Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
2. syyskuuta 2009
Älymystön johtajat
Ei ole paljon lisäämistä Jokisipilän arviointiin Anthony Beevorin ja Artemis Cooperin kirjasta ”Pariisi miehityksen jälkeen 1944-1949”. Paitsi että hiukan sekuli kirja kannattaa lukea ainakin ellei ole kovin perehtynyt asiaan eikä tiedä, mitä ranskalaisten Amerikka-allergian takana on. Ja paitsi että suomenkielisestä versiosta käy kiusallisesti ilmi englannista kääntäminen (”linnat Loiressa” olisi Suomeen siirrettynä ”kesämökit Kymijoessa”, ja tämä on vain esimerkki).
Kuten kuuluisammat teoksensa (Stalingrad, Berliini) Beevor on tässäkin koonnut kokonaisuuden anekdooteista ja toistoista eikä hän peittele vastenmielisyyttään eri ihmisiä kohtaan eikä tunne tarvetta selvittää tunteensa syitä.
Ranska ja kommunistinen puolue on hyvä esimerkki ainakin sata vuotta vanhemmasta, Beevorin toistamasta lauseesta, että intellektuellit kaipaavat tyrannia.
Yksi selitys on ilmeinen.
Suomen television uutisten 50-vuotisjuhlien yhteydessä on korostunut Kekkosen asema ja koskemattomuus, joka säilyi melkein viimeiseen asti. Myös on muisteltu Koiviston taisteluja ”sopuleja” vastaan.
Suomalaiset sananvapauden esitaistelijat olivat kaiken kaikkiaan sangen haluttomia käyttämään sananvapautta, kun kysymys oli Kekkosen ylilyönneistä, joita riitti, tai alilyönneistä, joita alkoi ilmetä vanhuuden syövyttävien voimien vaikutuksesta.
Joku arvostamani suurjournalisti mainitsi Kekkosen karisman ohella hänen intelligenssinsä: ”Älykkäin tapaamani ihminen”.
Juuri noin myyttejä rakennetaan.
Tapasin minäkin miehen ja seurasin hänen toimintaansa. Tunnen myös hyvin joitakin henkilöitä, jotka olivat Kekkosen luottomiehiä mm. hänen kurkuttaessaan tuomioistuinlaitosta 1970. Luulen tietäväni, että Kekkonen hallitsi Stalinin toimintamallin ja pani monia suojattejaan, kuten Jyrängin ja Revon, juoksemaan nyrkkiin.
Pidättäytyisin älykkyysarvioista tuolla korkealla tasolla. Luulisin että Kekkosta vahvasti vieronut Ryti oli raa’assa älykkyydessä, siis ajatellen hengen hevosvoimia ja vääntömomenttia, reippaasti Kekkosen yläpuolella, ja luultavasti Kekkonen oli kyllin älykäs tajutakseen tämän. Jos näin oli, hän ei varmaankaan pitänyt asiaintilasta.
Mannerheim oli ehkä ainoa vanha sotilas, joka 1900-luvun Euroopassa osoitti todellista poliittista taitoa. Yleensähän marsalkkojen kohtalo oli samansuuntainen kuin Ranskan Pétainin – lopulta seisaalleen suolattuna tervehtii omaa peilikuvaansa käsittämättä, että teloituskomennuskunta odottaa nurkan takana. (Pétain pelastui siltä mutta aika täpärästi.)
Ranskassa poliittiset naivistit, kuten Picasso, ylistivät Stalinia, ja erinäiset tunnetut kirjailijat (kuten Louis Aragon) järjestivät teloituksia ja elinkautisrangaistuksia kilpailijoilleen. Älymystön omatunto oli Camus, joka allekirjoitti vetoomuksen pahan poliittisen vastustajan hengen säilyttämiseksi, koska ei hyväksynyt kuolemanrangaistusta.
Tuo sama eli älymystön petos oli koettu Neuvosto-Venäjällä 1920-luvulla ja se koettiin Saksassa vuoden 1933 jälkeen. Ei se ole sattuma, että Venäjällä parhaat kirjailijat päätyivät Siperiaan ja monet ennenaikaiseen hautaan, kun taas virallisesti suosituista ei nyt muisteta enää ketään.
