Tekijänoikeus haastatteluun on haastattelijalla, ellei muuta ilmene.
Tämä on selvää. Juuri niin journalismia tehdään. Jututetaan ihmisiä, varmistetaan asioita ja kirjoitetaan teksti.
Vuodesta 2005 Journalistin ohjeissa määrätään:
”Haastateltavan ja haastattelijan oikeudet
16. Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa välineissä. Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
17. Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on yleensä syytä suostua, jos se toimitusteknisesti on mahdollista. Oikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle.
18. Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.”
Kollega Oesch sanoi Ylen uutisissa (teksti verkossa yle.fi.uutiset):
”Tekijänoikeudet kuuluvat haastateltavalle vain poikkeustapauksissa. Sellainen voisi olla esimerkiksi kirja, joka koostuu yksinomaan haastatellun omista lausumista.”
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Oesch antaa joutavia lausuntoja.
Pirkko-Liisa Haarmann, joka oli asiantuntijana Oeschia virkaan nimitettäessä ja oli hänen edeltäjänsä, kunnes siirtyi korkeimpaan oikeuteen, kirjoittaa asiasta toisin (Tekijänoikeus ja lähioikeudet, Helsinki 2005, s. 102):
”Kirjeet ja haastattelut eivät tee poikkeusta teosten joukossa. Ne seuraavat normaaleja sääntöjä: tekijänoikeus kirjeeseen ja haastatteluun on vastaanottajalla. Haastatteluun saattaa syntyä yhteinen tekijänoikeus haastattelijalla ja haastateltavalle, jos haastateltavan panos selvästi ilmenee lopputuloksesta. Joku haastateltava saattaa kirjoittaa ”haastattelunsa” itse valmiiksi. Tällöin on luonnollisesti kysymys hänen teoksestaan.”
Paavo Haavikon jutussa on kysymys tästä. Tämän jutun kuvitukseksi otetussa asiakirjassa Haavikko katsoo, että hänellä on haastattelujensa osalta tekijänoikeus elämäkertaansa.
Onko Mauno Saaren kirja Saaren ja Haavikon yhteisteos, sitä ei voi tietää ennen kuin on nähnyt käsikirjoituksen. Kustannusosakeyhtiö Otava kieltäytyy näyttämästä sitä.
Sanomalehden mukaan Leena Majander olisi puhunut ennakkosensuurista. Epäilen että lausuma on muuttunut matkalla. Tunnen Leenan hyvin. Hän on pätevä kustannusjohtaja. Sensuurin ja tekijänoikeuden sekoittaminen toisiinsa on tapahtunut varmaan jossain muualla kuin Otavassa.
Jos näet Haavikko on toinen tekijä, kirjan julkaisemiseen tarvitaan hänenkin suostumuksensa. Jos yksi tai useammat ovat luoneet teoksen yhteisesti, he määräävät siitä yhteisesti, sanoo laki.
Tilanne on siis sama kuin jos Otava rupeaisi julkaisemaan Väinö Linnaa, joka on WSOY:n kirjailija. Kyllä sieltä joku kysyisi, kustantaja tai kirjailijan oikeudenomistaja (perillinen), että kenen luvalla ja millä oikeudella.
Yhteisteokset ovat tavallisia. Usein sovitaan, että kirja julkaistaan vain kohteen tai kirjoittajan nimellä. Mannerheimin muistelmat kirjoitti toimituskunta, jota veti kenraali Heinrichs.
Elämäkerran kirjoittamiseen ei tarvita lupaa. Kuka tahansa saa kirjoittaa Paavo Haavikosta.
Puhuin kesän alla Leena Majanderin kanssa tästä teoksesta. Hän sanoi, että kustantaja haluaa toimia akateemikko Haavikon tahdon mukaisesti. Eilen periaate vaihtui. Nyt se on sananvapaus, kun akateemikon tahdosta on esitetty selvitys.
Sananvapaus ei tarkoita vapautta julkaista teosta ilman tekijän suostumusta.
Mauno Saari sanoi lehdessä, että Haavikon paperin arvioimiseen tarvittaisiin lääkäri. Hän on väärässä. Asiakirjan pätevyyden tutkii tuomioistuin, ei lääkäri.
Miksi tekijänoikeuden perinyt poika haluaa tutustua käsikirjoitukseen? Kun isä on toinen tekijä, hänellä on myös vastuu teoksesta. Jos kirjassa kolhitaan sivullisia eli viattomia, vastuussa ovat tekijät ja luultavasti kustantaja.
