisten vaivoiksi."
VastaaPoistaMutta veronmaksajien vaivoina eläminen käy mainiosti laatuun?
Nämä pilleriprosaistit voisivat aluksi luopua apurahoistaan ja muista yhteiskunnan tuista ja lahjoittaa nekin varat vanhusten hoitoon.
Se olisi oikeaa maksullista arvovalintavaikuttamista.
Ad Omnia: - itsemurha ei ole kielletty. Se vain on usein suunnattoman itsekäs teko ja voi aiheuttaa pahoja seurauksia toisille, viattomille.
VastaaPoistaItsemurhan mainostamista eutanasiaehdoin pidän pahana.
Passiivinen eutanasia ("letku irti") toimii Suomessa hyvin. Hoitotestamentteja olen laatinut itsekin. Tuo "letku irtri" on hiukan harhaanjohtava sanonta: kysymys on siitä, että kun keskeiset elintoiminnot ovat peruuttamattomasti lakanneet, elämää ei pidetä keinotekoisesti yllä.
Itse olen kokenut hyvin tärkeän hetken kuukausia yhä syvempään tajuttomuuteen uponneen sairaan kanssa. Tietääkseni tuollainen viimeinen tajunnan palaaminen ei ole edes harvinaista.
Ad Omnia: - provokaatio tai mainos. En pidä kuoleman käyttämisestä poliittisten päämäärien edistämiseen. Enkä syntymän.
VastaaPoistaAD Tapsa P et alii - puhe veronmaksajien varoilla elämisestä viittaa vahvasti siihen, ettei puhuja tunne järjestelmää. Eläke on monissa tapauksissa itse ansaittu, ja kunta pitää sen hyvänään, kun asianomainen jää laitoshoitoon.
VastaaPoistaItse en osaa laskea, mitä minun maksamillani veroilla tehdään. En ole varma, osaako kukaan muukaan. Silti pidän korkeaa verotusta ja halpaa koulutusta ja terveydenhoitoa erinomaisena asiana, eikä B. Obama liioin ole mielestäni kommunisti.
Järjestelmällisen tulonsiirtopolitiikan muuten aloitti Bismarck 1870-luvun Sakssassa. Sairausvakuutus ja työttömyysvakuutus toimivat jo 1900-luvun alussa.
Protestanttinen kirkko vastusti kauan ja sitkeästi köyhien ja vaivaisten hoitoa. Katolisen kirkon perinne on tässä toinen.
Nyt sieniaikana tekisi mieli keräillä ja laittaa myyntiin muutamia huumesienilajikkeita, joita esmes Hollannissa myydään ihan kaupan tiskiltä ja joista saa ihan miellyttävän "matkan", eivätkä todellakaan ole myrkyllisiä, vaikka muuta väitetään.
VastaaPoista"Toimitetaan ilosieniä ja pizzoja niin raskaan työn raatamille hoitajille että potilaille kuin kärsiville omaisille. Ovelta sairasvuoteelle. Hinta VAIN 9.99 €."
Tapsa P:lle:
VastaaPoistaSe olisi oikeaa maksullista arvovalintavaikuttamista.
Niin. Lause on kyllä tyypillistä katuvalo-syndroomaa, kuten:"Miksi ihmeessä katuvalojen pitää palaa öisin laitakaupungilla, kun siellä asuu huonompaa ja varattomampaa porukkaa kuin täällä keskustassa."
Tähän väliin sopii myös oma elokuvaelämykseni. En muista elokuvan nimeä, japanilainen se kuitenkin oli. Elokuvassa esitettiin tosiasioihin perustuva kuvaus eräästä karuissa oloissa elävästä japanilaisesta kyläyhteisöstä, jossa vanhimman pojan oli kannettava selässään yli 65 vuotiaat vanhempansa louhikkoiseen ja vaikeakulkuiseen vuoristoon kuolemaan. Olipahan piinallinen elokuva, jonka hyvin voisi uusia nyt aihepiirin ajankohtaisuuden takiakin.
VastaaPoistaKaikein traagillisimpia ovat sairaat, joilta evätään riittävä kipulääkitys. Jopa terminaalivaiheen syöpäpotilailta on evätty morfiinipohjainen jatkuva lääkitys sillä perusteella että voi syntyä riippuvuus. Jumalauta, kuolevalle ihmiselle joka ei elä edes vuotta, muutaman kuukauden korkeintaan. Tuommoisen lääkärin voisi ***** aamunkoitteessa.