Meillä Suomessa ei juurikaan ollut, toisin kuin Ranskassa, aidosti kommunismiin kääntyneitä tiedemiehiä, tyyppiä Joliot-Curie. Sotien jälkeen vasemmistolaiset kirjalliset intellektuellit epäonnistuivat nopeasti (R. Palmgren ja asemaansa takaisin tavoitellut Paavolainen jne.) ja Paasikivi suosi hiukan oudosti selkeitä natsisympatioita osoittaneita tiedemiehiä ja taiteilijoita Suomen Akatemian perustamisen yhteydessä; A.I. Virtanen lienee ollut poliittisten mieltymystensä puolesta hyvä esimerkki ”intelligenssi” –käsitteen vaikeudesta. Nuo mieltymykset eivät osoittaneet ainakaan analyyttista kykyä.
Älymystön vahvan poliittisen johtajan kaipuu voi olla keino järjestää oma nokkimisjärjestys Suuren Johtajan alaisuudessa. Ei ole muuta tapaa verrata taidemaalaria kirjailijaan eikä kumpaakaan tutkijaan kuin suuren johtajan suosio. Kun Kekkonen luki rattijuoppous-puheessaan säkeistön Parnassossa julkaistusta runosta, Late Viita oli sillä kanonisoitu. Ensin täytyy kuolla, sitten voidaan julistaa autuaaksi ja sen jälkeen pyhimykseksi.
Monet älymystön edustajat raivostuivat, kun havaittiin, etteivät Koivisto, Ahtisaari ja Halonen perustaneet liehakoivan älymystön kerhoa. Siihen suuntaan on liikahdellut vain Lipponen.
A propos – huonetoverini Hiitistä Pekka Himanen, jolla näyttää olevan ystäviä elinkeinoelämässä ja poliitikkojen piirissä, joutui vaikeuksiin, kun häntä haluttiin Teknillisen korkeakoulun professoriksi Esa Saarisen tavoin. Aalto-yliopistoa ajatellen se oli hätäinen kannanotto eikä kaikkiaankaan TKK:lle kunniaksi.
Ryti oli raa’assa älykkyydessä, siis ajatellen hengen hevosvoimia ja sen vääntömomenttia (natsisympatioissa), reippaasti Kekkosen yläpuolella,
VastaaPoistaEikös Ryti ollut engelsmanni?
VastaaPoistaMitä?
VastaaPoistaOnko Lipponen älymystön edustaja, liehakoija vai vaan pelkkä 'kerhon'vetäjä.
Poliittisessa viitekehyksessään kenties kaikkia edellämainittuja. Intelligenssi vain on fokusoitunut 'Beevorilaiseksi' johtajaksi pyrkimiseen.
JR50
Tuo viimeinen kappale? Tarkoittaako blogisti että ei ollut kunniaksi Aalto High Schoolille haluta Himasta proffaksi vai sitä, että Himanen joutui määrittelemättömiin "vaikeuksiin"?
VastaaPoistaMitä tulee Kekkoseen, niin kaiken kaikkiaan melko lahjaton mies. Ja väkivaltainen. Ei ole hedelmällistä verrata Rytiä ja Kekkosta, koska Kekkonen johtaa teloitustilastoa 6 - 0.
Erittäin hyvä kirjoitus! Kunnioitukseni.
VastaaPoistaKun minä vähä-älyisyydessäni (anteeksi, että käytän itseäni esimerkkinä, se voi suututtaa ajattelevia ihmisiä) olen koko ikäni tuntenut vastustamatonta vetoa älykkäitä ihmisiä kohtaan - he edustavat minulle jonkinlaista taivaallista valoa - ei siinä liene mitään merkillistä: tyhjyys kaipaa täyttämistä.
Kun luin tämän kirjoituksen, pääni valostui (hetkeksi) sisäpuolelta. Asiat, joista olin tiennyt, mutta jotka uivat sekaisena laumana aivonesteessä, asettuivat Kemppisen komennolla järjestykseen. Se tuntui lähinnä helpottavalta.
Paitsi että tuli kirkas kuva intellektuaaleista, tuli myös käsitys siitä, että he harvoin voivat toimia itsenäisesti. Hekin tarvitsevat johtajaa. He eivät voi jättäytyä lauman ulkopuolelle, muuten heidän työnsä ihmiskunnan hyväksi on vaarassa mitätöityä.
Tämä kirjoitus on, paitsi pätevältä vaikuttava yleiskatsaus älymystön johtajista, myös runsaasti virikkeitä antava ja hyviä kielikuvia sisältävä.