"saattaa kirjoittaa ”haastattelunsa” itse valmiiksi. Tällöin on luonnollisesti kysymys hänen teoksestaan.”
VastaaPoistaPaavo Haavikon jutussa on kysymys tästä."
Tai sitten ei. Mun mielestä tässä yritetään väittää mustaa valkoiseksi. Todella harmillista, että herra Kemppinen on tässä mukana.
Voimia kaikille, minuahan tämä ei koske.
Ad Kervå - lue huolellisesti. "On kysymys tästä" tarkoittaa "on erimielisyyttä tästä". Edellisessä kappaleessa esiteltiin ratkaisun vaihtoehdot: haastattelija, haastateva, molemmat yhdessä.
VastaaPoistaRatkaisu riippuu faktoista eli siis todistelusta.
Asiaa ajaa AA Markku Fredman.
Asia sivuaa hieman kysymystä tai oikeastaan "haastetta" tässä muutama päivä sitten.
VastaaPoistaOnhan näissä asioissa aikalailla mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin. Yksiselitteisyys asustelee ihan muualla.
Tekijänoikeus kirjeeseen on vastaanottajalla?
VastaaPoistaOlennaista on kai haastatteluiden tekijänoikeuskysymyksessä se, ylittyykö teoskynnys. Jos Kemppistä haastatellaan Helsingin Sanomiin muutamalla virkkeellä tai kappaleella, niin onko Kemppisellä tekijänoikeus? Kirjaksi saakka kootut haastattelut olisivat aivan eri juttu. Voisiko olla niin, että Oeschin tarkoitus oli tehdä ero teoksen ja ei-teoksen välillä?
VastaaPoistaTekijänoikeus on ilmaisuun, ei faktaan. Jollei Haavikkoa lainattu suoraan (ja tämä jätetty ilmaisematta) niin miten rikottu tekijänoikeutta?
VastaaPoistaKuinka Pirkko-Liisa Haarmannin osaamista voisi arvostaa ja muitakaan sanomisia uskoa, kun hän väittää, lainaten sinun lainaustasi:
VastaaPoista"tekijänoikeus kirjeeseen ja haastatteluun on vastaanottajalla"
Tämähän on pötyä, ainakin kirjeen osalta. Jos jollakin on tekijänoikeus, niin kirjoittajalla. Ei kirjeen tekijänoikeus siirry sen lähettämällä kenellekään muulle.
JK:
VastaaPoista"Puhuin kesän alla Leena Majanderin kanssa tästä teoksesta. Hän sanoi, että kustantaja haluaa toimia akateemikko Haavikon tahdon mukaisesti."
Teidän mielestänne akateemikon tahto oli se, että hänen pojalleensa kuuluu mahdollisuus päästä editoimaan kirjaa?
Tyhmempi saattaisi kuvitella, että akateemikko halusi muistelmat, valitsi kirjoittajan ja puhui sitten haastattelussa asiat mitkä halusikin julkisuuteen.
Onneksi lakimies on viisaampi tai sitten teillä on paremmat kommunikaatioyhteydet rajan taakse.
"Miksi tekijänoikeuden perinyt poika haluaa tutustua käsikirjoitukseen? Kun isä on toinen tekijä, hänellä on myös vastuu teoksesta. Jos kirjassa kolhitaan sivullisia eli viattomia, vastuussa ovat tekijät ja luultavasti kustantaja."
VastaaPoistaJos on lukenut vaikka Haavikon omaelämäkerrallisen Prosperon muistelmat moiset huolestumiset sivullisten kolhimisesta tuntuvat hurskastelulta.
Kirjailijat ovat säälimättömiä ihmissyöjiä, jotka toteuttavat itseään jumalallisella etuoikeudella. Omasta mielestään. Se on nähty.
Jos on lukenut Haavikon Prosperon muistelmat ja Kemppisen Elämän varjot, Kemppisen rooli koko keskustelussa asettuu kummalliseen valoon - tai sitten hyvinkin ymmärrettävään valoon.
Minusta Haavikko ansaitsee objektiivisen, kliinisen, avoimen ja sievistelemättömän käsittelyn, itsensä kaltaisen. En ole tosin varma, riittääkö Mauno Saaren kirjallinen kompetenssi siihen.