VastaaPoistaTässä aiheessa on paljon epäsymmetriaa, eri kulmista avautuvat näkymät poikkeavat erikoisen paljon toisistaan.
VastaaPoistaEläkeläiset ovat ansainneet työllään paikkansa kohtuullisen hyväetuisessa eläkejärjestelmässä, mutta ne rahat, joita he saavat, tulevat pääosin muualta kuin heidän keräämistään, ne maksamme me, jotka niin tehdessämme ansaitsemme paikkaa uudessa, olennaisesti heikompietuisessa etujonossa. En ota asiaan kantaa, koska tilanteelle ei ole hyväksyttäviä vaihtoehtoja, mutta haluan huomauttaa.
Muistan minäkin saamani ensiluokkaisen hoidon, jopa vaipat, kirkkaat kattovalot ja pakolliset nukkumisaikataulut, ja kustakin niistä eroonpäästessäni muistan riemuinneeni. Olenko ansainnut uudestaan joutua - peräti sidottuna - sänkyyni kirkkaan valon alle märissä vaipoissa? Kysymys ei oikeuta itsemurhaa, jota kammoan, mutta tulen sen aikanani melko kovaäänisesti esittämään, jos - vastoin kaikkien osapulten parhaita aikeita - kolmesta rintaperillisestäni ei irtoaisi vaihtoehtoja eli suojaa mokomalta kohtalolta. Kokemusta nykyvanhusten hoitopaikoista on varmaan meillä kaikilla, valitettavasti ei yhtä hyviä kuin blogistilla.
Vanhusten vauhti,
VastaaPoistasen on joskus piirteiltaan,
usein vähän kuin veden heilahtelu suomenlahden pesuammeessa.
Saattaa ehtia yhden ajatuksenkaltasen jononkin valimaastoon paivan aikana..
Ei ole virtaama kovin kova Porkkalankarjesta mitattuna.
Rannalaolijan purjetta voi kutsua lipuksi.
Ei kai sitä, että itse valitsee kuoleman, voi samastaa siihen, että joku toinen päättää siitä kuten Natsi-Saksassa tehtiin.
VastaaPoistaTosin valitettavasti puhe siitä, että vanhuksista on "vaivaa" muille, voi johtaa ensimmäisestä toiseen. Yhteistä on se, että ihmisen arvo on vain ja ainoastaan hyödyllisyydessä. "Hyödytön" joutaa pois.
Kakkosväli voi osua oikeaan. ET-lehdessä Utrio ei ollut näin radikaali, vaan kysyi, miksi keskitytään lähinnä elämän pidentämiseen, vaikka viimeiset vuodet eivät ole kovin houkutelevat. Hän ehdotti, että liiallisen terveyskasvatuksen sijasta eläkeikäisillä suosittaisiin epätervellisiä tapoja, joka lyhentävät elämää mutta tekevät eläkevuodet hauskoiksi.
Itsemurhan argumentointi taloudellisista syistä tuntuu hyvin oudolta. Onko ihmisen arvo sidoksissa hänen tuottamaansa hyötyyn ja suorituskykyyn vaiko siihen, että hän on ihminen?
VastaaPoistaVanhusten asiallisen hoidon järjestäminen ei ole kiinni voimisesta vaan haluamisesta.
VastaaPoistaVanhuksilla on paljon annettavaa. Iän mukana kerttynyt kokemus on arvokasta jos vanhusta viitsii kuunnella. Lisäksi jutut ovat usein hauskoja.
Hoitotestamentit ovat ongelmallisia. Minulla on tunne, että niitä käytetään ainakin joskus niissäkin tapauksissa kun potilas olisi vielä palautettavissa kohtuulliseen kuntoon. Pahimmillaan ei edes nesteytetä vaikka tilanteen syy olisi siinä, ettei ole ehditty syöttää väsynyttä vanhusta. Toisaalta joskus omaiset elättelevät turhia toivita täysin toivottomissa tapauksissa. Ideaalitilanne olisi se, että kertoo luotettavalle omaiselle tai ystävälle, miten toivoisi itseään erilaisissa tilanteissa hoidettavan tai olevan hoitamatta ja valtuuttaa sitten tämän tekemään päätöksiä puolestaan. Luottohenkilön pitäisi sitten olla tarpeeksi kylmäpäinen itse tilanteessa kun lääkärit yrittävät puhua ympäri. Ja uskaltaa tehdä tarvittaessa päätös hoidon lopettamisesta kärsimättä loppuelämäänsä aiheettomia tunnontuskia.