Ainakin minuun teki vaikutuksen:
"vanhuuden syövyttävät voimat"
"Kekkonen kurkutti tuomioistuinlaitosta"
"seisaalleen suolattu marsalkka" (Pétain)
"poliittinen naivisti"(Picasso) ja "Älymystön omatunto" (Camus).
Voi olla, että jotkut noista lausahduksista on yleisemmässäkin käytössä, mutta koin ne näissä yhteyksisssä eläviksi (paitsi ehkä tuon omatunnon, se kuulosti tutulta, mutta sopii joukkoon).
PS. Tapanani on aina Kemppiselle tullessa ensimmäiseksi klikata hänen blogikuvaansa. Silloin se saa aivan uudet mittasuhteet ja näyttää lähes luonnollisen kokoiselta. Useimpien muidenkin blogien kohdalla sama ilmiö toistuu, mutta ei kaikkien.
––etteivät Koivisto, Ahtisaari ja Halonen perustaneet liehakoivan älymystön kerhoa.
VastaaPoistaTässä kohdin olet oikeassa. Mistä tämä sitten johtuu? Mielestäni siitä, että
*Koivisto halusi todennäköisesti tehdä pesäeroa Kekkoseen. Hovinpidon sijasta hän alentui itse osaksi suomalaista älymystöä kirjoittamalla laajat muistelmansa ja pari vähempiarvoista historianfilosofista teosta virkakautensa jälkeen.
*Ahtisaari ei oikeastaan ollut suomalainen vaan henkisesti amerikkalainen. Hänelle koko presidentti-instituutio ja presidentiltä odotettavat maneerit olivat vieraita.
*Halonen on kuvataideharrastaja, joka tuntee omat rajoituksensa eikä yritä liikoja. Kyseenalaista on, olisiko presidentti-instituutiolla nykyään tarpeeksi arvovaltaa kulttuuripolitiikan ohjailuun.
Risto Rydistä olen ymmärtänyt, että mies oli monella tapaa ihailtava tyyppi: älykäs ja moraalisesti rohkea. Valitettavasti inhimillinen lämpö ei minkään lukemani Ryti-kuvauksen mukaan kuulunut hänen hyviin ominaisuuksiinsa.
Minnekas Paasikivi noilla alyn lahjoillaan asettuisi verrattuna Rytiin, Kekkoseen ynna muihin?
VastaaPoistaLueskelenkin juuri sopivasti Maon elämäkertaa. Hän tuntuu olleen Stalinin tyyppinen pragmaattinen tyranni. Luultavasti molemmat psykopaattejakin, siihen viittaa kummankin ällistyttävä tunteettomuus.
VastaaPoistaHitler taas oli fanaatikko. Hullu fanaatikko, jos niin halutaan sanoa.
Kekkonen oli tietysti älykäs, mutta ei hän sen takia huipulle noussut. Muunlaisia ominaisuuksia siihen vaaditaan. Liika äly on vain haitaksi.
Ihminen, joka on sivusta seurannut 70-luvun taistolaishulluutta ja fiksujen ihmisten typeryyttä, on saanut sieluunsa vamman, joka panee epäilemään kaikkea oikeaoppista.
Ihminen on heikko. Kuilu on syvä. Siellä vaanii peikko.
TV-uutisten juhlinta oli erikoinen kokemus. Tunsi itsensä hieman osattomaksi, kun ei tarvinnutkaan ihailla, kunnioittaa tai kiittää - he tekivät sen kaiken itse. Televisioon välittyi kuva, että juhlissa oli hauskaa vain haastatteluihin osallistuneilla, sen hetken kun sitä oudosti miksattua ja usein keskeytettyä repliikkiä kulloinkin kesti.
VastaaPoistaKemppisen siteeraaman tapaisesti Kekkosen intelligenssiä kiitti Max Jakobsson, jolla tiettävästi oli riittämiin tilaisuuksia lähiarviointiin, sillä toisen älyn huomaa helpoiten kun puhutaan hänelle uusista/vieraammista mutta itselleen tutuista asioista (tässä esimerkiksi ulkopolitiikan arki tai YK-pelit).
Virkamiehen ja (muun) asiantuntijan on luullakseni taiteilijaa helpompi käsittää ja muistaa, että julkisuudessa ja suosiossa ei ole kyseessä hänen sielunsa jalometallista vaan hänen kätensä ja aivonsa teräksen taidon tarpeesta. Siksi Kemppisen ajatus yksinvallan hyödyllisyydestä nimenomaan taiteilijalle (luen tähän tässä tapauksessa myös filosofit) tuntuu luontevalta.
