Midi

Luulin että tohtori H. oli jymäyttänyt minua, mikä ei olisi ollut ihme, mutta sainpa kuitenkin JBL Creaturet toimimaan tietokoneen kaiuttimina.

Aikaisemmin ällistyin itsekin oivallusta, joka tuli yöllä unessa. Viisitoista vuotta palvellut suhteellisen mutta ei liian muhkea B & O lakkasi soittamasta levyjä, ja huolto sanoi, että tuttu vika eikä maksakaan kuin 500 euroa, siis työ. Nyt on läppäri kiinni Beojen AUX-sisääntulossa harvinaiseksi käyneestä Din-pistokkeesta huolimatta, ja iTunesin ja CD-levyjen ääni tulee vahvistimien kautta kaiuttimiin, jollaisia minulle ei olisi ollut nyt enää vuosiin varaa ostaa.

Tiedän että Macilläni pääsisi aktiivikaiuttimiin myös suoran, mutta on tämä jotenkin somempaa.

Ja HiFi-vakaumukseni on ennallaan. Kuuntelupaikka määrää enemmän kuin vehkeet.

Kun olin todennut senkin, että F-Secure verkkovarmistus toimii kyllä hyvin mutta jarruttaa konetta ja voi aiheuttaa muitakin ongelmia, laittelin kuntoon kolmannen ulkoisen kovalevyn (LaCie 1 TB) ja löysin todella vanhat Midi-tiedostot, koko Bachin tuotanto ja edustava annos Mozartia ja Beethovenin pianomusiikkia.

Midi on tietysti koneella tehtyä kilinää, oikean musiikin jäljittelyä. Silti se on aivan mainio muistin apu.

Sitä haluaa kuunnella jonkin koraalin ja muistaa sen saksankielisen nimen sinne päin. Esimerkiksi verkkopaikka

http://www.classicalmidiconnection.com/cmc/chorale.html
sisältää vallan mainion kokoelman.

Midejä näyttäisi löytyvän konserttimusiikista todella kattavasti. Siten se on pelastus ahneelle musiikin käyttäjälle – minulla on kaikki omat ja merkittävä osa Kirkkonummen kirjaston levyistä mp-kolmosina koneella, joten esimerkiksi koraalien selaaminen ei käy noin vain.

Taannoin muuan merkittävä pianisti soitti ja kertoi hauskasta ajatuksesta. Se kai toteutuu nyt syksyllä. Joillekin henkilöille soitetaan ja kysytään pikku kappaletta ja perustelua. Vaikka se tietty Sibeliuksen biisi on siis todella tuttu, en minä muistanut, onko se etydi vai humoreski. Aikamoisen kaivamisen jälkeen löytyi nuotti ja vasta sitten muistin, että on se tietokoneessakin, vanhana Szalkiewiczin levytyksenä.

Mitähän varten ennen radiossa esiintyvillä muusikoille oli niin vaikeita nimiä? Tsootsekotsinski ja Mikko von Deringer ja Gerda Weneskoski ja sitten vain malliksi joku Wolde Jussila…

En siis harrasta oivallisia laitteita, ja B & O:lle olen suuttunut, koska hinnoissa ei ole enää mitään mieltä ja kamat noudattelevat tätä nykyä jotain venäläistä gangsterityyliä.

Musiikki on kuulijan korvassa vielä enemmän kuin kuva on katsojan silmässä.

Ehkä tässä on hitunen torjuntaa. Yleensä sanon, etten käy konserteissa, koska en halua keskustella sivistyneesti ihmisten kanssa väliajalla. Totuus on toinen. Jos konsertti on hyvä, se järkyttää. En halua järkytyksiä, koska elämä tarjoilee niitä pyytämättäkin.