Minä kannatan itsemurhaa ja se on minusta hyvä tapa lähteä.
VastaaPoistaVaimo kävi hiljan selvittämässä oman lähtönsä yksityiskohtia lääkärin kanssa.
Itse haaveilen, että sitten kun olisi aika lähteä, voisi laittaa latingin rollaattoriinsa ja käydä heittämässä hyvästit jossakin puoluetoimistossa.
Miten nämä aivokuolleet sairaaloissa? Vuositasolla kustannukset yli 100 miljoonaa euroa.
VastaaPoistaJa kuinka monessa tapauksessa pesä on jo tuhlattu ennen potilaan kuolemaa. Hyvin monessa.
Taidanpa nyt jo tänään tulostaa elinluovutustestamentin.
Tulostakaa täältä:
Lahja Elämälle
Olisipa perinnönjako yhtä helppoa.
Tajunnan palaaminen vähän ennen lähtöä voi olla sääntö. Kaksi kertaa minäkin olen sen vierestä kokenut.
VastaaPoistaMolempia kertoja seurasi seuraavana päivänä kummallinen tapaus. Silkkiuikku ui kämmenelleni eikä meinannut millään lähteä pois. Talitintti istui olkapäälleni eikä millään meinannut lähteä pois. Muulloin eivät linnut ole lähennelleet. Miksi juuri silloin, eikä koskaan muulloin. Mitäpä näitä miettimään, toteanpa vain.
"Passiivinen eutanasia ("letku irti") toimii Suomessa hyvin. "
VastaaPoistaOnhan Suomessa myös laillista aktiivista eutanasiaa. Sitä ei vaan kutsuta siksi.
Mielestani Kaari Utrion avaus oli raju mutta pohjimmiltaan hyvä sellainen. Ei ketään voi velvoittaa elämään vain sen vuoksi, että itsemurhaa pidetään moraalisesti arveluttavana.
Vaikea on sitten toisaalta arvioida sitä, miten esimerkiksi eutanasiassa avustaminen vaikuttaisi elämän kunnioittamiseen sinänsä. Madaltuisiko kynnys ihmisen hengen riistämiseen myös yleisellä tasolla?
Rienzi viittasi rintaperillisiin. Itse olen juuri sitä asiaa ihmetellyt. Lähipiirissä on vanhoja ihmisiä, joiden mielestä lasten on hoidettava heitä. Ihmettelen juuri sitä, millä oikeudella vaatimus esitetään?
VastaaPoistaNäiden kasikymppisten vanhemmat elivät hyvä jos 60-vuotiaaksi, heillä itsellään ei tätä pakonomaista velvollisuutta ole koskaan ollutkaan.
Eikä muutosta ole näköpiirissä; kuulin vastikään toista lastaan odottavan nuoren sanovan "On sitten itselläni vanhana hoitajia"!
No, jos tänne kerran laitetaan Fast Show -linkkejä niin ei pidä unohtaa Ron Manageria.
VastaaPoistaAd Omnia: - vanhemman kantaminen selässä vuorelle kuolemaan esiintyy "Narayama-lauluissa", joita on ainakin saksaksi.
VastaaPoistaVastaavia tapoja on kai ainakin ollut runsaasti.
Lapsen velvollisuus järjestää vanhemmilleen ylöspito perustui lakiin mm. Suomessa viime vuosikymmeniin asti.
Silti nykyisinkin on ihmisiä, joita voi hiukan hävettää, kun isä tai äiti kuolee nälkään.
Sitä tapahtuu.
Ad Antti Kortelainen: - kirjailijan ei raportuitu kirjoittaneen tuosta asiasta, joka on minustakin itsestään selvä. Oma henki on omassa kädessä. Pidin pahana itsemurhan mainostamista tai käyttämistä julkisuustemppuna.