Omasta kapasiteetistani varmaan johtuu, että en ole vieläkään aivan oivaltanut Himasen hienoutta. Koska monet muutoin arvostelukykyisiksi tietämäni henkilöt häntä voimakkaasti tukevat, jopa näyttävät tarvitsevankin, odotan luottamuksella arvoituksen ratkeavan joskus minullekin. Esa Saarinen on minustakin parhaimmillaan kuin pirskahtelevaa Lambruscoa, Himanen vain lasi vettä. Ehkä minulla vain ei vielä ole ollut oikealla tavalla jano; eiväthän ristikkoratkaisutkaan kiinnosta kuin itse yrittänyttä.
Kirjoitin pitkähkön kommentin, mutta pyyhin sen viime tingassa pois ja päätinkin lähettää tämän, jossa pääasia on se, ettei ole asiaa.
VastaaPoistaIhmettelen ihmisiä, jotka tietävät mitä tekevät.
Ketkä sitten olivat Suomen presidenteistä poliittisesti vahvoja miehiä ja miksi?
VastaaPoistaTalvisotaan asti tarkastellessa Ståhlberg oli huomattava valtiomies ja valtiosäännön luojia, mutta tuli pienestä puolueesta eikä kyennyt varmistamaan uudelleenvalintaa. Sotien välillä suomalainen "vaalikuninkuus" oli valitsijoidensa eli valitsijamiesten armoilla. Politiikkaa hallitsivat rikkinäinen puoluekenttä ja lyhytkestoiset hallitukset. Presidenteistä kukaan ei kyennyt saamaan toista vaalikautta.
Tilanne muuttui talvisodan jälkeen. Ryti oli ensimmäinen vahva presidentti. Kansanvaltainen järjestelmä oli sivuraiteilla (vaaleja ei järjestetty) ja presidentiksi valittiin teknokraatti, joka tunsi ylemmyyttä poliitikkoja kohtaan. Sangen yleinen asenne keskuspankkijohtajilla.
Sodan jälkeen poliittinen elämä puhdistettiin, kommunistit olivat vahvoilla ja maassa majaili valvontakomissio. Koko poliittinen järjestelmä oli heikko, mutta suhteellisesti presidentin ja toimeenpanovallan asema korostui. Neuvostoliitto tarvitsi sen puhelinnumeron ja henkilön, jonka kanssa keskustella ja saikin ne. Sitähän USA:kin kaipaa EU:lta tänä päivänä: presidenttiä, ulkopoliittista edustajaa. Asioihin voi vaikuttaa helpommin ja menestyksellisemmin.
YYA-sopimus vakiinnutti Suomeen sisäisen "henkisen valvontakomission", jota kontrolloi presidentti. Vahvojen presidenttien valta heikossa poliittisessa järjestelmässä muotoutui säännöksi Koiviston kauden loppupuolelle saakka.
Taiteilijat, valtion toimittajat ja idänkauppaa hoitava elinkeinoelämä? Kukapa nyt ruokkivaa kättä purisi. Konsensuksen, jolla Suomessa yritettiin estää poliittisen ja taloudellisen järjestelmän lopullinen romahdus, varjopuolia ovat aina korruptoituneisuus ja hyväveljeys.
Toisinajatteluun tarvitaan luonnetta ja rahan tavoittelusta luopumista. Konsensusajattelija tuntee puutetta niin luonteesta kuin rahastakin.
T.
"Linnat Loiressa" - sellainen huomio vain, että Loire on myös laakso ja alue, ei pelkkä joki. Mitä olen Päkkilän käännöksiä lukenut, niin hän on sekä hyvä että tarkka. (Luovat ohi- ja ylitulkinnat ovat enemmänkin Kemppisen kaltaisten yleisnerojen sarkaa...)
VastaaPoistaLämpimin terveisin,
Älymystö palvoi 1970-luvulla Neuvostoliittoa. Kommunismin romahdettua punavihreä älymystö siirtyi kannattamaan nk. monikulttuurisuusaatetta.
VastaaPoistaSe onkin aate vailla vertaa.
Pientä kulkijaa hämmästyttää ja kummastuttaa kuitenkin se, että miksi jotkut nettikirjoittelijat saavat vapaasti arvostella tätä fantastista ideologiaa. Kannatan sananvapautta, kunhan vapaita ajatuksiaan ei kirjoita tai ääneen sano. Jotkut blogistit ovat jopa arvostelleet islamia! Eivätkö nämä rasistit tajua, että islam on rauhan uskonto!!!Suurin osa muslimeista on maltillisia ja rauhanomaisia. Esim. tutkimuksen mukaan Britannian muslimeista vain viidesosa eli vaivaiset 200 000 hyväksyy terrorismin.