Mutta miksi ihmeessä Otava ei ole antanut Heikki Haavikon lukea kirjaa ennakkon. Se on alalla yleinen käytäntö. Ja se on keskeisin kysymys koko asiassa, ei juridinen liturgia.
Riittääkö tekijänoikeuden todisteeksi se, että antaa haastattelun ja kirjoittaa myöhemmin lapun, jossa ilmaisee ottavansa haltuunsa tekijänoikeuden kyseisen haastatteluun?
VastaaPoistaTästähän tässä on kyse, vai eikö muka?
Eikö tällä periaatteella kuka tahansa, jota haastatellaan vaikka juorulehteen, voi vaatia tekijänoikeutta jälkikäteen itselleen?
Ja mistä tiedetään, että kyseessä on yhteisteos, jossa Haavikko on toinen tekijä? Ei tuo kuvassa oleva ilmoitus sitä kai todista? Sehän on vain mielipide. Saari haastatteli ja kirjoitti.
Sinänsä minulla ei ole asiaan jyrkkää kantaa, mutta ihmettelen kovasti, jos Kemppinen on tässä oikeassa.
JK: "Kun isä on toinen tekijä, hänellä on myös vastuu teoksesta."
Kai se vastuu nyt sitten katoaa, jos tuomioistuin päättää, ettei Haavikko ole toinen tekijä?
"...tekijänoikeus kirjeeseen ... on vastaanottajalla."
VastaaPoistaOlen hieman hidas, mutta luulin että oikeudet ovat lähettäjällä.
Mitä ihmettä? Ovatko oikeudet siis sekä lähettäjällä että vastaanottajalla? Pitääkö lukea koko kirja, että ymmärtäisi?
Jatkan vielä vähän:
VastaaPoista"Sananvapaus ei tarkoita vapautta julkaista teosta ilman tekijän suostumusta."
Mielestäni sananvapaus tarkoittaa myös tätä mahdollisuutta:
"Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."
Sitten on erikseen säädetty seuraamuksista, jos rikkoo toisen oikeutta, pilkkaa jumalaa tai muuta vastaavaa. Sananvapauden ydin on siinä, että ennakkosensuuria ei ole. Ja sananvapauden tukemana voi ja pitääkin halutessaan voida rikkoa lakiakin, kunhan kantaa seuraukset.
"...tekijänoikeus kirjeeseen ja haastatteluun on vastaanottajalla". Varmaankin tarkoitus on olla "tekijällä"?
VastaaPoistaAsia on periaatteessa merkittävä, mutta myös sen verran merkillinen, ettei tahoja tunteva tohdi edes nimimerkkiä käyttää.
VastaaPoistaKervålle silti sen verran, että Kemppisen mainioimpia puolia on juuri se, että hän ei jättäydy rikinkatkuiseen viisauden torniin sieltä nenänvarttaan tänne alas katsomaan, vaan reippaasti likaa kätensä konkreettisissa asioissa.
LAINAUKSEN PITUUS
VastaaPoistaMitenkas pitkaan voi haastattelua tai kirjaa tai puhetta lainata
tekijan/puhujan mainiten??
Vai pitaisko muka joka patkasta hakea tekija esiin ja pyytaan lupa kolmena kappaleen?
...........
Tuossa edella on anonyymilta oikea ja fiksu tunnustus Kemppiselle keskustelijana ja keskustelun kirvoittajana.
Kyynisempi voisi kuvitella että nyt käytetään oikeusistuinta ilmaisen markkinoinnin välineenä.
VastaaPoistaAd Anonyymi et alii: haastattelun pituus ja rutiinimaisuus on tietyisti ratkaisevan tärkeä tekijänoikeuden kannalta.
VastaaPoistaElämäkerroissa ja historiassa tavalliset haastatellut luetellaan lähdeluettelossa, eikä heillä ole tekijänoikeutta, jos he ovat jutelleet aiheesta, vastailleet kysymykseen ja haastattelija on päättänyt mitä käyttää ja missä muodossa. Noissa tilanteissa lauseita ja faktoja ei panna kertojan suuhun.
Ad Kaisa Kyläkoski: aivan. Juuri noin.
VastaaPoistaEn tiedä, mitä kirjassa on. Kun kirjan aihe on kuitenkin P. Haavikko ja se perustunee laajasti muihin kuin ennen julkaistuihin lähteisiin, ratkaisu ei taida olla noin yksinkertainen.