VastaaPoistaViittaamasi aktiivinen eutanasia on Suomessa oikeudellisesti ongelmaton - asiaa on sivuttu tänään moneen korteen mm. arkkiatri Pelkosen toimesta. Hoitotoimenpiteestä saa tietenkin kieltäytyä, silloinkin kun uhkana on hengen menetys.
Ei siis varsinaisesti uutinen.
Ad Omnia: ei tainnut kukaan panna merkille kuvan neljää valkoista kärpässientä punomassa juonia?
VastaaPoistaJK: "AD Tapsa P et alii - puhe veronmaksajien varoilla elämisestä viittaa vahvasti siihen, ettei puhuja tunne järjestelmää. Eläke..."
VastaaPoistaPuhuin apurahoista.
Tunnen eläkejärjestelmän.
Tarkoitin lähinnä saattohoitoa. Usein kuolinsyynä on morfiinin yliannostus. Tästä ei vaan kauheasti puhuta.
VastaaPoistaMorfiinin annostelu tai annostelussa auttaminen on hoitotoimenpiteenä luonnollisestikin välttämätön mutta niin lääkäri kuin potilas tietävät, että elimistö ei sitä kestä.
Näin ollen raja hoidon ja eutanasian välilllä on häilyvä. Ehkä se halutaan pitääkin häilyvänä.
Oikeus itsemurhaan ei ole itsestään selvä yleisellä tasolla. Luulen, että se on perimmäinen syy Utrion kirjoituksen herättämään pahennukseen. En usko, että poleeminen tyylin valinta natsivaltion meiningissä oli perimmäinen harmistuksen aihe.
Utrion avaus voi olla julkisuustemppu mutta se voi myös kertoa siitä, että hän on syvästi ahdistunut avuttomuuden ajatuksesta. Ehkä lausumattomana toiveena on se, että yhteisö tukisi viimeisessä valinnassa, jos oma rohkeus ei riitä.
Anonyymi: "Tajunnan palaaminen vähän ennen lähtöä voi olla sääntö. Kaksi kertaa minäkin olen sen vierestä kokenut."
VastaaPoistaKuten myös. Sitä erehtyy luulemaan kirkkaaksi hetkeksi, joka enteilisi käännettä parempaan, kunnes keventynein mielin sairaalasta lähteneelle tulee heti kotiin ehdittyä soitto. Luultavasti juuri näin ennen vanhaan kuolinvuoteelle kokoonnuttiinkin kuulemaan ne kuuluisat viimeiset sanat.
Harvinaista se ei ole.
Ad Antti Kortelainen et Tapsa P: - hyviä vastauksia.
VastaaPoistaJapanissa on myös "Tädinhylkäysvuori" - naimattomat naisetkin olivat ongelma.
VastaaPoistaSekä äitini että isoäitini kuolivat vanhussairaalasa eikä minkäänlaisista teknisistä laitteista ollut puhettakaan. Ei tullut myöskään mieleeni kysyä.
Isoäiti siirrettiin jo kahdesti saattohuoneeseen, jossa soi hiljaa klassinen musiikki, ja minulle sotieltiin, että pitäisi käydä. Hänpä nousi tajuttomuuden jälkeen istumaan ja kysyi, miksi täällä ei saa aamupuuroa. Kolmannella kerralla en ehtinyt hoitajien soiton jälkeen sairaalaan asti. Siellä oli jo pantu vainaja kauniisti ja jostakin loihdittu jopa ruusukimppu käsien väliin.
Äitini sai toisen ja kohtalokkaan aivoverenvuodon. Kävimme mieheni kansa viikon ajan 2-3 kertaa päivässä pitämässä pitkiä aikoja kädestä kiinni ja puhumassa. Hoitaja sanoi, että pitää puhua - kyllä hän vielä kuulee. Viimeisellä kerralla hoitaja sanoi, että nyt ei puhe enää mene perille. Vuorokauden sisällä tulikin sitten se lopullinen soitto. (Emme menneet katsomaan, oliko ruusuja, koska sen viikon aikana emme mieheni kanssa olleet nukkuneet emmekä syöneet eivätkä voimat enää riittäneet.)