Mielestäni sananvapauden rajoittaminen on erittäin pieni hinta siitä, että pääsemme monikulttuuriseen onnelaan. Yhteiskuntarauhan kannalta on erinomainen asia, että rotutohtori (lähde: Ylen TV-uutiset) Halla-aho saadaan viimeinkin vaiennettua.
Loiren linnat tuntee, joson esim. harrastuksenaan kolunnut ne läpi.
VastaaPoistaniitä voi mihinkään verrata.
Anonyymi sanoi...
VastaaPoistaMinnekas Paasikivi noilla alyn lahjoillaan asettuisi verrattuna Rytiin, Kekkoseen ynna muihin?
?
Jotain voimaa ne tuosta bullshit-spekuloinnista saavat, (kuten kai holokaustin kieltäjä -koulukunnatkin omastaan).
Esimerkit väitetyistä omien suosikkipressojen suorastaan maagisista ominaisuuksista loistavat poissaolollaan.
Jotainhan tässä on - ennakoitavaa - joka pulpahtaa esiin säännöllisen väliajoin.
Minä olen Paasikiven päiväkirjoista voinut päätellä näkijän, todellisen.
Ylistettyjä sotakiihkoisia parlamentaarikkojamme hän neuvoi välirauhan lopulla menemään itse etulinjaan.
K:
VastaaPoista"Monet älymystön edustajat raivostuivat, kun havaittiin, etteivät Koivisto, Ahtisaari ja Halonen perustaneet liehakoivan älymystön kerhoa. Siihen suuntaan on liikahdellut vain Lipponen."
Kekkosen aikana oli suurempi tarve opettaa poliittisesti korrektia käytöstä helppoja hommia tavoitteleville älyköille. Herätä kateus kehuilla ja hallitse.
Nyt on toiset kannustimet.
Rienzille:
Himasen limsa maistuu aspartaamilta, parisataa kertaa sokeria makeammalta.
T.
Eikös Paavo Liponen nimennyt muistelmakirjassaan - mikäs sen nimi nyt taas olikaan - Jukka Kemppisen yhdeksi "oikeaksi" älyköksi Suomessa?
VastaaPoistaAd Omnia: työntekijöinä filosofit ovat parempia kuin matemaatikot. Matemaatikoille on pakko hankkia lyijykynä, paperia ja paperikori. Filosofit eivät tarvitse viimeksi mainittua, koska kiikuttavat kirjapainoon kaiken valmiiksi saamansa.
VastaaPoistaTämän päivän filosofin ei kannata enää mitään yrittää koska parhaimmat tarinat on jo vuosia sitten myyty, jemmattu ja muunneltu. Jos joku idealisti yrittää tuottaa jotain älykästä se viedään, ennenkuin päästään edes kirjapainoon koska netti vie sen.
VastaaPoistaMinun otsikot ovat ympäriinsä - ei voi olla sattuma.
Miksi siis vaivautua? Miksi en Kemppinen mene ulos vain riistämään ja huijaamaan ja isottelemaan ja juoruamaan, kampittamaan ja rahastamaan?
Siksi että kuvittelin, että olisi ollut upeampaa olla filosofi.
Katinhännät; ne, jotka nopeiten inisevät sääliä ovat suurimmat roistot; puvuista ja autoista huolimatta.
Sille ei sitten kylläkään voi mitään koska järjestelmä kaataa yritykset ja myy tiedon mm Himasten kaltaisille juoksupojille.
Anteeksi Himanen; olen vain skeptinen kaikkeen.
Jotain sen siihen vei ja tämä ei sopinut minun kasvatukseeni ollenkaan (vaikka muille se sopisi, ei enää minulle enkä voi pyytää lapsianikaan olemaan eettisiä jos ei kukaan muu sitä ole kuin nimeksi)
No jopas jotankin.
VastaaPoistaIlmiöitä/johtajia pitäisi tutkia tai katsella niiden taustaa/aikaansa vasten.
Alakoulun tai toimittajan logiikallakin voi päätellä, että Halosen (tai perfektissä Ahtisaaren) suurin missio ei tosiaankaan ole "älymystön liehakointi".