Ad Omnia: - pyydän anteeksi virhettäni ja syytän silmiäni.
VastaaPoistaHaarmann kirjoittaa:...tekijänoikeus kirjeeseen ja haastattteluun on sen tekijällä. Kirjeen tekijänoikeus on siis sen kirjoittajalla eikä suinkaan vastaanottajalla. Haastatteluun..."
Ad Anonyymi: turha herja. Akateemikko valitsi kirjoittajan, puhui asioita mutta kuoli.
VastaaPoistaLauseesi "puhui asiat jotka halusikin julkisuuteen" viittaa hiukan siihen, ettet ole tehnyt haastatteluja.
Lähes aina haastateltava lavertelee ummet lammet ja sitten käydään yhdessä läpi ja päätetään, mitä pannaan kirjaan ja missä järjestyksessä.
Ad Prospero: - kerro, miten roolini asiassa asettuisi ymmärrettävään valoon.
VastaaPoistaAd Anonyymi: (kiista markkinoinnin välineenä) - kyynisyyden suuri ongelma on se, että se on niin lapsellinen asenne. Se sopii aina ja kaikkialla eikä siten selitä mitään.
VastaaPoistaAD Tapsa P: - kysymyksesi ei istu tähän tilanteeseen - "Antaa haastattelun". Tässä on kysymys elämäkerrasta ja luullakseni kymmenistä tapaamisista. Kun haastatellun nimi on kirjan ( ei juorulehden) kannessa, hänelle on harvoin yhdentekevää, mitä kansien välissä on.
VastaaPoistaTosin Ilmari Kiannon poika julkaisi isänsä elämäkerran nimellä "Saat kertoa kaiken, sanoi Iki-Kianto".
Toinenkin kysymyksesi on vinossa: "mistä tiedetään, että kyksymyksessä on yhteisteos".
Tuon takiahan tässä on menty tuomioistuimeen. Ei tiedetä kun ei ole nähty tekstiä.
Tuomioistuin tekee ratkaisun - kukaties hylkää vaatimuksen, hyväksyy sen tai vaatii esittämään oikeudelle käsikirjoituksen tutkiakseen, paljonko siinä on lainauksia.
Viisaat täällä pähkäilevät, ja minä ihmettelen että mitenkäs P. Haavikon allekirjoittama paperi löytyy vasta siinä vaiheessa, kun kirja on ilmestymässä. Hyvää ennakkomainosta kirjalle, sitä myydään ja tekijänoikeuksien perillinen saa voita ja makkaraa leivälleen, mikäli oikeus päättää, että tekijänoikeudet kuuluvat haastateltavalle.
VastaaPoistaAd alo: - olet väärässä. Katso Pakkokeinolaki 6 luku (takavarikko) ja laki sananvapaudesta joukkoviestinnässä 20 § (julkaisun takavarikko).
VastaaPoistaPikkusiskon päiväkirjan julkaiseminen ei onnistu, jos tämä ryhtyy pontevaksi. Itse asiassa tekijänoikeutta todennäköisesti loukkaavan käsikirjoituksen saa takavarikoida poliisi, jonka on toimitettava asia syyttäjän välityksin tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Haastattelin muuatta WSOY:n johtavassa asemassa olevaa kustannusvirkailijaa (nyt jo evp.). Hän pyysi jutun tarkastettavakseen ja palauttaessaan sen hän oli kirjoittanut rivien välit niin täyteen, että kyse oli itse asiassa kahdesta erilaisesta jutusta samoilla liuskoilla. Hetken toimituksessa mietittiin, julkaistaanko NN:n vai toimittajan juttu. Päätettiin, että julkaistaan toimittajan tekemä haastattelu ja että jos haastatellulla on juttuun jotain sanomista, sanokoon sen lehden yleisönosastossaa. Perästä ei kuulunut. Tämä journalistisen päätösvallan käyttämisestä.
VastaaPoistaOlen tehnyt myös juttuja, joissa haastateltava on itse kirjoittanut vastauksensa. Lisäksi olen tehnyt juttuja, joissa olen haastateltavan pyynnöstä kirjoittanut sekä kysymykset että vastaukset. Myös sellaisia juttuja olen tehnyt, joissa haastateltavaa on tämän itsensä pyynnöstä edustanut toinen henkilö. Onnekseni en ole tällaisissakaan jutuissa kompuroinut. Tiettyyn varovaisuuteen ja pieteettiin olen haastatteluja tehdessäni ollut taipuvainen. Nykyisin sellainen ei taitaisi käydä laatuun.