Olisin ollut hirveän kiusaantunut, jos olisi siirrelty teho-osastoille, hössötetty kaikenlaisten letkujen ja taulujen kanssa. Isoäiti oli 96-vuotias ja äitini jo kolme vuotta vuodepotilaana aivohalvauksen vuoksi. Mieluummin hiljainen lähtö kuin lääketieteellinen stiiknafuulia.
Mainittu japanilainen elokuva on Narajaman balladi (1983). Sen ohjasi Shohei Imamura, joka teki myös käsikirjoituksen Shichirô Fukazawan romaanin perusteella. Narayama-bushi kô on alkuperäinen nimi. Se sai Kultaisen palmun Cannesissa ilmestymisvuonaan.
VastaaPoistaElokuvan käsittelemä periaate on nimeltään "ubasuteyama": siinä 70 vuotta täyttäneen pitää mennä vuorelle kuolemaan nälkään. 69-vuotias terve Orin päättää järjestää kylän ja perheen asioita hyvissä ja vähän huonommissakin merkeissä viimeisen vuotensa aikana sen jälkeen kun näki huonossa kunnossa olevaa naapuriaan kannettavan vuorelle.
Elokuvassa on merkittäviä vertauksia eläinten saalistukseen ja muihin, myös suvunjatkamiseen liittyviin tapoihin.
Luulenpa, jos ihan vakavissani pohdin Utrion kommenttia, että lasken sen samaan kastiin kuin kaikkien muidenkin hyvissä voimissa olevien (mm. Raunon) höpötykset siitä, etteivät he halua jäädä vanhoina ja vaivaisina muiden rasitukseksi.
VastaaPoistaSitten kun vanhuus vaivoineen tulee ja kuolema koputtaa ihan oikeasti olkapäälle, mieli muuttuu.
Nuorena ja terveenä on kiva flirttailla kuoleman kanssa, mutta vanhana ja sairaana se ei enää niin kiihota.
ad Tapsa: ...Sitten kun vanhuus vaivoineen tulee ja kuolema koputtaa ihan oikeasti olkapäälle, mieli muttuu...
VastaaPoistaMinustakin tuntuu, että me nuoret (= alle 70-vuotiaat) pelkäämme niin vimmastusti omaa vanhenemista ja rupistumista, että luulemme mieluummin haluavamme kuolla ennen kuin vanhuus yllättää.
Tämä puheenaihe on samantapainen, jota aina välillä käydään vammaisuudesta. Moni terve kammoaa kamalasti kaikkia puutteita, joita jollakin saattaa olla tai jollekin tulla. Olen minäkin joskus ajatellut, että mieluummin kuolisin kuin menettäisin vaikkapa näköni.
Ad Sedis: - totta - luin kerran kirjan
VastaaPoistaNarayama-bushiko. Schwierigkeiten beim Verständnis der Narayama- Lieder von Shichiro Fukazawa (Gebundene Ausgabe - 1998)
Mitä se on kun äkillistä sairautta hoidetaan kaksi viikkoa maksimaalisesti teho-osastolla, minkä jälkeen todetaan, ettei toivoa paranemisesta ole ja potilas siirretään omaisten luvalla osastolle, jossa hän menehtyy nopeasti? Onko meidän pakko päättää läheistemme elämästä ja kuolemasta.
VastaaPoistaValtiovalta voisi tulla vastaan, ja muuttaa perintöverotusta niin, että itsemurhan tehneen perinnöstä menee vain puolet perintöverosta.
VastaaPoistaDiktatuureissa ei paljoa tarvi miettiä kuolemista jonakin kummallisena asiana. Tappamallahan ihmiset kuolee. Hyvin yksinkertaista. Mitä sitä miettimään. Elää siellä yritetään.
VastaaPoistaTämmöisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa kuolemista mietitään. Jotenkin kepein perustein.
Assisted Suicide-sivuilla:
VastaaPoista"Finland has nothing in its criminal code about assisted suicide. Sometimes an assister will inform the law enforcement authorities of him or her of having aided someone in dying, and provided the action was justified, nothing more happens. Mostly it takes place among friends, who act discreetly. If Finnish doctors were known to practice assisted suicide or euthanasia, the situation might change, although there have been no known cases."
Näinkö on? Onko Suomen laissa aukko tässä asiassa?