Halonen liehakoi,heiluttaa häntää ja pukeutuu lippis-tuulipukuun miellyttääkseen rahvasta ja sitä kuulua kansaa.
Presidentti-instituution ja yhteiskunnan muutoksen vuoksi presidenttiemme vertailu lienee utopiaa.
Anonyymille toteaisin, että implikaatio A -> B on tosi aina, kun etujäsen A on epätosi.
Epätoden lauseen perusteella voi siis väittää mitä tahansa; tai matemaattisesti
epätodesta lauseesta seuraa mitä tahansa.
Esimerkki tällaisesta lauseesta P(x) voi olla esimerkiksi lause:
"Monikulttuurisuus on rikkautta."
Vaikka Ryti oli anglofiili ja hänen vaimonsa piti spiritismiä tärkeänä, hän ei kuitenkaan ollut Englannin poikia, vaan satakuntalainen Huittisista, tärkeilevä joskin henkevä sikäläiseksi.
VastaaPoistaKemppisen kommentti toi mieleen erään konsultin vaalilauseen: roskis on tehokas työväline. Varmaan roskis in-laatikkona antaa hetkeksi maineen tehokkaana, out-laatikko varmistaa, ettei laatuvirheistä tule valituksia. Leikki leikkinä, todellista sääliä herättävät ne tilanteet, joissa henkilön vakanssi ja tarkoitus on toimia organisaation roskiksena, ikävien asioiden ikuisena muistotilaisuutena - eihän kukaan voisi kuvitella, että kuten muistot hävitetään muistelulla, työ voidaan jättää tekemättä antamalla se sopivaan, eli sopimattomaan, hoitoon.
Vaikka implikaatio A --> B olisi tosi, siitä ei seuraa että B. *Ristiriidasta* seuraa matemaattisessa logiikassa mitä tahansa, ei pelkästä epätotuudesta.
VastaaPoistaIntellektuellit varmaan kaipaavat tyrannia päästäkseen edes jossain määrin eroon ei-intellektuelleista.
VastaaPoistaSana intellektuelli on aikoinaan tullut käsitteestä vasemmistointellektuelli koska automattiaivot oli niillä, jotka olivat jo valmiiksi pelastettuja eli tutun tuttuja ja oman lapsen kavereita jne jne eli kartanon herrat valitsivat omat suosikkinsa. Kun se ei riittänyt ja ideat jäivät torsoiksi piti ottaa oikeat ideat ja ne otettiin sitten niiltä, jotka eivät näyttäneet oikein intellektuelleilta eli vasemmiston älymystöltä ja saivat nimen vasemmistointellektuellit (Dagens Nyhter tai Svenskt Dagblad vuosi sitten). Nimi on siis lähtenyt niistä porukoista, joita nytkin uskotaan olevan ei-intellektuelleja.
VastaaPoistaElämä on kummallista siksi ja työ minkä käteen saa ei välttämättä ole niin vaikeaa kenellekään mutta ihmiset tuppaavat nostamaan suurta merkitystä sille minkä itse tekevät.
Toki on hienoa, että on niin paljon erikoisosaamista mutta kaikki ovat joskus aloittaneet siinä. Harjoitus on loput.
Lueskelin takavuosina Kekkosen myllykirjeitä, on se kirja mulla jossain vieläkin. Liki liippaa ettei niissä syyllistytä rikoksiin, täyttyisikö solvauksen tunnusmerkistö. Tiedä häntä. Valtion päämies saa tietysti rankaisematta syyllistyä melkein kaikkiin rikoksiin.
VastaaPoistaKummallista, että kun aikaa kuluu niin moni älymystön edustaja muuttuu älämölöstön tyylipuhtaaksi ilmentymäksi. Ajan tahko kuluttaa kuoret pois ja tyhjyys jää.
Anonyymi kirjoitti: "Kummallista, että kun aikaa kuluu niin moni älymystön edustaja muuttuu älämölöstön tyylipuhtaaksi ilmentymäksi. Ajan tahko kuluttaa kuoret pois ja tyhjyys jää."
VastaaPoistaTavallaan tahkolla on roolinsa, mutta roolifiksaatio on ehkä yleisempi selitys: Platon jo sijoitti Sokrateen suuhun ihmettelyn, kuinka yhdellä alalla ammattitaitoinen luulee olevansa kuulemisen arvoinen muillakin. Tunnistan tämän pelottavasti itsestäni - jo siitäkin, että yritän puhua kolmoskieltäni samalla vauhdilla kuin kakkoskieltäni. Noloa.