Jukka,
VastaaPoistaEn nyt oikein ymmärrä, milla tavalla olin väärässä. Olen kohtuullisen hyvin tietoinen pakkokeinolaista ja julkaisuun liittyvistä säännöksistä, en tosin lukujen numeroinnista, ja tiedän myös, että lakia rikkova julkaisun julkinen elämä voi jäädä lyhyeksi. Mutta oleellista on se, että julkaisua ei tarvitse tarkistuttaa kenelläkään. Eikä ole velvollisuutta antaa kenenkään lukea sitä etukäteen, ei ehkä edes oikeusistuimen (Tämähän edellyttäisi sitä, että olisi velvollisuus esitellä ja selvitellä yksityisiä muistiinpanojaan oikeusistuimelle). Eikä viittamissasi lain kohdissa edellytetä ennakkotarkastusta.
Vielä summeeraan:
Julkaista voi mitä haluaa ja uskaltaa. Poliisi voi takavarikoida jos siltä tuntuu, mutta oleellista on se, että julkaisemisen ennakolta estämiseen ei ole mitään mekanismia. Ei ole velvollisuutta tarkastuttaa tai hyväksyttää julkaisuja etukäteen.
Tämä liittyy nyt käsillä olevaan tapaukseen sikäli, että jos muistelmat olisi vain vähin äänin julkaistu kenellekään kertomatta, olisi ollut vaikeaa tai mahdotonta hakea turvaamistointa oikeudestakaan. Sitten olisi julkaisun jälkeen ehkä haettu takavarikkoa, korvauksia rangaistuksia jne.
Ad AnitaK: - katso asiakirjan päiväystä.
VastaaPoistaMarkkinointiepäilystä: minulla on se käsitys, etteivät Haavikon toimeentulo ole uhattu - ei ollut isän eikä pojan.
Tuossa lapussa Haavikko kirjoittaa elämänkerrastaan. Oikea termi on kuitenkin elämäkerta ilman n-kirjainta. Virheellinen sanan pitäisi tässä maailmassa, jossa pilkkujen paikastakin riidellään oikeudessa, aiheuttaa sen että paperilla ei ole mitään merkitystä.
VastaaPoistaAjattelin jo päivemmällä kirjoittaa, että kannattaako näin mitättömään riitaan kenenkään kauheasti aikaansa ja energiaansa panostaa. Sitten lähdin taiteitten yöhön, jossa näin, kuinka päihtynyt kickbokseri lietsoi tappelun pystyyn HKL:n työntekijöiden kanssa rautanaulasta, jonka kickbokseri pölli HKL:n auton lavalta.
VastaaPoistaHerra olkoon meidän kanssamme.
Aivan varmasti useille tahoille Paavo Haavikon mentyä manan majoille , olisivat hänen elämänsä vaiheet kirjallisessa muodossa joillekin "silkkaa rahaa".
VastaaPoistaNo, minä olen ainakin tavallisena kansalaisena sitä mieltä, että Haavikon poismenon jälkeen hänestä ja hänen kirjallisesta tuotannostaan ovat oikeutettuja kirjoittamaan ja tuottamaan kirjoituksia Haavikon perilliset.
Sitten kun aikana kun Veikko Huovinen on poistunut joukostamme, niin kuinka hassuksi käy hänen elämänsä ja kirjallisuutensa tulkinta toisten "nenissä".
Minusta tässä koko Haavikko-keskustelussa ydinkysymyksenä on ennen kaikkea se, miksi lähiomainen (poika) ei saa etukäteen tutustua omaa lähiomaistaan (isäänsä) käsittelevään teokseen. Mielestäni kustantajan - jollei laillisena niin vähintäänkin moraalisena - velvollisuutena on antaa teos lähiomaisten luettavaksi ennen sen julkaisemista. (Enkä tarkoita tällä "hyväksymistä", vaan yksinkertaisesti "lukemista".)
VastaaPoistaTäysissä sielunvoimissa oleva, oikeustoimikelpoinen Haavikko ei ikinä olisi allekirjoittanut paperia, jossa kirjoitetaan "elämänkerrasta", ja vieläpä kahteen kertaan.
VastaaPoista